Lady PATRICIA ankkuroi Vancouverin redille Aleksis Kiven päivänä. Lastaussatamaksi ilmoitettiin Port Moody, jonne töijättiin seuraavana yönä. Lasti olisi rikkiä Argentiinaan.
Vancouverin seutuvilta on löytynyt asutuksen merkkejä jo 9 000 vuoden takaa (”Coast Salish” kansoja). Noin 150 vuotta sitten valkoiset maahanmuuttajat perustivat alueelle sahalaitoksia. Kylä sai nimen Grainville. Kun asutus sai kaupunkioikeudet 1886, nimeksi vaihdettiin Vancouver.
Brittiläinen merikapteeni ja tutkimusmatkailija George Vancouver oli kartoittanut rannikkoa Alaskasta Oregoniin sata vuotta aiemmin. G. Vancouverin ensimmäinen matka alueelle oli ollut kapteeni James Cookin laivastossa.
Vancouverin metropolialueella elää kaksi ja puoli miljoona asukasta. Port Moody on yksi metropolin kaupungeista ja sijaitsee Vancouverin keskustasta jokunen kilometrin itään, Burrard Inlet nimisen vuonon rannoilla. Harry Burrard Neale oli ollut George Vancouverin seilauskavereita. Eversti Richard Clement Moody oli sotilas, insinööri ja Brittiläisen Columbian ensimmäinen kuvernööri.
Konepäällikkö Pentti Huttunen muistelee:
”Laiva oli kiinni diktaaleissa eli meren pohjaan juntatuissa tolpissa. Rantaan oli venekuljetus. Illalla oltiin maihin menossa ja jonkin aikaa odoteltiin jonkun byssapuolen tyttären ehtimistä mukaan. Laivalta oli surrattu laakonki vähän huterasti diktaalin varaan ja siitä piti hypätä veneeseen. Tämä messilikka tuli maihinmenomaalissa ja korkokengissä varovaisesti takaperin alas laakonkia. Kun olisi pitänyt hypätä veneeseen, hän jatkoi matkaansa ja molskahti mereen. Eipä mutakylvyn jälkeen enää maihinmeno maistunut.”
Kun nettiä kaivelee, näyttäisi Port Moodyn bulkkisatama olleen perustettu 60-luvun alussa. Puoli vuotta ennen käyntiämme oli aloitettu keltaisen rikkijauheen kuljetus maailmalle.
Vancouverissa asuu paljon Suomesta muuttaneita. Maineikas on baari, missä veteraanit karvalakki päässä edelleen käyvät Suomen talvisotaa.
Edellisvuotena olin Vaasa Linen rahtaamassa laivassa kyläillyt Vancouverissa muutamaan otteeseen. Olimme siiffin kanssa kävelemässä keskustassa, kun hoksasimme seuraavassa kadunkulmassa naisen, joka pysäytti ihmisiä ja pyysi signeerauksia johonkin pumaskaan. Kun missis meille esitti asiaansa vastasin suomeksi:”Myö kun ollaan Suomesta ei ymmärretä mistä tässä on kyse.” Rouvapa vastasi samalla kielellä:”Kyllä minä pojat voin teille suomeksikin kertoa. Tässä vastustetaan ydinvoimaa”. Niinpä listaan tuli pari suomalaistakin nimeä.
Suurelle osalle laivan porukasta oli kuuden kuukauden kontrahti täyttynyt. Kotimatka odotti. Kippari-Cassu vaihtoi yliperämiehen jobiin, kun laivan ensimmäinen päällikkö johdatti kotimaasta uuden henkilöstön töihin. Koko satama-ajan radiosähköttäjää työllisti lomalaisten ulosmaksut ja uuden laivaväen kirjaushommat.
Muutamassa päivässä elevaattori oli valuttanut rikkijauheen ruumiin. Tainan päivänä jäi taakse niin Port Moody kuin Vancouverkin. Suunnattiin kohti Etelä-Amerikin eteläkärkeä. Lähes kuukauden kestäisi merimatka Argentiinaan.
Etelään matkattaessa meren aallot ei keikuttaneet. Radioaallot kantoivat hyvin niin Suomeen, Argentiinaan kuin Kanadaankin. Puhdistetulla rungolla matka joutui.
Förstin hytissä Cassun kanssa viriteltiin vanhoja soittohommia. Ei ollut enää kevään musisointikytöä. Puuttui toinen kitaristilaulajakin. Enää ei pidetty porukalle konsertteja, eikä naamiaisia.
Päiväntasaajan seutuvilla päällikkö kävi kyselemässä sääkarttoja Etelä-Amerikan eteläisille vesille. Olin aiemmin joissakin laivoissa sääkarttoja vastaanottanut. Olivat viiden merkin numeroryhmiä, mistä väliperämies piirteli oikealle kartalle rintamia ja paineita ja myrskyjä ja muita säätieteilijöiden juttuja. Piti alkaa selvittämään, lähettääkö jokin radioasema sellaisia karttoja.
Laivaradioasemalla oli pakollisia opuksia ITU eli International Telecommunication Union kirjat koskien meriradioliikenteeseen liittyviä tietoja. Sevillan sisaruksiin – kaikkiin 10 + 5 bulkkeriin – varustaja oli tilannut brittien Admiralty listat. Perinteisesti laivoihin tuli Admiraltyn merikorttien korjaussarjat. Nyt tuli kirjat myös radioliikenteeseen ja päivitykset kirjojen tietoihin.
Eipä löytynyt tietoja sääkartoista. Selailin aikani lyhytaaltolähetyksiä Chilen ja Argentiinan asemilta. Kun kuului viiden numeron koodilähetyksiä, naputtelin paperille ja arvuuttelin perämiehillä, mahtaisiko niistä löytyä sääkarttoja.
Lopulta kysyin Valparaison kaupalliselta lyhytaaltoasemalta neuvoa. Löytyi kutsumerkki ja taajuus. Kun asema oli aikansa kuuntelulla, alkoi sieltä selväsanainen espanjankielinen säätiedotus Chilen kustille. Sehän oli käyttökelpoinen, koska kippari oli oppinut sujuvan espanjan valvoessaan Sevillassa laivojen rakentamista.
Kun samainen asema edelleen oli kuuntelulla, alkoi jossain vaiheessa tulla viiden merkin koodia. Jo kelpasi väliperämiehelle sääkarttojen piirtämiseksi. Näiden karttatietojen perusteella päällikkö päätti, ettei kierretä Cap Hornia vaan oikaistaan Magalhãesinsalmen läpi.
Terhon päivänä puoliltapäivin kiipesi puuriin salmen luotsi. Allakkaan olen kirjannut Grupo Evangelistas. Internetti tietää kallioisen majakkasaaren nimeksi englanniksi Evangelistas Islets. Keskellä salmea oleva kaupunki mahtoi olla Punta Arenas, missä vaihtui luotsi. Reilun vuorokauden kesti koko salmen läpiajo. Cabo Virgenes Atlantin puolella oli paikka, jossa luotsi poistui.
Karua puutonta vuoristoa oli salmen rannat. Vaikka marraskuu oli niillä seuduin kesäaikaa, ei sortseissa olisi tarjennut ulkosalla. Eikä yön pimeydessä styyrpuurin puolella tulia näkynyt. Tulimaaksi alueen nimesi marraskuussa 1520 portugalilainen Fernão de Magalhães etsiessään purjehdusväylää Atlantilta länteen. Rantojen alkuasukkaat polttivat suuri nuotioita varoituksena oudoista kulkijoista vesillä. Vielä tuolloin portugalilainen retkikunta ei tiennyt, että Magalhaesin salmi yhdistää Atlantin ja Tyynenmeren.
Kolme viikkoa oli ajettu etelään. Salmen jälkeen ajaettiin jokunen päivä pohjoiseen. Recalada Pilots La Platalla Buenos Airesin edustalla oli seuraava luotsipaikka. Luoteeseen jatkui matka pitkin Paranajokea. Martin päivän aamuna paikallista aikaa kello 0805 oli töijätty Río Paranán rantaan Rosarion kaupungissa.
- Lisää uusi kommentti
- 245 katselukertaa