Raahen rautaa purettiin pari työpäivää New Orleansissa. Sieltä ajettiin Mississippijokea alas Meksikonlahdelle ja vähän länteen Houstoniin. Lähes kaksi viikkoa vierähti ruumien tyhjentämisessä. Satamamiehiä purkuhommissa lienee ollut riittävästi: vinssimiehet ja karveliapinat sekä jokunen ruumissa kiinnittämässä koukkuja rulliin. Hyvinkin toinen mokoma istuskeli mastohaussien varjoissa. Mukavia juttelivat. Nauru remahteli reippaasti kuin Jaakko Tepon esityksissä. Eväitään söivät ja joivat. Ehkä välillä joku siirtyi töihin vapauttaen kollegan vuorollaan varjoon.

Houstonissa laivaporukat pruukaavat käydä kierroksella NASA:n avaruuskeskuksessa. Jo viitisenkymmentä vuotta sitten siellä oli riittävästi nähtävää päivän reissulle. Houstonin kaupungin kiertoajelulle meitä kuskasi jokin seurakuntalaisten ryhmä.

Ahterikalle oli ensireissulla ja saattoi ymmärtää väärin toimenkuvaansa: heti toisessa ulkomaan satamassa jäi ahteriin. Laiva siftasi parin päivän matkan Floridan Panama Cityyn. FBI:n G-mies saatteli kallen takaisin puuriin tiskiensä tykö. Innoissaan kalle kertoi asuneensa hienossa hotellissa. Eipä ainakaan laivalle tullut tietoja ahteriseilauksen kuluista.

Panama Cityssä parissa eri laiturissa vierähti 11 päivää. Paperia Liverpooliin kuormattiin. Kaupunki on amerikkalaisten vilkas lomakaupunki pitkine hiekkarantoineen. Helmikuussa ei ollut lomailijoita liikkeellä. Heikkarantojen ainoat uimarit olivat laivamme pyssäporukkaa.

Maaliskuun alussa laiva oli lastattu paperilla. Ennen lähtöä poikkesin lähikaupassa ostamassa Amerikan Coca Colaa. Laivalle kävellessäni pärähti perässäni piipaa: sininen valo vilkkui limusiinin katolla. Kaksi tullimiestä kömpi autosta. Kuski jäi avoimen etuoven taakse radion mikrofooni kourassaan. Vänkäri lampsi lähemmäksi käsi Coltin perää hipoen. Hyvin kohteliaasti kyseltiin:”Sir, saammeko katsoa olkalaukkuunne. Sir, voisitteko tyhjentää taskunne”. Muutaman kvartterin, ryppyisen dollarin, roopuskan ja Coca Colan lisäksi ei muuta näytettävää löytynyt. Sain luvan kanssa jatkaa matkaa laivalle. Olisiko tullin vahteja kiinnostanut ruostunut vanha laiva ja juuri ennen lähtöä maihin hiippaileva hippi. Kulahtanut maihinnousutakki ja kaikki.

Ahteriporukassa oli levitetty tyytymättömyyttä laivan komentoon. Vanhempi ammattimies koneesta akiteerasi porukoita konemestareita ja päällikköä vastaan. Agitaattorin kontolle oli kertynyt viikko pari merimiesvapaata, eli työhaluttomuutta. Koneessa oli koitettu koplata makea- ja merivesi yhteen. Ahterin ruokakalusto hävisi mereen jonakin synkkänä ja myrskyisenä yönä. Jopa pelastusveneessä tehtiin tihutöitä. Eikä merimiesvapaa eli luvaton poissaolo töistä ollut harvinaista. Salongin pitkän pöydän takana riitti kävijöitä. Kuulustelujen sihteerinä muistelen naputtaneeni 15 kuulustelupöytäkirjaa. Päällikkö – antaumuksellinen tupakkamies – istui pöydän päässä savuke suupielessä savuten. Silmät sirrillään paksua lakikirjaa lukiessa häneltä unohtui tuhkan kopistelu. Lukemisen lomassa päällikkö puhalteli enimpiä tuhkia kirjan sivuilta ja paidaltaan.

Tyytymättömyytta lisäsi, ettei paikallista rahaa saatu satamissa heti laivan klaarauksen jälkeen. Amerikan suurkaupungissa meklari ei kuljettanut käteistä viikonloppuna sataman sokkeloihin. Aku Ankasta tutun Roopen raha-auton näköinen panssaroitu koppikyyti toi tilaamamme muutaman tuhannen dollarin pussillisen seteleitä viikon alkaessa. Erään kerran syynä rahanpuutteeseen oli kipinän unohtama rahalista. Liverpoolin tornit jo häämöittivät taivaanrannassa, kun kiertelin konehuonetta, byssää, brygää ja asuinhyttejä keräilemässä porukan rahatoiveita. Eihän varustamon ja meklarin rahansiirto niin hetkessä tapahtunut, että tulopäivänä olisi rahaa ollut jaettavaksi. Oli hyvää oppia: vastedes rahatilaukset lähetettiin viikkoa ennen satamaantuloa.

Liverpoolissa olikin isompi porukanvaihto. Lemput saaneita lähetettiin kotimaahan ja matkan hinta perittiin palkasta. Talouspuolella kokit ja muutamat kallet joutuivat esimiehensä väkivallan kohteeksi. Osa uhreista sai lääkäriltä sairasulosmaksun. Osa piileskeli ahterin hyteissä, kunnes pahoinpitelijä oli lähetetty kotimaahan lomalle. Myöhemmin lomalainen lähetettiin takaisin laivalle ja joutui jälleen salongin pöydän ääreen väkivaltaisuudestaan.

Liverpoolissa ei ainakaan laivamme laiturissa ollut lakkoa. Paperirullat ruumista purettiin viidessä päivässä. Seuraava lasti oli Marylandin Baltimoresta viljanjyviä Naantaliin.

Baltimoren satamasunnuntaina ajeltiin salonkivillen kanssa Greyhound-bussilla pääkaupunkin, Washingtoniin. Jalat kipeiksi tallusteltiin Capitol kukkulan seudut. Sujuvalla supliikillaan ville kävi kysymässä Valkoisen talon porttivahdilta, mahtoiko presidentti Nixon olla tavattavissa. Kylään ei päästy, mutta terveisiä lähetettiin. Kamerani 36 kuvan filmirullan kuvasin täyteen. Myöhemmin kehityksessä ilmeni, että olin asetellut filmirullan kameraan huonosti. Filmi ei liikkunut.

Laivassa herätti huolta ja pelkoakin iso kissankokoinen rotta, hämärän aikoihin nähtiin vilahtelevan varjoissa. Päällikkö lupasi palkkioksi Smirnoff-pullon rotan raadosta. Baltimoren viljakaijassa ahteriporukka oli aktiivinen ja metsästi rottia varastojen nurkilla. Monta vainajaa käytiin päällikölle esittelemässä, muttei minkään koko riittänyt palkkioon. Pullo säilyi salongin edustuskaapissa, koska iso rotanraato löytyi pyssäporukan messin jääkaapin takaa. Hyvän aikaa oli keittiöväki ihmetellyt kummaa löyhkää.

Kuusi päivää Baltimoren laiturissa riitti viljakuorman lastaukseen. Lähdettiin matkaan kotia kohti samaa reittiä, mikä tammikussa oli tullut perin tutuksi. Nyt suosi säät, joten kierrettiin Britteinsaaret pohjoisesta Pentlandin salmen kautta. Naantalin viljalaituriin töijättiin aurinkoisena Vappupäivänä.

Ensimmäisiä tulijoita radiohyttiin oli alkuvuodesta laivalla ollut moottorimies. Olin Raahessa hyväuskoisesti antanut hänelle liikaa rahaa, kun ”oli kovasti ylitöitäkin tiedossa”. Ryyppy oli jäänyt päälle ja ylitöiden sijaan seurasi seuraavana päivä lemput. Omalle kontolleni jäi korvata miinukselle mennyt saldo. Hyvän merimiestavan mukaisesti moottorimies kävi hoitamassa velkansa.

Koska laivalla oli ollut melkoisesti henkilökohtaisia ongelmia, ammattijärjestöjen edustajat tulivat vierailulle. Olin laskenut ulosmaksut valmiiksi, muttei rahoja saanut jakaa ennen tutkintakokouksen päätöksiä.

Suurikokoinen puolikas ilmaantui radiohyttin ovelle jo melkoisessa lomakunnossa rahojaan vaatien. Kuultuaan kiellosta hän halusi tietää, missä herrat palaveeraavat. Lähti huojumaan kohti salonkia kerrosta alemmaksi.

Siiffi selosti jälkeenpäin, että Unionin edustaja oli kyseenalaistanut liioitteluna päällikön kertomuksia miehistön tekemisistä. Juuri silloin rämähti salongin lasiset heiluriovat auki ja sisään horjahteli satanaaperkelettä huutaen rahansa haluava täkkäri.

Paljon jaettiin lemppuja, mutta oli oikeastikin ulosmaksaneita. Suomen satamassa sai jäädä pois, vaikkei laivassa vielä vuosi ollut täysi. Meitä viihtyviä jäi laivaan vielä puolenkymmentä.

Naantalissa jyviä ruumista imettiin viikko. Tuli tieto, että seuraava lasti on Pietarsaaresta sellua Shanghaihin. Taas ilmaantui radiohyttiin paperinsa poishakijoita. Joku ei halunnut edes muutaman päivän palkkaa, kunhan sai passinsa ja pääsi kiireesti maihin. Kulttuurivallankumouksen Kiinaan olisi ollut liian hurja matka.

Sain varustamon luvan tilata Merimiespalvelutoimistosta kiinankielen Linguaphone kurssin. Kielikerho meinattiin perustaa. Perillä voitaisiin suvereenisti paikallisia jututtaa heidän omalla kielellään. Jo Naantalissa aloitettiin ensimmäinen oppitunti. Mallia puheeseen kuunneltiin äänilevyiltä. Laivan sähkögeneraattoreita pyörittävät apukoneet täristivät miidsippiä siinä määrin, että levysoittimen neula hyppi holtittomasti levyn pinnalla. Ei saanut selvää loppuhenkosista, ei nokkanaukaisuista, eikä muista nuoteista, mitkä kiinankielessä ovat tärkeitä. Tuskinpa kiinalaiset olisivat ymmärtäneet meidän pomppivan äänilevymme nuottia.

Pietarsaaren satamaan oltiin jo tulossa luotsin opastuksella, kun Vaasaradio sähkötteli, että meille oli "urgent message". En ruvennut edes ruuvaamaan sähkelomakkeita kalkkeeripapereineen kirjoituskoneeseen, vaan piirtelin tekstin kynällä paperilapulle ja juoksutin päällikölle brygälle: Kiinan sellu lastataan Pietarsaaren sijaan Pohjanlahden länsirannalta. Suomessa oli keväällä 1972 satamalakkoja, mikä aiheutti lastaussataman muutoksen. Oli tuolloin muitakin lakkoja, kuten kaksi kuukautta kestänyt Alkon lakko.

Hitaasti täyttyi laivan ruumat sellusta kolmessa eri laiturissa: Domsjö, Örnsköldsvik ja Söderhamn, Muutamaa päivää vaille kuukausi kuormattiin, kunnes kesäkuun viides päivä oli valmista. Lähdettiin moottorilaivalla Kiinaan.