Moottorilaiva SOLANOn espanjalaisen Sulzerin 8000 hevosvoimaa pamautettiin paineilmalla käyntiin sunnuntaina 15.2.1976 kello 13.30. Kohti Eurooppaa matkattiin, mutta lastia pysähdyttäisiin purkamaan Al-Mukalla nimisessä paikassa Adeninlahdella. Enää ei kierrettäisi Afrikan ympäri, koska Suezin-kanava oli edellisenä vuotena avattu.

Radiosähköttäjän radiovahti oli arjet ja pyhät kahdeksan tuntia kolmessa jaksossa: 08-10, 12-16 ja 18-20. Kalenterikuukauden alun palkanlasku ja satamapapereiden kirjoittamiset, kuin myös kaikki muu olivat merellä ylityötä.

Työajat olivat passelit samassa messissä syövän porukan kanssa: aamulla täkki- ja konekolmonen olivat aterioimassa, päivällä molemmat kakkoset ja illalla työajan päätyttyä försti ja koneykkönen pääsivät omista töistään. Jos tarkasti kerrotaan niin illallisella viiden kuuden välillä kolmoset kävivät päästämässä yliperämiehen ja koneykkösen syömään. Rauhallisesti aterioiden sai kuulla kaikkien neljän kuulumisia. Tässä laivassa ei ollut salonkia, joten kippari ja siiffikin olivat ruokaseurana.

Radiovahtiin kuuluvaa työtä olivat säätiedotusten kirjoittamiset aamu ja iltavahdissa. Brygän navigointihytin kronometrin aika piti tarkistaa. Radiohytistä naviskaan oli vedetty kovaääninen tai kuulokeliitäntä, johon sai kuulumaan lyhytaalloilla aikamerkkiä lähettävän radioaseman. Vihkoon merkattiin sekuntimäärä, minkä kronometri oli edistänyt tai jätättänyt. Navigaattorit tarvitsivat tarkkaa aikaa sekstantilla mitattuihin paikanmäärityksiin.

Listoja kuunneltiin jatkuvasti. ITU:n painamista käsikirjoista löytyi maailman kaikki rantaradiot kutsumerkkeineen ja taajuuksineen. Selvisi myös kellonajat, milloin asema lähetti liikenneluettelonsa eli aakkosjärjestyksessä niiden laivojen kutsumerkit, joille oli sähkösanomia tai puheluita, sittemmin myös radiotelexyhteyksiä. Keimolassa sijaitsevan Helsinkiradion lisäksi kuuntelin määränpään rantaradion listoja sekä rahtaajan käyttämän aseman eli Shanghairadion listoja.

Iltavahdin viimeisiä hommia olivat akkukäyttöisen hätälähettimen ja autoalarmin testaukset.

Silloin, kun laiva ajoi jenkkeihin, oli kuunneltava monia lyhytaaltoasemia, koska ei tiennyt minkä aseman kanssa meklarilla oli kontrahti. USA:ssa ei ollut rannikkoradioasemien omistajana valtion teleyhtiö, vaan yksityiset yritykset, jopa yksityishenkilöiden firmat. Sipsu eli laivakauppias saattoi lähettää jonkin muun, kuin mekrlarin käyttämän radioaseman kautta omia kyselyitään. Lisäksi pruukasin päivittäin kuunnella taakse jääneen sataman rantaradiota viikon, pari.

Jotkut päälliköt halusivat lähettää jenkkien kustikaartin – Coast Guard – järjestelmään Amveriin laivan paikkatietoja. Mahtoiko siinä olla jotakin säätietoihinkin liittyvää? Rannikkovartiostolla oli oma radioasemaverkosto itä- ja länsikustilla. Kutsumerkit olivat useimmiten tyyliä NMR, kolmannen kirjaimen vaihdellessa aseman mukaan. Hyvin yleensä päivystivät. Jos ei joku asema vastannut, oli helppo yrittää jotakin muuta. Joskus jouduin talvisin Pohjois-Atlantilla lähettämään jääraportteja, joita vastaanotti International Ice Patrol.

Villin linjan laivoissa tuli tavaksi osallistua juorutunnille. Suomalaisten laivojen yleiskutsu OHFF lähetettiin sähkötystaajuudella 12630 kHz. Muistaakseni kello 12.30 gmt. Yhteysongelmiin sieltä tarvittaessa järjestyi apua. Jos ei muuta, niin muiden laivojen kulkutietoja ja miehistöluetteloita sai kirjoitelluksi messiin luettavaksi. 

Koko merimatkan ajan oli päällä autoalarmi. Laite, joka päräytti taajuudella 500 kHz lähetetyistä hätämerkeistä kellot soimaan radiohytissä, kipinän asuinhytissä ja brygällä. Jos kahta vastaanotinta ei tarvinnut muuhun kuunteluun, toinen oli viritetty tuolle hätä- ja kutsutaajuudelle. Päiväsaikaan sähkötysliikenne kuului satojen kilometrien säteellä. Pimeän aikaan monin verroin kauempaa. Maailman taakse liikennöitiin lyhytaalloilla 4 – 21 mHz. Noillakin taajuuksilla kuuluvuuten vaikuttivat sekä vuorokauden, että vuodenajat.

Tropiikissa ajettaessa vastaanottimissa ukkonen piti melkoista meteliä radiohytissä. Pimeällä räiske oli voimakkaampaa, kuin valoisalla. Vastaanottimien äänenvoimakkuus oli normaalia kovemmalla, jotta radioliikenne kuului ukkosrätinöiden seasta. Joku satunnainen radiohytissä poikennut saattoi ihmetellä, kuinka sellaisessa metelissä pystyi olemaan. Kipinän korva ei kuunnellut ukkosen räiskeitä, eikä kymmeniä yhtäaikaisia piipityksiä. Tapanani oli lukea kirjoja, jos ei ollut radiotoimintaa. Kuitenkin, jos kuului O-alkuinen kutsumerkki, herkistyi korva: olisiko suomalainen (suomalaiset kansallisuustunnukset ovat välillä OFA-OJZ)?Hätäviestien lisäksi merenkulkuvaroitusten yleiskutsuja korva seurasi, olisiko lähettävä asema meidän kulkuvesillämme, jolloin varoitukset pitäisi kirjoittaa perämiesten nähtäviksi.

Kuivarahtilaivoissa merimatkat olivat rauhallisia. Muutaman päivän välein päällikkö toi varustamoon ja rahtaajalle lähetettäviksi pakolliset kulkutiedot, muutaman sanan sanoma. Kiinalaiset rahtaajat saattoivat joskus ilmoittaa määränpään muuttumisesta. Viikkoa ennen satamaantuloa lähetettiin rahatilaus laivaväen ulosottoja varten. Joku saattoi saada sähkeellä merkkipäiväonnitelun. Joku lähetti kukkatilauksen kotimaahan Radiosähköttäjäliiton manageeraaman kukkapalvelun kautta. Kippari saattoi soittaa konttoriin. Laivaväki soitti harvoin. Hinnat olivat kovat.

Muutamaa kuukautta aiemmin oli työpaikkani ollut villin linjan tankkilaiva, jossa radioliikennettä oli ylitöiksi asti. Eräs matka lähti Mustanmeren itärannalta Batumista viemään öljykuormaa Malta for orders. Kohta määränpää vaihtui Gibraltar for orders, sitten Panaman kanava for orders ja sen jälkeen Kalifornian Sacramentojoella Martinez. Lopulta raakaöljy purettiin Sacramentojoen rannalle paikkaan nimeltään Pittsburg.

Koska tankkilaivan satama-ajat olivat vain muutamia päiviä, kaikki tarvikkeet piti tilata sähkötyksellä mereltä. Stuju toi pitkiä provianttilistoja ja ulosvientitilauksia. Siiffi lykkäsi pöydälle öljyisiä ruttuisia ruutuvihon palasia, joissa lyijykynällä oli piirrelty tuumia ja millejä ja senttejä ja omituisia varaosien nimityksiä. Ja kun määränpää muutui, jälleen samat sanomat lähetykseen uudelleen uuteen paikkaan.

SOLANOn radiohytin ja brygän välillä oli iso luukku. Kun oli radiorutiinit hoidettu, oli mukava siirtyä brygän puolelle avonaisen luukun äärelle, johon kuului hätä- ja kutsutaajuus. Perämiehen vahtimies huolehti, että termoskannussa oli kuumaa kahvia. Siinäpä hörppiessä tuli edellisen ja tulevan sataman asioita ihmetellyksi ja muita maailman asioita selviteltyä.

Ko Sichang saarelta ajettiin reilut kaksi vuorokautta Singaporen vesille. Malakan salmessa ei siihen aikaan ollut tungosta, eikä ollut mitään liikennesektoreita. Neljä vuorokautta vierähti ja oli ohitettu Ceylonin saari Intian eteläkärjessä. Viitisen vuorokautta ja Jemenille kuuluva Socotran saari jäi taakse. Siitä vuorokausi ja ankkuri lekotettiin Al-Mukallan edustalle kello 13. Tuolloin valtion nimi oli Jemenin demokraattinen kansantasavalta.