Linjakaste

Tuhdilla kahdentoista solmun vauhdilla oli ETA (estimated time of arrival eli arvioitu saapumisaika) Shanghai elokuun alussa. Bunkrauspaikkoja matkalla olisivat Las Palmas, Port Louis Mauritiuksella ja Singapore. Freshwater (juomavesi) ja proviantti (muona) olivat myös ostoslistalla. Yleensä merellä viikon parin matkan jälkeen vesi laitettiin ransuunille: hanoista tuli vettä vain määrättyinä aikoina.

Näin vanhassa laivassa ei ollut evaporaattoria tekemään merivedestä juomavetta. Jo 70-luvulla rakennetuissa laivoissa pääkoneen lämpöä käytettiin meriveden tislaamiseen makeaksi vedeksi.

Las Palmasin jälkeen päiväntasaajan kaste tuli yleisimmäksi puheenaiheeksi. Olin ajellut vain Euroopan ja Pohjois-Amerikan vesillä, ja kuuluin suosiolla kastettavien listalle. Osa porukasta oli kiertänyt maailmaa niin ristiin rastiin, ettei heidän linjanylityksiään kukaan kyseenalaistanut. Sitten oli joitakin arveluttavia tapauksia, jotka epätoivoisesti yrittivät selostaa seilauksiaan ja vakuuttaa kuuluvansa aiemminkastettujen joukkoon.

Kastejuhlamme oli hyvin perinteiden mukainen.

”Pitäis sitte lähtee”, totesi matruusi Matti Toivanen kongilta radiohytin kynnyksen takaa. Jussin eli Helsinkiradio/OFJ:n trafiikkilista oli juuri loppunut, eikä sieltä meitä kukaan kaipaillut. Kiinalaisella rahtaajalla Shanghairadiossa ei ollut meille asiaa. Ei voinut muuta kuin kirjoittaa radiopäiväkirjaan vahti loppuneeksi ja lähteä matruusin saattelemana laskeutumaan ahteriin päin kohti nelosen luukkua (keulasta laskien neljäs luukku. Tässä laivassa miidsipin takana).

Nelosen ruuman luukulla oli kastajaiset jo lopuillaan ja tunnelma sitäkin korkeammalla. Neptunus joukkoineen riemastui, kun vielä yksi onneton tuotiin kiusattavaksi. Riisuutuminen kävi nopeasti, kun siirsi muoviset kusiluistimet pois varpaanvälistä ja tiputti shortsit päältä. Sitten pelkkä iho ja ihokarvat asusteena konttaamaan nelosen pressulle levinneeseen valkoiseen vaahtoon.

Ensimmäisellä rastilla piti tähystää taivaalle niska kenossa kiikariksi sidottujen kaljapullojen läpi. Silmien kirvelystä päätellen kaljan sijaan pulloihin oli varmaankin vaihdettu suolavettä tabascolla terästettynä. ”Mitäs sieltä näkyy?” tivattiin tiukasti. Kun ei ensimmäisellä kerralla näkynyt mitään, piti tähystää uudelleen, muttei näkyvyys siitä parantunut. Kolmannella kiikaroinnilla joku kuiskasi ”Etelän Risti” ja tosiaan: selvästihän sieltä näkyikin Etelän risti, ja niin oli ensimmäinen tehtävä läpäisty.

Seuraavalla suorituspaikalla tuli reilusti valkoista vaahtoa päälle. Ilmeisesti koko loppuvarasto, koska olin viimeinen kastettava. Suolavettä taisi olla tässäkin shampoossa, kun ei silmien kirvellys hellittänyt. Silmäpuoli rättipäinen Neptunuksen parturi kolkutteli suurilla puusaksilla päätä. Apumies tökki erilaisilla putkenpätkillä sinne sun tänne selkään ja mahaan ja oli tarkasti kuulostelevinaan.

Konttaus jatkui Neptunuksen puhvettiin. Kauhalla työnnettiin suuhun pari epämääräistä mönttiä jotakin väkevää sotkua. Olihan se kysyjille myönnettävä, että tulista oli ja niinpä kyytipojaksi kaadettiin vielä väkevämpää litkua. Jälkeenpäin kuulin, että muille riitti yksi annos. Jakelijana toiminut puolikas oli minulle varannut tuplamäärän. Ehkäpä siksi, kun olin lokannut hänen rahatilauksensa Las Palmasissa, kun saldoa ei enää ollut.

Sitten oli viimeinen konttaus kuninkaallisten eteen. Neptunuksen vaimon varpaat oli varmaankin uitettu pilssivedessä ja pyssän jätetynnyrissä hajusta ja mausta päätellen. Itse Neptunus oli niin liikuttunut ja uupunut, ettei enää jaksanut tuomiotaan julistaa. Kokeet oli varmaan läpäisty, kun pari levankimiestä veteli jäteöljyn näköistä bitumia kokovartalopesuna. Kun oli tarpeeksi harjattu ja sudittu, käsistä ja jaloista kiinni: ”Yks, kaks kolme hiiop”, huudoin lensin selälleni luukun vieressä kannella olevaan suureen, vedellä täytettyyn laatikkoon.

Kasteen jälkeen suurin urakka oli yrittää päästä eroon näistä kaikista sotkuista iholla. Sitkeä saunominen ja tarmokas harjaaminen porukassa muiden kastettujen kanssa irrottivat enimmät tervat lauteille. Kahden tunnin vapaavahdilta ehdinkin seuraavaan radiovahtiin vaatteet päällä. Mutta vielä puolen vuoden päästä löytyi jostakin ihopoimusta muistoja tervauksesta.

Sitkeiden sotkujen siivoamiseen kului suihkuvettä siinä määrin, että vesiransuunia piti kiristää. Mauritiukselle asti suihkut olivat suljetut ja hanoista tuli vettä tiettyinä aikona muutaman minuutin ajan.

Myöhempinä vuosina päiväntasaaja ylitettiin useimmiten ilman kummempia juhlintoja. Joskus taas kastejuhlajärjestelyitä piti perua ankaran vastustuksen vuoksi. Päällikölle vietiin vetoomuksia ihmisoikeuksien loukkauksesta lähetettäväksi Yhdistyneitä Kansakuntia myöten. Joskus hyvässä yhteishengessä saatiin juhlat järjestetyksi.

Sellainenkin harvinaisuus tapahtui, että ollessani Neptunuksen seurueessa edessäni kumarteli ja konttasi vanha seilauskaveri, joka oli ollut omassa kasteessani tervaamassa selkääni. Hänkään ei ollut silloin aiemmin ylittänyt linjaa, mutta oli vakuuttavilla tarinoillaan saanut muut uskomaan päinvastaista. Vaan mieltä oli jäänyt jäytämään, ettei semmoinen ole mikään oikea skönäri, jota ei ole päiväntasaajalla tervattu.

Nykyisin näkee Linjakasteesta kuvia, missä arvokkaasti kannella juhla-asussa kohotetaan juomalasia ja sen jälkeen ollaan olevinaan Neptunuksen parvea. Perinteisessä oikeassa kasteessa ei vaatteiden sisään piilouduttu. Kauppalaivastossa oli tasa-arvo naisilla ja miehillä niin palkoissa, kuin linjakasteessakin: kiskot tervattiin sisäpuolelta riippumatta siitä, oliko pääteasemalla toppari vai tunneli."

PS. Olen lähettänyt Mauritiukselta kirjeen kotiin, päiväys 9.7.1972. Päiväntasaajankasteesta olen kirjeessä muistellut seuraavaa:

Päiväntasaajalla pitivät niitä kasteitaan. Ovat vain niin saamatonta väkeä, että oli vähällä jäädä pitämättä. Mutta kun kovasti jankutin asiasta niin sitten saivat järjestetyksi. Oli monenmoista ahtia ja neptunusta ja piti konttailla ympäri kantta. Sitten piti katsoa kiikarilla ja nähdä Etelän Risti. Kiikari oli tehty kahdesta kaljapullosta, jotka olivat täynnä saippuavettä. Oli pahanmakuista pilleriä ja vielä pahempaa juomaa. Ja terva oli niin sitkeää että puoli tuntia sai käyttää vahvoja pesuaineita ja seistä suihkussa, ennenkuin lähti pois. Sitten kirjoitin tervatuille todistuksen. Siitä tuli kai hieno, koska aikaisemmin ylittäneet ja ilman todistusta olevat (ja luultavasti tervaamattomat) sitä hinkuivat myös kovasti. Muttei anneta ilman tervausta. (kastetodistukset olin tilannut Merimiespalvelutoimistosta, kun tuli tieto Kiinanmatkasta). Tosin yhdelle tervaamattomalle matruusillekin piti kirjoittaa, kun oli valittanut päällikölle niin sitkeästi, että päällikkö määräsi.