”Ääniä mereltä – merenkulkijat muistelevat” kirjassani radiosähköttäjä Martti Mustonen – aivan vastikään edesmennyt – kertoo seilauksistaan Kiinan 1950-luvulla. Rederi Hans von Rettigin uusi moottorilaiva ARAGONA ajeli Euroopasta Kiinaan.

Jo tuolloin kiinalaisissa satamissa oli merimiesklubit. Merenkulkijoiden lisäksi diplomaatit ja muutkin ulkomaalaiset pääsivät klubeille. Kiinalaisia klubeille pääsi vain töihin.

Shanghaissa brittien vanha suurlähetystö monine rakennuksineen oli muutettu merimiesklubiksi. Tsingtaossa, Chinwangtaossa ja Dairenissa oli suuret kerrostalot. Hsinkangin klubin rakennuksesta ei ole jäänyt mielikuvaa, mutta Martti Mustonenkin kertoo päiväkirjassaan siellä poikkeilleensa.

Merimiesklubeilla oli ravintola ja tarjolla monenlaista syötävää ja juotavaa. Laajat kaupat myivät edullisesti kiinalaisia tuotteita: silkkiä, suviniiriä, taidetta, vaatteita. Oli kirjastoa – Maon teoksia eri kielillä sai ottaa vapaasti mukaansa – parturia ja elokuvateatteri, jossa näytettiin kiinalaisia vallankumousoopperoita. Sankarien laulu kulki voimalla ja vihloen niin, että kuuntelijan korvat kärsivät.

Laivaväelle kiinalaiset tarjosivat ahkerasti kiertoajeluja. Tsingtaossa saman varustamon toisen laivan porukkaa oli viety tutustumaan maailmankuuluun Tsingtao-olutpanimoon. Niin antaumuksella ja perin pohjin suomalaiset olivat maistelleet tuotteita, että myöhempinä vuosina tutustumaan vietiin oluttehtaan sijaan omenafarmille. Matkaeväiksikään ei enää saatu olutta. Vasta puhemies Maon kuoleman jälkeen kysyttiin, paljonko olutta tarvitaan palan painikkeeksi.

Lady PATRICIA makaili Hsinkangin redillä kaijapaikkaa odotellen lähes kolme viikkoa. Torstaina Sirpan päivän iltana päästiin laituriin purkamaan jyväkuormaa. Jo varhain lauantaiaamuna ylihuomenna lähdettiin pikkubussilla merimiesklubin järjestämälle viikonloppureissulle Pekingiin, Kiinan muurille ja Ming-dynastian keisareiden haudoille.

Radiosähköttäjän hommia oli kiertomatkojen järjestely. Piti toimia laivaporukan matkanjohtajana ja tulkata isäntien selostukset, joita tuli herkeämättä, kuin poliitikoilta puhetta. Aamulla matkan alussa poruka torkkui penkeillään unenpöpperössä. Olihan ilta merimiesklubilla vierähtänyt valomerkkiin asti. Kun autokyyti vei poikki jonkin laajan peltoalueen, kiinalainen isäntä selitti tarkkaan eri kasvien viljelykset. Kun käänsin pitkän selostuksen ”molemmin puolin tietä peltoja vihannesten viljelyyn”, torui kiinalainen:”Pitää tulkata kaikki”, ja selosti viljelykset uudelleen.

Valokuvista laskien meitä oli kahdeksan turistia. Minun lisäkseni yksi täkiltä, neljä koneesta ja kaksi byssästä. Vaikka kokki ja keittiöapulainen olivat mukana, ei laivalla tarvinnut nälkää nähdä. Ruuanlaittotaitoisia olivat emäntä ja monet messilikoista. Ensikertalaisille Kiinankävijöille olin opastanut, että isäntien joukossa saattaa joku ymmärtää suomenkieltä. Paikallisten ollessa kuulolla oli osattava keskenämme keskustella kohteliaasti kiinalaisista.

Hsinkangista Pekingiin autotietä oli vajaat kaksisataa kilometriä. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Pekingin Kielletty Kaupunki, Keisarin kesäpalatsi, Taivaan temppeli ja joitakin muita kaupungin nähtävyyksiä.

Kielletyn kaupungin lukemattomien valtavien salien vastakohtana oli keisarin makuukammari: kuin pikkuinen puinen lato, minne hädin tuskin vuode mahtui. Lämmintä ruokaa keisari ei saanut, koska keittiö oli jossain kaukana alueen laidalla. Lisäksi kuljetuksen aikana oli monia maistelupisteitä varmistamassa, ettei ole myrkkyjä muonassa.

Keisarin kesäpalatsin alueelle oli järven rantaan rakennettu kivinen kaksikerroksinen laiva. Eräs keisarinnoista halusi ja pelkäsi olla vesillä. Vähän kuin monet ”artistit” haluavat yleisön eteen, vaikka pelkäävätkin esiintyä. Keisarinna vesiretkillään istui laivassaan selkä järvelle päin ja katseli maisemaa ja laineiden liplatusta peräseinän isosta peilistä.

Kaupungilla oli myös jokin vanha pyöreä torni. Kun tietyllä etäisyydellä tornin seinästä puhui, ääni kantautui tornin toiselle puolelle. Jos vähän vaihtoi etäisyyttä, kuuluvuus loppui. Mahtoiko olla ihan ”Taivaan temppeli”, joka on jumalille rakennettu asuinpaikka.

Hotelliyön jälkeen toisena päivänä suunnattiin kohti Kiinan muuria. Ensimmäisiä muureja pohjoisesta hyökkääviä rosvoja vastaan on rakennettu noin 2800 vuotta sitten. Lyhyistä pätkistä yhdisteltiin pidempiä osuuksia. Muurin virallinen pituus on 8 851,8 km. Jos mitataan kaikki pohjoisen muurinpätkät, päästään noin 50 000 kilometriin.

Vierailukohteemme lienee ollut Badaling, noin 70 km Pekingistä luoteeseen. Noin 500 vuotta sitten Ming-dynastian aikana tätä osuutta muurista vartiotorneineen on rakennettu. Maon kuoltua alkoi Kiinassa näkyä ulkomaalaisia. Valokuvat näyttävät, että muurilla olimme vielä ainoita ”isoneniä” kiinalaisten ihmeteltävinä.

Ming-dynastia oli vallassa 1368-1644. Keisareita ehti olla parikymmentä, ennenkuin Qing-dynastia syöksi heidät vallasta. Kolmetoista Ming-keisaria on haudattu alueelle, joka on jonkin matkaa muurilta kohti Pekingiä. Isoja kivestä veistettyjä eläinpatsaita oli haudalle vievän tien varrella. Maan alla hautakammiossa arkut olivat ruskeaksi maalattujen puulaattikoiden sisällä.

Sittenpä alkoi bussimme paluukyyti ja Hsinkangissa laivalla oltiin sunnuntaina iltamyöhällä. Jyväkuorman purku kesti vielä pari päivää.

Varpun päivän iltana päästiin irti laiturista. Matka suuntautui kohti Japania. Tarkoitus oli bunkrata ja puhdistaa laivan pohja sinne kasvaneista rikkaruohoista, jota pitkät ankkuroinnit ja satama-ajat aiheuttavat.

Hsinkangin rediltä Suomea kohti lähteneet kippari, konemestari ja perämies olivat matkanneet junalla Pekingiin. Viisi päivää joutuivat odottamaan lentokoneen lähtöä. Reitti Pekingistä Pariisiin laskeutui välillä Karachissa.

Pekingissä kiinalaiset limusiinit tulivat päivittäin hakemaan lomalaisia turistikierroksille nähtävyyksiä ihailemaan. Samoilla kyydeillä kulki myös jugoslaavimerenkulkijoita, joten englantia puhuttiin. Useana päivänä oli samoissa kohteissa kulkenut bussikyydillä ryhmä suomalaisia.

Kun suomalaiselle ryhmällä oli selvinnyt, että näissä limusiineissä oli kyydissä maanmiehiä, heräsi ihmetys. Vuonna 1977 Suomesta Kiinaan turistimatka oli maksanut lähes henkilöauton hinnan. Kuinka paljon oli pitänyt maksaa, että bussin sijaan loistoautolla kuljetettiin ympäri Pekingiä?

Kippari Pekka muistaa ihmettelijöille vastatun:”merimiehiä ollaan. Odotellaan, että päästäisiin lähtemään lomalle Suomeen.”

PATRICIA valokuvia