Lady PATRICIA – osa 3

Laivalle töihin matkustaessani matkatavaroihini kuului kitara pehmeässä pussissa. Lisäksi laukkuun oli pakattu huuliharppu ja teline sekä hivakka nuottivihkoja. Pitkillä lennoilla oli hankala pitää kitarapussia jalkojen välissä. Erityisesti syöminen piti suunnitella huolella. Miltä puolen kitarankaulaa pystyi pikkuisista ruokakupeista nokkimaan ja muovikipoista juomia hörppimään. Aina ei lennot olleet täysiä, joten soittimelle saattoi löytyä oma istumapaikka.

Aiemmin ei laivoista ollut soittokavereita löytynyt. Tosin illanvietoissa oli kovasti innokkaita yhteislaulajia. Ainakin illan vanhetessa. Pruukasin kirjoituskoneella naputella lauluvihkoja. Yhden hyvän ja kolme vähän huonompaa kopioita kalkkeeripaperien läpi sai valmiiksi, kun konetta takoi voimalla.

Nyt oli ensimmäistä kertaa samaan laivaan tulossa soittokaveri. Lennolla Sevillaan oli täkkikolmosen kanssa kuskattu kitaroita mukana. Muistelen, että kolmosella oikein oli kova kitarakotelo, joten mööpeli kulki matkalaukkujen mukana ruumassa.

Molemmat oltiin itseoppineita, suunnilleen samanlaisen jee-jeen rämpyttäjiä. Oma soitantoni oli 60-luvun poppia, bluesia ja rokkia. Kolmonen oli harrastanut minulle tuntemattomia kotimaisia tuoreita tähtiä, kuten Juice Leskinen, Hector, Cisse Häkkinen.

Muusikon urani oli alkanut jo 50-luvulla, kun kotiimme ostettiin piano. Opiskelu alkoi Lappeenrannan kanttorin kotona. Asunto oli viidennessä kerroksessa kaupungin keskustassa kirkon kulmilla. Kanttorilassa tuntui tuoksusta päätellen olleen soittotunti-iltojen päivällisenä keitettyjä silakoita (paistinpannulle vettä, sipulia, silakoita ja suolaa ja sitten kiehumaan, ehkä pippuriakin. En tuolloin tykännyt, Jos oli kotona tarjolla). Oppimateriaalina oli Aaronin pianokoulu osa 1. Joskus vierähti koko puolituntinen paperilennokkien taittelussa ja heittelyssä parvekkeelta liitämään.

Perheemme vaihtoi asuinpaikkaa useaan otteeseen, mutta Aaronin opiskelu jatkui eri opettajien valvonnassa. Parhaimmillaan olin jo edistynyt viimeiseen, eli neljänteen vihkoon, kun jälleen asuinpaikan vaihtuessa aloitettiin koesoiton jälkeen ykkösestä.

Kovin eivät sonatiinien ja menuettien pimputtelut jaksaneet kiinnostaa. Silti parhaimmillaan soivat Für Elise ja Türkischen Marsch. Sitten luokkakaveri neuvoi koulun juhlasalin pianon ääressä sointujen salaisuudet. Soittointoa toisenlaiseen musiikkiin herätti Yleisradion soittelema brittiläinen poppi ja mustien jenkkien rokki. Ensimmäiset esiintymiskokemukset tulivat teinien konventti-illoissa luokkakavereiden porukoissa soitellessa. Beatles-musiikin mukana tuli stemmalaulu tutuksi.

Sointujen osaamisen myötä ei ollut kitaran itseopiskelu vaikeaa. Huuliharppu oli työläämpää: meinasin ensimmäisen soittimeni palauttaa kauppaan, koska vain joka toinen sävel soi. Sitten satuin puhaltamaan tavallista pidempään, että piti haukkoa happea sisäänpäin harppu suussa. Silloin alkoivat soida kadoksissa olleet äänetkin.

Sevillan Resitur-hotellissa arki-illat vierähtivät apartamentoshuoneessa nuottiarkistojamme soitellen. Vaikka kolmosen ohjelmiston melodiat olivat aluksi minulle tuntemattomia, eivät ne olleet kummoisia opetella ja veisata kertosäkeissä toista ääntä. Äänemme sointuivat nätisti yhteen. Kahdella kitaralla ja kaksiäänisellä laululla saatiin kelpo meteliä aikaan. Koska ei ollut tarvis räimiä samaa rytmiä molemmilla peleillä, soittelin soveltaen bassoääniä ja soolokuvioita laulujen sekaan.

Ensimmäinen konserttimme pidettiin laivan omalle porukalle hotellihuoneessani. Vastaanotto oli niin suopea, että siiffi supliikkimiehenä kävi hotellin johdon kanssa sopimassa duomme esiintymisestä ravintolayleisölle.

Ravintolassa illansuussa pruukasivat hotellivieraat istuskella. Salissa oli flyygeli, jolla osaava pianisti viihdytti asiakkaita elokuva- musikaali ym. viihdemusiikilla. Hänelle ei ollut yllätystaiteilijoiden konsertista ollut tieto kulkenut. Kun soitto vain jatkui, siiffi kävi häätämässä pianistin matkoihinsa. Ohjelmistomme rokkenrolli ja teinien sydänsuruista kertovat laulut – osin suomenkielisetkin – menestyivät niin hyvin, että seuraavana iltana oli uusintaesitys.

Kun telakan autokyyti työpäivän jälkeen kurvasi hotellin eteen, oli aulassa melkoinen tungos paikallisia teinityttöjä odottelemassa muusikoita ja pyytämässä nimikirjoituksia. Illan konsertissa ravintola oli täynnään nuoria neitoja. Tyttärien suosioita erityisesti saivat kovien jätkien Hurriganes bändin basistin Cisse Häkkisen tuoreen levyn nyyhkylaulut. Täkkikolmonen tallensi saappaansa varteen saamiaan kirjeenvaihto-osoitteita. Seuraavana syksynä matkatessamme Australiasta Kiinaan näitä osoitelappusia saappaista vielä löytyi.

Ensimmäinen konemestari – sittemmin laivan siiffi - Pentti Huttunen muistaa, että näihin aikoihin oli jollekin porukastamme aamuyön tunteina huoneessaan iskenyt hiuka päälle. Oli nälkäänsä laittanut kananmunat vesikattilaan ja liesi maximille. Munankeittäjä ehti kumminkin nukahtaa ja heräsi, kun bomberos – palokunta - tunkeutui savun täyttämään huoneeseen. Kattila oli kiehunut kuiviin ja pohjalla kärysi mustiksi rusinoiksi muuttuneet kanamunat. Hotellin koko kerros herätettiin ja potkittiin kadulle. Suomalaiset oli majoitettu kahteen kerrokseen, joten meistä osa välttyi hiukapalaherätykseltä.

Resitur-hotellissa asui muutakin Nielsenin väkeä, kuin pelkästään patricianporukkaa. Pena kertoo eräästä kipparista, joka piti kiinni historiallisesta päällikköhierarkiasta: ei suostunut astumaan samaan hissiin alempiarvoisten kanssa. Eikä tullut koskaan telakan järjestämään yhteiskuljetukseen. Kulki yksikseen taksilla töihin.

Duollemme tarjoitui soittokeikkaa muuallekin kaupungin baareihin. Illan kähmyssä kitarat kainalossa jossain puistossa kulkiessamme löytyi yleisöksi usalainen eläkeläisporukka. Mummit ja ukit toivoivat jotakin bluesia, ja meiltähän lähti. Olisikohan ollut jonkinlainen turistiopas, joka jo hermostui, että heillä on aikataulunmukainen ohjelma, eikä passaa jäädä puistoon hytkymään.

Kylillä kulkiessamme kolmonen hoksasi jonkin puodin näyteikkunasta pienet rummut. Yliperämies oli osoittanut innostusta musisointiin ja ottautui rumpaliksi. Ensimmäinen triokeikka oli konekolmosen syntymäpäiväjuhla aprillipäivänä.

Sukseella soitto soi Sevillassa. Vaan oli pian pillit pantava pussiin: telakalla laiva alkoi valmistua luovutuskuntoon.

PATRICIA historiaa ja kuvia