Moottorilaiva SOLANO pääsi viikon kärvistelyn jälkeen kuivatelakasta takaisin vesille. Wilton-Fijenoord telakka Rotterdamin Schiedamissa jäi taakse 16.4.1976 kello 18.55.

Kiinalainen rahtaus oli loppunut laivan tyhjennykseen West Hamissa. Nyt lähdettiin matkaan kotimaisen rahtaajan piikkiin. Vaasa Line oli tarvinnut laivaa USAn ja Kanadan länsirannikolle vievälle linjalleen. Saatettaisiin päästä Hawaijille asti. Ei tiedetty, oliko kyse aika- vai matkarahtauksesta. Eipä semmoiset asiat yleensä laivaväkeä kiinnostaneetkaan. Seuraavat satamat olivat tärkeämpiä.

Uuden rahtaajan myötä korsteeni muuttui. Henry Nielsenin puna-valko-vihreä tähti vaihtui Vaasalinen siniseen korsteenin, jossa molemmin puolin keltaiset kirjaimet VL.

Äänimeren Varustamohistoria kertoo Vaasa Linestä seuraavaa:

”Vaasan Laiva ja länsisaksalainen Hanseatische Reederei Emil Offen & Co aloittivat yhteisen rahtiliikenteen Manner-Euroopasta Pohjois-Amerikan länsirannikolle keväällä 1955. Laivalinja sai nimen Hanseatic-Vaasa Line. Kesällä 1955 Vaasan Laivan johtoon tuli merikapteeni Alf Korhonen ja varustamo muutti Vaasasta Helsinkiin.

Uudella linjalla ei ollut omia laivoja, vaan liikennöitiin rahdatulla kalustolla. Vaasan Laiva rahtasi liikenteeseen omat aluksensa KORSHOLMA ja VAASA. Seuraava Vaasan Laivan alus Vaasa Linen liikenteessä oli Oskarshamissa 1962 valmistunut VAASA LEADER. Samana vuonna syyskuussa Suomen Tankkilaivan ja Hanseatic-Vaasa Linen sopimuksella rahdattiin linjalle vuoden ikäinen moottorilaiva WIIRI, kuin myös sisarlaiva WILKE.

Liikenne linjalla laajeni Suomeen asti. Lähes neljä kuukautta vei aikaa laivan lähdöstä Suomesta paluuseen kotimaahan. Matka alkoi Etelä- tai Länsi-Suomen satamista. Keski-Euroopassa poikettiin ja jatkettiin Kolumbiaan/Venezuelaan. Pohjois-Amerikan länsirannikolla USA:n ja Kanadan satamissa käytiin, kuin myös Havaijilla tarpeen mukaan. Paluumatkalla oli vielä Keski-Amerikan satamia.

Suomen Tankkilaiva ja Vaasan Laiva perustivat maaliskuussa 1964 yhteisen varustamon Vaasa Line. Toimitusjohtaja oli Alf Korhonen ja linjan laivat siirretiin uuden yhtiön käyttöön. Suomen Tankkilaiva rakennutti 1965 - 1969 Raumalla reitille neljä uutta alusta: WIHURI, WISA, WIIMA, WIRTA.

Alf Korhonen oli hankkinut Vaasan Laivan osakkeet omistukseensa. Suomen Tankkilaiva osti Korhosen osakkeet  ja Vaasan Laiva fuusioitiin ostajayhtiöön maaliskuussa 1969. Ainoa alus VAASA LEADER siirtyi uudelle omistajalle.

Hanseatische Reederei Emil Offen & Co luopui yhteisestä liikenteestä 1971.

Suomen Tankkilaiva myi kaikki linjaa ajaneet laivansa vuosikymmenen vaihteessa. Viimeisenä myytiin VAASA LEADER kesällä 1973. Alf Korhonen jatkoi Vaasa Linen liikennettä Keski-Euroopasta rahdatuilla laivoilla. Viimeinen suomalainen laiva Vaasa Linen ajossa oli Henry Nielsenin SOLANO kahteen otteeseen vuosina 1976 - 1978.

Suomen Tankkilaiva teki konkurssin 14.6.1978. Samalla loppui Vaasa Linen toiminta.

Lähde: Suomen Laivahistoriallisen yhdistyksen lehti Laiva 1/2019. Rami Wirrankoski: Vaasasta Tyynelle valtamerelle.”

VL rahtauksen alku suuntautui Itämerelle Tanska kiertäen. Skagen ohitettiin reilun vuorokauden matkan jälkeen.

Lastin keräily Amerikan mantereen valtioihin alkoi Ruotsin Norrköpingistä maanantaina puoliltapäivin. Näin allakkaan olen merkannut. Yli kaksi ja puoli vuorokautta satamassa viivyttiin. Silti ei ole minkäänlaista mielikuvaa Norrköpingistä. Ei ole yhtään valokuvaakaan. Nettikartasta piti etsiä, mistäpäin Ruotsia kaupunki löytyy.

Nettiä tutkimalla näyttäisi olevan hieno kaupunki, joskin sielläkin rosvot ovat paikoitellen päässeet valtaan. Mereltä tullaan pitkää kapeaa salmea Bråviken lahden pohjukkaan, johon laskee Motalan virta. Ruotsin sisävesiltä on laivaliikennettä varten rakennettu kanavat Göteborgiin ja Norrköpingin kaakkoispuolella sijaitsevaan Söderköpingiin.

Pitkään on ollut haaveissa päästä ajamaan sisävesilaivalla Tukholmasta Göteborgiin Götan kanavan kautta. Komeita perinteisiä vanhoja laivoja, samankaltaisia kuin Suomen sisävesilaivat. Neljän päivän täysihoitoreissut ovat vaan kovin kalliita.

Keskiviikkona matka jatkui kohti itää. Suomenlahdella oli jäitä. Jossain vaiheessa pysähdyttiin odottamaan jäänmurtajaa Seiskarin seutuvilla. Perjantaina iltapäivällä ilmaantui venäläinen jäänmurtaja KIEV helpottamaan kulkua. Laiva oli kymmenisen vuotta aiemmin rakennettu Helsingissä. 

Nyt ei oltu mikään nuhjuinen hakurahtilaiva, joka ilmaantuu jostakin redille ankkuriin ja aikansa satamassa seistyään katoaa taas jonnekin hämyyn. Oltiin linja-laiva, joka kokka kohisten höyrysi redille ankkuroitujen kymmenien alusten ohi suoraan laituriin.

Lauantaina 24.4 töijättiin Leningradiin aamuvarhaisella kello 6.30.