Mielenkiintoinen vaihe Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä matkustajalaivaliikenteessä oli 1960- ja 1970-lukujen vaihde, jolloin ruotsalaisten halu matkustaa Ahvenanmaalle lisääntyi siinä määrin, ettei silloin käytettävissä ollut laivakapasiteetti riittänyt alkuunkaan.
Bore-varustamo oli tällöin ilmeisesti ainoa, jolla oli kykyä tarttua haasteeseen, mutta ongelmana ilmeisesti oli, ettei ollut liikenteeseen sopivaa omaa matkustajalaivaa.
Sopiva alus m/s Achilleus löytyi lopulta, ja niin päästiin aloittamaan matkustajalaivaliikenne Ahvenanmaan Eckeröstä Ruotsin puolelle Grisslehamiin tällä Kyproksen laivarekisterissä olevalla matkustajalaivaksi muutetulla entisellä brittiläisellä hävittäjällä. Valittu reitti oli siihen aikaan halvin, lyhyin ja nopein laivayhteys Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä.
Kyseinen alus matkustajalaivaksi muutettuna ei yltänyt samoihin nopeuksiin kuin hävittäjänä, mutta varmaankin tyynellä kelillä viiletettiin merellä n. 30-35 solmua. Tarjolla oli siis kovempaa kyytiä kuin koskaan sitä ennen ja sen jälkeen.
Siihen maailmanaikaan ei missään matkustajalaivoissa, todennäköisesti ei edes lähes upouudessa m/s Fenniassa, ollut sivuvakaimia, jotenka huippunopeutta - mikä se sitten lienee ollutkin - ei välttämättä voinut hyödyntää.
M/S Achilleuksella oli toki aikataulu, mutta erään tarun
mukaan alus lähti merelle heti kun se tuli täyteen. Laivalippuja ei tiettävästi voinut ostaa muualta kuin laivarannasta. Erään aikalaistiedon mukaan matkustajia otettiin joko 110 tai 200.
Molemmat henkilömäärät vaikuttavat kyllä yllättävän pieniltä, mutta toisaalta laivan reitti oli lyhyt ja mikäli tätä nonstop-liikennettä ajettiin yön muutamaa tuntia lukuunottamatta 18-20 tuntia, muodostui vuorokauden matkustajamääräksi edestakaisessa liikenteessä oletettavasti ainakin 1500-2000 matkustajaa.