Moottorilaiva SOLANO lillui Leningradin laiturissa puolitoista viikkoa. Neuvostokansan suurin juhla Vappukin mennä hurahti. Ei ole jäänyt mieleen muistoja tuosta 49 vuoden takaisesta karkelosta.

 

Lopultakin oli tavarat ruumissa ja päästiin kiskomaan naruja puuriin. Lähtöaika oli kello 9.42 toukokuun neljäs päivä.

 

Oli mitätön merimatka: vajaat kaksi vuorokautta. Laituriksi vaihtui Gdynia Puolassa. Eipä sieltä paljon tavaraa ollut tulossa matkaan. Jo samana iltana oltiin taas menossa. 

 

Vuorokausi ajoa, ja päästiin Kielin kanavaan. Hampuriin töijättiin kello 11 lauantaina 8.5. Runsaan vuorokauden jälkeen ajettiin vähän matkaa alas päin Elbejokea ja koukattiin naapurijoen Weserin suulle Bremerhaveniin. Vuorokauden päästä oltiin matkalla kohti Englannin kanaalia.

 

Radiosähköttäjää ei työt rasittaneet. Kun oli alle vuorokauden satama-aika, ei laivaväelle tilattu rahaa. Tullilistat ja miehistöluettelot oli seuraavia satamia varten kirjoituskoneella taottava. Koska oli lyhyitä merimatkoja, listat pystyi tekemään arkipäivinä satamassa. Ylitöitä ei kertynyt toisin, kuin samasta työstä merellä. 

 

Lääkäriin piti porukkaa satamissa kuskata. Useimmiten yksityislääkäreiden vastaanotoille mentiin, missä tutkimukset sujuivat rivakasti. Jos oltiin meklarin autokyydillä, paluumatkalla poikettiin apteekissa ostamassa tarvittavat tropit. Jos oltiin taksikyydillä, käytiin silloinkin lääkkeet lunastamassa, muttei muuten laivalle paluulla ollut kiire. Saatettiin tovi viivähtää aistimassa paikkakunnan aromeja. Joku saattoi käydä tervehtimässä tuttujaan lähistön palvelutalossa.

 

Lauantait ja sunnuntait olivat satamissa vapaita. Ei karttuneet vastiketunnit. Viikonlopun merivahdeista kertyi vastikkeita, jotka laskettiin ja maksettiin vuosiloman jälkeen vastikelomaksi. Tankkilaivassa, jossa merivahtia ajettiin seitsemänä päivänä viikossa, saattoi vuosi- ja vastikeloma olla yhtä pitkä, kuin seilausaika laivassa. Harvoin näitä lomia pystyi pitämään, koska jo muutaman viikon maissaolon jälkeen varustamon konttorista tarjottiin uutta jobia.

 

Edellisen pestauksen loma-ajalla oltiin tienaamassa jo uutta palkkaa, ja merimieseläkemaksut maksettiin kaikesta tulosta. Niinpä vuoden aikana saattoi joutua maksamaan puolentoista vuoden eläkemaksut. Tai enemmänkin. Silti maksukuukausia omaa eläkettä varten kertyi vuodessa vain 12. Tosin merimiesvero perittiin erillisinä sekä loma-ajasta, että uudesta samanaikaisesta työajasta. Seuraavalla vuosikymmenellä verottaja teki muutoksen, ja samanaikaisen loman ja työajan tulot laskettiin yhteen. Veroprosentti humahti huikeaksi.

 

Viimeinen Atlantin itärannan satama oli Espanjassa Biskajan lahden pohjukassa baskien kaupunki Bilbao. Modernisti tulevaisuuden tuulia päästiin haistelemaan konttilaituriin. Valokuvien mukaan toistakymmentä konttia kansilastiksi on kiinnitetty. Bilbaoon keskiyöllä tultiin ja seuraavana iltana lähdettiin.

 

Lopultakin päästiin päästiin meren rauhaan. Panaman kanavalle olisi lähes kahden viikon matka.

Portti Atlantilta Karibian merelle on Mona Passage. Salmi erottaa Dominikaanisen tasavallan ja Puerto Ricon. Rantojen välissä vettä on 80 mailia. Silti siellä monetkin ovat onnistuneet navigoimaan rantakiville. Toisaalta salmessa on kolme saarta. Suurin nimeltään Isla de Mona.

 

Kaksi ja puoli vuorokautta vielä matkaa jatkettiin, kunnes ankkuroiduttiin Cristóbalin redille, Panaman kanavan Karibian puoleiseen päähän.

 

Tuolloin jenkit manageerasivat kanavan toimintaa. Heidän hallinnassaan oli canal zone. Cristóbal oli amerikkalaisten alue panamalaisesta Colónin kaupungista. Eipä kaduilla mitään rajavyöhykkeitä ollut käytössä. Olisiko kumminkin ollut katuun maalattu valkoinen viiva rajan kohdalla? 

 

Molemmat nimet yhdessä eli Cristóbal Colón on espanjalainen versio nimestä Kristoffer Kolumbus. Hänhän oli alunperin Genovan tasavallassa syntynyt Cristoforo Colombo, joka tuli maailman kuuluksi eksymällä tutkimusmatkallaan Intiaan. On lisäksi tullut tunnetuksi Amerikan mantereen kurjuuden symbolina. Noin 90% alkuperäisasukkaista menetti henkensä seuraavan sadan vuoden aikana kulkutauteihin, orjuuteen ja väkivaltaan. 

 

Espanjalainen Vasco Núñez de Balboa kuuluu olleen ensimmäinen eurooppalainen, jonka retkikunta pääsi Panaman kannaksen poikki Karibialta Tyynellemerelle. Vuosi oli 1513. Vasta seitsemän vuotta myöhemmin Fernão de Magalhães löysi purjehdusväylän Tyynellemerelle mantereen eteläisimmän kärjen salmesta.

 

Useita suunnitelmia kanavan rakentamiseksi Euroopassa fundeerattiin satojen vuosien aikana. Toimeen tarttuivat ranskalaiset vuonna 1880. Kymmenisen vuotta myöhemmin oli lyötävä rukkaset naulaan. Paljon väkeä menetti henkensä tauteihin ja tapaturmiin. Tuolloinkin korruptio oli yhtenä syynä konkurssiin.

 

Jenkit jatkoivat kanavanrakennusta 1903 ja valmista tuli 1914. Vuosisadan loppuun asti kanavaliikenne oli yhdysvaltalaisten hallinnassa, jolloin alue palautettiin panamalaisille. Nythän USAn presidentillä – kuuluu netin mukaan haluavan olla myös kuningas, paavi ja Jeesus – on kytö palata takaisin sulkuvahdiksi vaikka väkivalloin.

 

Viime vuosisadalla laivat kulkivat vastakkaisiin suuntiin vierekkäisissä kanavissa. Laivan fööriin ja ahteriin kapusi kanavaväki ja rikasivat pollareihin teräsvaijerit, joilla sähköveturit kiskoivat laivan slussiin. Satelliittikuva näyttää, että nykyisin on toinen väylä rakennettu vanhan kanavan viereen. 

 

USA:n kanavavyöhykkeen hallintopaikka viime vuosisadalla Tyynenmeren puolella oli satamakaupunki Balboa. Vyöhykerajan toisella puolella levisi maan pääkaupunki Panama tai Panama City.

 

Panaman rahayksikkö oli ja lienee edelleen balboa. Hyvä tietokilpailukysymys kuuluu: ”Mihin ilmaansuuntaan kanavaa ajetaan?” Vastauksia on kaksi, riippuen kummastako päästä lähdetään.

 

Moottorilaiva SOLANO odotteli reilun vuorokauden vuoroaan kanavaan. Perjantaina kello 13.07 timppa hiivasi ankkurin ja vyöräydyttiin Gatun-slusseihin, jotka johdattavat Lago Gatún tekojärvelle. 

 

Viereisessä slussissa oli japanilainen konttilaiva KUROBE MARU matkalla Japanista New Yorkiin. Meillä oli kansilastina kymmenkunta konttia. Tämä maailman suurin konttialus lastasi 1826 lootaa. Nykyisin maailman suurimmat kuskaavat siinä 24 000 laatikkoa.

 

Noin 80 kilometrin sisävesimatkan jälkeen ajettiin Miraflores-slusseihin. Kello 23.30 aukesi edessämme Tyyynimeri. Tai mitä siitä yön pimeydessä trooppisen ukkosmyrskyn ja kaatosateiden seassa erotti.

 

Ensin suunnattiin lounaaseen ja sitten luoteeseen. Mukavasti kertyivät viikonlopulta täydet vastiketunnit. Maanantaina Suvivirren päivänä aamuyöstä kello 04.32 kolisi ankkuri merenpohjaan Acajutlan redillä El Salvadorissa.