Ljudmyla Dolhonovska: Rautakenraali. Valeri Zalužnyin elämä. WSOY 2025. Suomentaja Eero Balk. Sivuja 229.

Rautakenraali johti Ukrainan asevoimia Venäjän hyökätessä 24.2.2022 maahan Venäjän ja Valkovenäjän rajojen takaa. Lukemisen jälkeen jäi vaikutelma, että oli pikaisesti koottu kirjanen komentajan kehumiseksi. Ja kirjoittajankin, joka toimi komentajan tiedottajana.

Ukrainan asevoimat oli koulutettu venäläisin opein torjumaan hyökkäystä lännestä. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä havaittiin pian, ettei hyökkäys uhkaakaan lännestä, vaan idästä Venäjältä.

Kenraalin merkittäviä saavutuksia oli Ukrainan armeijan ”desovjetisoinnin” edistäminen. Venäjän armeijan perustaa ovat ”törkeys, häikäilemättämyys ja nöyryyttäminen. Aloitteellisuudesta rangaistaan. Minä olen johtaja, sinä tollo!”

”Virkakautensa ensi päivistä lähtien Zalužnyi pyrki muuttamaan neuvostoaikaiset toimintatavat, jotka tasapäistivät persoonallisuuden. Hän näki armeijan ensi kädessä ihmiskeskeisesti: Päävaatimukseni on, että käännätte kasvonne kohti ihmisiä ja opettelette näkemään alaisissanne persoonallisuuden.” 

Venäläinen tasapäistäminen on länsimaiden populistien käyttövoimaa: ei ole yksittäisiä ihmisiä, vaan jokainen kuuluu moneen erilaiseen ryhmään: on naisia, ulkomaalaisia, vääräuskoisia, väärää kieltä puhuvia, ulkonäöltään vääränlaisia, heikkolaatuisia ja paljon muita lokeroita, joihin kuuluvia ihmisiä syrjitään ja vähätellään lokeron mukaan.

Vaikka Venäjä on vyöryttänyt armeijansa vasta Ukrainan rajan yli tavoitteena tuhota valtio, kansa ja kieli, on Venäjän sota koko Eurooppaa vastaan voimistunut koko tämän vuosituhannen ajan, eli Putinin valtakaudella. Venäläisen hybridisodan tavoite on levittää eripuraa kansalaisten keskuuteen, murentaa kansallista kulttuuria, heikentää kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja oikeusvaltiota. Suomessahan tätä on viime vuodet tehnyt valtiovalta ilman Venäjän apuakin. Rautakenraali on ymmärtänyt vaaran:”Puolustuskyvyn murentamista sodan aikana ei kukaan anna meille anteeksi.”

Kirjan takakannessa mainitaan kenraalin erottaminen komentajan tehtävästä ja siirtäminen Lontooseen suurlähettilääksi. Kirjassa ei kerrota tämän operaation juonta. On kylläkin joitakin mainintoja, etteivät poliitikot presidenttiä myöten olleet tyytyväisiä kenraalin kaikkiin suunnitelmiin ja tiedotuksiin. Menestyksellisen sodanjohdon lisäksi kenraali oli rehellinen.