Muita kirjoja

Bonnier: Yhdysvaltain alkuaika. Bonnier Publications International AS 2013. Sivuja 127.

Jos haluaisi tuntea historiaa, muttei jaksa lukea paksuja opuksia, on yksi vaihtoehto kuvakirjat, joissa asiat kerrotaan pääpiirteissään.

Tämä kirja aloittaa vuodesta 1565, jolloin Floridaan saapuneet espanjalaiset jahtasivat ranskalaisia siirtolaisia ja hirttivät heitä kerettiläisinä eli harhaoppisina.

Euroopassa oltiin opittu tuntemaan Atlantin takainen uusi manner, kun Genovasta kotoisin ollut Kolumbus oli 1492 eksynyt Intian matkallaan ja löytänyt Karibian saaria. Jo vuotta aiemmin toinen genovalainen, Giovanni Cabot , oli löytänyt Amerikan mantereelle johtaessaan englantilaisten retkikuntaa nimellä John Cabot. Viikingithän olivat majailleet tuolla mantereella ja yli 500 vuotta aiemmin. Uskottavana pidetään, että baskilaiset ja irlantilaiset kalastajat olisivat pyyntimatkoillaan mantereella käyneet. Koska eivät olleet kynämiehiä, ei dokumentteja ole löytynyt.

Britit perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Virginiaan 1607. Maineikkaampi on MAYFLOWER laivan tuoma puritaanijoukko 1620 Uuteen Englantiin nykyisen Massachusettsin rannikolle. Ilman paikallisten asukkaiden apua molemmat siirtokunnat olisivat kuolleet nälkään, kylmään ja tauteihin. Puritaanit, eli ”perustaja isät” etsivät itselleen uskonvapautta uudesta maailmasta. Opittuaan siellä tulemaan toimeen, he aloittivat väkevän käännytystyön. Jos paikallinen intiaaneiksi sanottu väki ei suostunut pakkokastamisiin, meni omaisuus ja henkikin, jos ei ehtinyt pakoon.

Aluksi brittien siirtokunnat käyttivät Englannista tuotuja sopimusorjia, jotka määräajan jälkeen vapautuivat, jos olivat hengissä. Kohta hoksattiin Afrikasta tuotujen orjien etu: ihonväristä pystyi orjan tunnistamaan, eivätkä he vapautuneet. Siirtolaiset kehittelivät tarinaa vähempiarvoisesta ja lahjattomasta rodusta, joka oli isännille irtaimistoa ja verrattavissa karjaan. Tuo tieteellä ja jumalan tahdolla perusteltu humpuuki on levinnyt ympäri maailman ja Suomessakin voi hyvin ääriliikkeissä. Afrikasta laivattiin Amerikkojen mantereille noin 12 miljoonaa orjaa satojen vuosien aikana. Suurin osa myytiin Etelä-Amerikkaan. Orjia oli Amerikoissa paljon enemmän, koska lapsetkin olivat orjia, ja heitä oli mittavasti.

Kun seuraa eurooppalaisten maailmanvalloituksia, lähes joka paikassa he ovat tarvinneet paikallisten apua, säilyäkseen hengissä ja pystyäkseen valloittamaan löytämiään alueita. Jos käyttää perussuomalaisten varapuheenjohtajan ulkomaisista ihmisistä lanseeraamaa määritelmää ”heikkolaatuinen”, ovat eurooppalaiset valloittajat olleet heikkolaatuisia. Laadukkaita he ovat olleet ainoastaan aseistuksensa ja tautiensa suhteen. Amerikan mantereella sadan vuoden aikana noin 90% paikallisesta väestöstä kuoli eurooppalaisten aseiden tappamina tai tauteihin (uskon, että historioitsija Keskisarja tietää puhuvansa pötyä maahanmuutosta, mutta hän tietää, etteivät hänen kannattajansa tiedä, vaan kannattavat toisenlaista totuutta) .

Yhdysvallat itsenäistyi 1776. Tärkein Uuden Englannin elinkeino oli kolmioliikenne Afrikkaan ja Karibialle. Afrikkaan laivattiin rommia, jolla vaihdettiin orjia paikallisilta päälliköiltä. Karibialla orjat vaihdettiin sokeriteollisuuden jätteeseen melassiin. Melassista tislattiin Uudessa Englannissa rommia. Lisäksi oli eteläisten osavaltioiden mittavat puuvilla, tupakka, riisi ym. pellot orjatyön varassa.

Uskonnonvapautta etsineiden puritaanien seuraajat jatkoivat paikallisten asukkaiden vainoamista. Käännyttäminenkin hiipui rosvoamisen ja murhatöiden kiihkossa. Jopa kymmenien miljoonien biisonilaumoja yritettiin hävittää sukupuuttoon tavoitteena intiaaninen nälkäkuolema. Eräs intiaanipäällikkö totesi 1800-luvun lopulla:”Olemme noudattaneet ”suuren isän” (presidentti) kanssa tekemiämme kaikkia yli 300 sopimusta (en muista, mikä oli tarkka lukumäärä). Suuri isä ei ole noudattanut niistä yhtään.”

Kasvava teollisuus ja intiaanien maiden valloitus tarvitsi paljon uutta väkeä. Omasta halusta ja omalla kustannuksella Euroopasta saapui siirtolaisia Yhdysvaltoihin enemmän, kuin orjia oli Amerikoihin kaupattu. Kirjan kertomukset loppuvat ensimmäiseen maailmansotaan.

Tutkijat arvioivat, että nykyisin orjia on enemmän, kuin koskaan. Meillä Suomessakin orjuus on jatkuvasti uutisissa. Tänään kerrottiin, että kehitysvammaisia on työssä alle 10 euron päiväpalkalla. Viime viikolla tuomittiin monen vuoden vankilarangaistuksiin marjanpoiminnan ihmiskauppiaita. Aloilla, joilla on pienet palkat, paljastuu eniten orjatyön teettäjiä. 

Länsimainen elämäntapa on rakennettu ja sitä edelleen ylläpidetään orjuudella. Maailman väestöstä 1% omistaa enemmän kuin loput 99% (sveitsiläispankki Credit Suisse). 

Keir Giles: Kuka puolustaisi Eurooppaa? Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner. Docendo 2025. Suomentanut Kyösti Karvonen. Sivuja 328.

Brittiläisen Keir Gilesin Venäjä kirjoja on suomennettu useita vuosien mittaan. Kaikissa niissä hän kertoo Venäjän uhasta, jota länsimaissa ei ymmärretä, eikä haluta uskoa. Joissakin kirjoissa on arveluita, ettei Venäjä ehkä kaikkein pahinta vaihtoehtoa toteutua. Seuraavassa kirjassaan Giles myöntää olleensa väärässä: Venäjän hallinnon toimet ovat olleet julmempia ja epäinhimillisempiä, kuin hänkään pystyi keksimään.

Tämä kirja on julkaistu sen jälkeen, kun USA:n äänestäjät valitsivat presidentiksi Trumpin. Selasin vain silmäillen Trumpin tekemiset ja arviot hänen tekemisistään. Edellisellä kaudellaan presidenttinä Washington Postin faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin perätöntä väitöstä eli valetta. Sama on jatkunut, ellei sitten kiihtynyt.

Kirjan otsikon mukaisesti käydään läpi joidenkin Euroopan maiden sotaväkien vahvuuksia. Britanniassa on koko tämä vuosituhat ajettu alas niin ilmavoimia, laivastoa, kuin maavoimia. Maassa on enemmän värikkäissä kostyymeissä marssivia paraatisotilaita, kuin sodankäyntiin koulutettuja.

”Jokainen hiljattainen ”lisäys” Britannian puolustusbudjettiin on tarkoittanut asevoimien supistumista. Niinpä onkin olemassa vaara, että jos Britannian hallitus ”kasvattaa” puolustusbudjettia vielä suuremmaksi, Britannian asevoimat lakkaa ylipäätään olemasta…. Rinnastamme nyt Downing Streetiltä ja puolustusministeriöstä tulevat kannanotot Kremlistä ja Pohjois-Koreasta kuultaviin lausuntoihin”. 

Tällä vuosituhannella henkilöstösupistukset ovat olleet maavoimissa 30%, laivasto ja merijalkaväki 25% ja ilmavoimat yli 40%. Kerrotaan myös sairaaloiden kyvyttömyydestä huolehtia haavoittuneista. Edes ylimääräisiä sänkyjä ei ole olemassa. Puhumattakaan siitä, että nykyisille palkkasotilaille olisi säälliset asuintilat.

Kirja kertoo lyhyemmin Ranskan, Saksan ja muutaman muun maan puolustustilanteesta eikä sielläkään ole kehumista. Ehkä prikaatin suuruusluokkaa oleva joukko saataisiin kussakin maassa vihollisen hyökkäystä vastaan. Uuden samankokoisen maajoukon perustaminen maksaa yli kymmenen miljardia. Koulutus ja varustaminen eivät tapahdu hetkessä, koska aseteollisuuden kykyä pitää ensin kasvattaa.

Mainitaan hollantilainen sotalaiva Punaisellamerellä turvaamassa rahtilaivojen kulkua maista ammuttuja ohjuksia vastaan. Sotalaivan viime vuosituhannelta olevat tykinammukset räjähtelivät sirpaleiksi ilmaantuessaan tykkien putkista.

Hyvänä esimerkkinä Keir Giles kehuu Suomea. Suomessa on lähes aina muistettu historiasta Venäjän toimet ja varauduttu sen mukaisesti. Toinen kehuja saava maa on Puola, joka ei ole puolustuksen vahvistamisessa jäänyt pelkästään poliitikkojen lupausten varaan, vaan on niitä rivakasti toteuttanut.

Keir Giles jakaa Euroopan maihin, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa ja näistä maista länteen olevat maat. Kansalaisille ei rohjeta rehellisesti kertoa Venäjän uhasta. Siksi poliitikkojen diskuteerauksien julistukset jäävät pelkästään toteuttamista vaille valmiiksi. Vuosituhannen alku on ollut ”naiiviuden, omahyväisyyden, ylimielisyyden ja joskus yksinkertaisesti välinpitämättömyyden 20 vuotta”.

Euroopan maissa – ja muuallakin maailmalla – on koko vuosituhat leikattu kansalaisten hyvinvoinnista, vaikka rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Kirjailija ei kerro, mihin rahat on käytetty. Muista tietokirjoista voi lukea, että nelisenkymmentä vuotta sitten Reaganin/Tacherin johdolla aloitettu uusliberalismi on toteuttanut koko maailmassa mittavan tuloerojen kasvun. USAssa keskiluokan varallisuus ei ole kasvanut, päinvastoin kuin rikkaimpien. Ruotsissa insinöörin palkalla ei pysty ostamaan asuntoa omaksi. Suomessa hallitus kannattaa samaa valtionvarainministerin julistaessa, että meillä on liian pienet tuloerot.

Ukrainan lisäksi Venäjä on jo kauan hyökännyt länsimaihin käyttäen informaatiosodankäyntiä, terroristhyökkäyksiä, salamurhia, kyberhyökkäyksiä, kiristyshaittaohjelmia, valtionvastaista toimintaa, kulttuurisotia, energiasulkuja, taloussaartoja, psykologista painostusta, pahantahtoista vaikuttamista jne.

”Jos Venäjän pystäyttämiseksi ei tehdä vastaisuudessakaan mitään, sen looginen seuraava askel on ryhtyä GPS-häirintään myös Euroopan tieliikenteessä. Tätä on tehty jo useita kertoja Venäjän omissa kaupungeissa…. Häirintä saisi aikaan laajan kaaoksen… hankaloittaa poliisin ja pelastuspalvelujen toimintaa… moni muu jokapäiväinen toiminta on riippuvainen satelliittipaikannuksesta.”

Ahkerasti poliitikot ovat pitäneet huippukokouksia ja antaneet yleviä julkilausumia. Voi miettiä kenen puolesta: asetetaan esteitä aseiden käytöstä Ukrainan puolustamiseksi, kerrotaan koko maailmalle, mitä ei aiota tehdä. Ilman tämän kirjan lukemistakin olen ymmärtänyt, ettei sodassa viholliselle pidä kertoa omia suunnitelmiaan.

Ilmastonmuutoksessa ja Venäjän tyranniassa on sama tilanne: molempien aiheuttamt tuhot ja kustannukset ovat moninkertaisia verrattuna niiden pysäyttämisen aiheuttamiin kuluihin.

”Venäjä ei pysähdy, ellei sitä vastusteta voimakkaalla ja uskottavalla sotilaallisella voimalla sekä selkeällä tahdolla käyttää sitä. Voima on ainoa este, jonka Kreml ottaa vakavasti ja joka saa sen ajattelemaan kahdesti ja perääntymään aggressiosta.”

Oikea kysymys ei ole, hyökkääkö Venäjä. Oikea kysymys on ”milloin Venäjä hyökkää”. 

Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus. WSOY 2021. Sivuja 136.

Kuvakertomus kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa. Ajalta, jolloin kehitettiin uskonto, joka levisi ympäri maailman: niin sanotut ”kirjan kansat”, eli juutalaisuus ja siitä versoneet kristinusko ja muhamettilaisuus.

Jerusalemin temppeli tuhottiin ja suuri osa juutalaisista pakkosiirrettin Babyloniaan noin 586 ennen ajanlaskun alkua. Ennen tempelin tuhoa uskottiin, että pääjumala oli Eljon , hänen vaimonsa Asera ja yksi monista jumalan pojista oli Jahve.

Juutalaisista osa pääsi palamaan Babylonista entisille asuinsijoilleen seuraavalla vuosisadalla. Koska kuningas ja ylin papisto oli tapettu, uskonoppineet ja kirjurit pohtivat temppelin tuhoamisen ja kansan karkoituksen syitä. Uskottiin, että oli palvottu vääriä jumalia. Oikean jumalan viha oli rangaistus.

Uudeksi uskonnoksi kirjurit valitsivat maallisten vasallisopimusten pohjan. Kuten vahvempi valloittaja vaati alamaisiltaan kuuliaisuutta, uskollisuutta ja uhreja, siirrettiin sama sapluuna uskontoon. Kuninkaan nimen tilalle vaihdettiin jumalan nimi. Muuten samat sopimus- ja lakitekstit olivat valmiina uuden uskonnon perustaksi.

Aiemman pääjumala Eljonin vaimo Asera oli jossain vaiheessa siirretty Jahven vaimoksi. Nyt Aseran palvominenkin julistettiin harhaopiksi. Juutalaisten ainoa jumala oli miespuolinen Jahve. Koska Jahven patsas oli tuhoutunut temppelin myötä, luotiin uskontoon taivas, jonne Jahve oli muuttanut temppelistä. Muutama sata vuotta myöhemmin piti keksiä helvetti heille, jotka eivät uskoneet papiston julistuksia.

Tämä kuvakirja kertoo ajasta, jolloin vanhat uskomukset ja kirjoitukset hävitettiin ja siirryttiin uuteen uskontoon Esran johdolla. Wikipedia:”Esra oli Esran kirjan mukaan juutalainen pappi ja kirjanoppinut. Häntä on usein pidetty varsinaisen lakiin perustuvan juutalaisuuden perustajana. ”

Kaikkia vanhoja pyhiä kirjoituksia ei Esran johdolla onnistuttu hävittämään. Tämän kirjan tarina seuraa Noakin arkin rakentamista, josta kertonut pyhä kirjoitus pystyttiin kätkemään.

Kertomus seuraa myös meidän aikamme tutkijoita, jotka Araratin vuorelta löytävät alkuperäisen dokumentin Noakin arkista, joka on erilainen, kuin Esran teettämä väärennös. Tieto kulkee Israeliin oikean uskon vahtijoille, jotka eivät voi sallia, että heidän edustamansa uskonto paljastuu petokseksi. 

Jos on kiinnostusta näihin vanhojen dokumenttien tutkimustyöhön, voi silmäillä eksegetiikan tutkimusta. Erittäin helppolukuisia ja kiinnostavia ovat kirjat, joissa teologian tohtori Ville Mäkipelto on yhtenä kirjoittajana. Myös Palestiinan arkeologissa tutkimussa on tapahtunut muutos. Nykyisin arkeologiset löydökset kumoavat raamatun väitteitä. Aiemmin arkeologia hävisi raamatun teksteille.

Semmoistakin olen pohtinut, että Suomessa toimii poliittinen puolue, joka pitää noita vanhoja juutalaisia lakitekstejä tärkeämpinä, kuin nykyinen Suomen laki.

Joe Tidy: Ctrl+ Alt+ KAAOS. . Bazar kustannus 2025. Suomentanut Mina Eriksgård ja Nuanxed Ab. Sivuja 336.

Meille suomalaisille Kivimäki tuli tunnetuksi Vastaamo tietomurron tekijänä. Ennen sitä hän oli ollut maineikas maailman pimeyden voimien hakkereiden piirissä. Oikeudessakin pariin otteeseen tuomittu. Kivimäkeä rikolliset arvostivat tai sitten eivät arvostaneet, koska kaikki eivät hyväksyneet hänen tunteettomuuttaan, piittaamattomuuttaan ja julmuuttaan.

Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto oli uutisista tuttu. Tästä kirjasta opin, että 33 000 asiakkaan tiedot olivat asianomaisille äärettömän luottamuksellisia. Vuosia oli käyty terapiassa ja kerrottu ongelmista oman mielen kanssa, perheessä kotona, työkavereista ja pomoista työpaikoilla, omista peloista, pedofiliasta… Sitten yllättäen nämä tuskalliset tiedot ovat kaikkien luettavissa Internetistä.

Vastaamolla on ollut ollut parikin tietohallintopäällikköä. Silti heidän järjestelmänsä pääkäyttäjän salasana oli sama, kuin oletuskäyttäjätunnus. Pääkäyttäjän tunnuksella on järjestelmässä kaikki oikeudet kaikkeen. Olin vastaavissa hommissa 30 vuotta sitten ja jo silloin osattiin olla tarkkoja käyttäjätunnusten ja salasanojen kanssa.

Kirjailija taustoittaa laajalti Kivimäen tapaisten rikollisten yhteisöjä. Tietokoneiden pelien maailmasta ajaudutaan hämäriin foorumeihin, joiden jäsenet suunnittelevat tietomurtoja ja kerskailevat niillä. Jo kymmenvuotiaita ajautuu mukaan. Autisteja osallistuu merkittävässä määrin. Aivan kuten aikanaan Härmän häjyt, kunnioitusta haetaan kekseliäillä, järjettömillä rikoksilla, joilla aiheutetaan mahdollisimman suurta vahinkoa uhreille.

Jos uhrit puolustautuvat tahi rikollinen ei saa mielestään ansaittua kunnioitusta osaamisestaan, alkaa julma edesvastuuton ja pitkäaikainen kiusaaminen ja vainoaminen. Nämä rikolliset eivät ole mestariohjelmoijia, vaan mestarivalehtelijoita. Puhelimella perutaan uhrin sähkö- ym. sopimuksia, tehdään hätäkeskuksiin ilmiantoja siten, että kohta uhrin kotia piirittää komppania asellisia poliiseja, tehdään lennoille pommiuhkauksia, jotta kone tekee hätälaskun ja poliisi vangitsee uhrin. Uhrin lisäksi vainotaan perhettä, isovanhempia ja muita sukulaisia. Näillä toimilla on saatu hätääntyneitä uhreja hengiltä. Aivan kuten Suomessa Kivimäen tietomurto aiheutti itsemurhia.

Sittemmin nämä hakkerit laajensivat henkisen vainoamisen fyysiseen vainoamiseen. Netistä tilattiin palveluina pahoinpitelyitä, jopa murhia.

Kivimäki sai mainetta toisella vuosikymmenellään sekä hakkereiden, että poliisien maailmoissa. Ensimmäisessä poliisitutkinnassa takavarikoidulta kotikoneelta löytyi suunnaton määrä varastettuja luottokorttitietoja monenlaisen muun laittoman lisäksi. Kivimäki tiesi, ettei hänelle koidu rikoksista mitään seuraamuksia nuoresta iästään johtuen.

Vastaamon tietomurrosta tuomio oli kuusi vuotta ja kolme kuukautta vankilaa. Koska rikollinen katsottiin ensikertalaiseksi – vaikka hänellä oli aiempia rikostuomioita – kirjoittaja arvioi rangaistuksen jäävän vain pariin vankilavuoteen.

Kirjoittajan mukaan Kivimäki on ökyrikas. Hänhän on mm. majaillut Lontoon kalleimpien alueiden asunnoissa. Kirjassa mainitaan luottokorttivarkaudet ja kerrotaan joistakin petoksista, mm. huumekaupoissa. Ei kerrota, kiinnostiko oikeutta nämä varkaudet ja petokset ja selvitettiinkö veronmaksua rikkauksista.

”Yksi sana, joka nousee toistuvasti esiin muilta Kivimäen lähipiiriin kuuluvilta on sosiopaatti. Henkilö, jonka toiminnassa näkyy antisosiaalinen käyttäytymis- ja asennoitumismalli, mukaan lukien manipulointi, petollisuus, aggressiivisuus ja empatian puute muita kohtaan (kuten Suomen hallituksen ministerin julistus ”politiikassa ei ole empatiaa!) … Kivimäki erottui jopa teini-ikäisten hakkerointijengien keskuudessa väinpitämättömyydellään ja tunteettomuudellaan.”

Kivimäen rikoksia tutkinut poliisi arvelee, että ”Kivimäki oli vain kiinnostunut kaaoksen aiheuttamisesta ihmisten elämään.

Eero Ojanen: Jaakko Juteini. Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina. Into 2020. Sivuja 229. (Jaakko Juteini oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut kirjailija)

”Juutilan taloon, Hattulan pitäjän Rahkoilan kylässä, syntyi 14.7.1781 poika. Hän sai kirkonkirjoihin nimen Jacob… Hämeenlinan kouluun Jaakko lähti elokuussa 1793… koulukaupunki oli vain15 km päässä… suomenkieliselle oppilaalle annettiin koulussa sukunimi ja Juutilasta saatiin Judén… Jaakko jo koulaikana väänsi nimen koulukirjan kansiin suomalaisittain Juteini...Turun lukiossa 1800 täydensi valmistavia opintojaan… 15. syyskuuta kirjoittautui ylioppilaaksi Kuninkaalliseen Turun Akatemiaan.

Juteini oli Akatamian kirjoissa kymmenisen vuotta suorittamatta mitään tutkintoa. Opiskelujen välissä oli kotiopettajan paikkoja kartanoissa eri puolilla maata.

Viipurin porvaristo kutsui Jaakko Juteinin maistraatin sihteerin virkaan 2.12.1813 alkaen. Sihteerin toimenkuvaan kuuluivat lähes kaikki kaupungin velvollisuudet. Laivojen mittauskin uuden sihteerin oli opeteltava. Laivamittaus oli niin rahakasta puuhaa, että Juteini huolehti siitä vielä eläkkeellä ollessaan.

Viipuri oli asukasmäärältään Suomen suuriruhtinaskunnan 5. suurin kaupunki, joskin kasvoi voimakkaasti ollen kohta jo kolmas Turun ja Helsingin jälkeen. Viipurin koululaitos ja kulttuurielämä oli saksankielistä, kuten valtaapitävät porvarit. Kaupungin hallinnossa tarvittiin sekä suomen- että ruotsinkieltä. Muitakin kieliä kuuli, kuten englantia, hollantia, venäjää ja Venäjän eri kansallisuuksien kieliä. Viipurin väkiluku oli noin 2500. Lisäksi lähes toinen mokoma varuskunnan venäläistä sotaväkeä.

Kaikki suomalaiset varmaankin tuntevat Jaakko Juteinin runon ”Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa”. Ruunoon ympättiin kansanlaulun sävel, joka oli pidempi, kuin runon teksti. Niinpä värssyjen loppuihin lisättiin lallatusosuus.

Kirjan takakannessa valaistaan Jaakko Juteinin elämäntyötä ja saavutuksia kulttuurin alalla. Tuolloin 200 vuotta sitten Juteini murehti asioita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia:”Kansaa vaivaa näköalattomuus ja ahneus sekä omanvoiton pyyntö… kansa itse oli oppinut vähättelemään omaa kieltään”. Parikymmentä vuotta myöhemmin on havaittavissa, että suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan on noussut uudenlaista mielenkiintoa.

Ensimmäiset suomenkieliset näytelmät olivat Juteinin kirjoittamat ”Pila pahoista hengistä” ja ”Perhekunta”.

Jaakko Juteini oli ensimmäinen, joka suomen kielellä kirjoitti filosofista tekstiä ja käsitteli filosofian olennaisia kysymyksiä. Juteinin maailmankuvan keskipisteessä on usko ihmiseen. Juteini loi sanan ”hyvänsuonto”: ihmisen aktiivinen asenne, perussuhde maailmaan, ihminen haluaa toisille hyvää, suhtautuu ihmisiin lähtökohtaisen myönteisesti ja pyrkii omalla elämällään ja toiminnallaan edistämän yhteistä hyvää, ei vain omaa etuaan. Hyvänsuonto koituu yhteiseksi hyväksi, ja se on siten myös yksilön oma etu, sillä pelkkä itsekkyys, ahneus ja omanvoitonpyyntö tuhoavat onnen ja johtavat umpikujaan.

Jaakko Juteini oli eläinsuojelun edelläkävijä:”suhtautuminen eläimiin ja eläinten oikea kohtelu on ihmisen koko moraalisuuden keskeinen mittapuu ja perusta”. Juteini kampanjoi eläinrääkkäystä vastaan, paheksuu metsästystä huvin vuoksi ja tuomitsee ”hyötyeläinten, erityisesti hevosten kohtelun”.

Jos Jaakko Juteini eläisi keskuudessamme, hänellä olisi samat ongelmat murheenaan, kuin kaksisataa vuotta sitten. Lähes päivittäin julkaistaan uutisia eläinrääkkäyksestä, metsästäjien lainrikkomuksista, kotieläinten pitämisen kielloista.

”Politiikassa ei ole empatiaa” toteaa nykyinen Suomen hallituksen ministeri (itsekkäät narsistit eivät tunne empatiaa, myös psykopaatti ja sosiopaatti termejä käytetään). On voitu parin vuoden aikana todeta, että Juteinin hyvänsuonto näkemys on ollut oikea: ”pelkkä itsekkyys, ahneus ja omanvoitonpyyntö tuhoavat onnen ja johtavat umpikujaan”. 

Jos Jaakko Juteinin elinvuosina olisi vallinnut meidän aikamme henki, tuskin olisi Suomen kansaa ja suomalaisuutta syntynyt. Siinä määrin on leikattu ja hävitetty suomalaista kulttuuria ja suomalaisuutta. Parhaiten päättäjät ovat onnistuneet omanvointonpyynnössä: toistuvasti ovat leikanneet omia verojaan ja kasvattaneet suurituloisimpien etuja. Tilastokeskus kertoo, että Suomessa valtion tuet varakkaimmille ovat lähes tuplat pienituloisimpiin verrattuna.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, he ovat määrätietoisesti tuhonneet kulttuurikohteita ja varastaneet museoiden kokoelmat. Venäläiset ymmärtävät, että kulttuuri on kansallisuuden perusta. Ehkei kulttuurin merkitystä Suomessa ymmärretä, koska oma hallintomme on ajanut mittavasti alas suomalaista kulttuuria. 

Aiemmin mainittu empatiakyvytön ministeri muotoili televisiossa: "Kulttuuri on sellainen luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa".

Juteini uskoi ihmisen voivan oppia ja kehittyä. Toivokaamme tämänkin pitävän paikkansa. Uskokaamme, että jonakin päivänä empatia palaisi politiikkaan nykyisen  ahneuden ja omanvoitonpyynnön sijaan. Ja että perinteiset suomalaiset arvot palaisivat jälleen kunniaan.

Jessi Jokelainen: Femokratia. Suuri Kurpitsa 2024. Sivuja 126.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä. Sammakko 2021.

H. Paakkanen & Timo J. Tuikka: Suomi Sata Vuotta Ja Risat. Zum Teufel/Aaargh 2017. Sivuja 112.

Janne Toriseva: Valas. Basam Books&Arktinen Banaani&zum Teufel 2019.

Kun aurinko on porottanut hellelukemissa kuluneen kuukauden, on mukava pihalla omenapuun varjossa lukea vaihteeksi kuvakirjoja. Kuvittajilla on erilainen näkökulma asioihin, kuin sanankäyttäjillä.

Suomi on hallinnut kärkisijoja Eu:n tilastoissa naisten kokemasta väkivallasta. Samoin naisten kokemasta perheväkivallasta. Muuallakin maailmalla viha naisia kohtaan voimistuu äärioikeiston kannatuksen kasvaessa.

Vainoamisen, solvaamisen ja vihan pelossa monet poliitikot ovat kadonneet julkisuudesta. Naiset enemmän, kuin miehet. Tosin moni muukin ammattikunta on kärsinyt ääriliikkeiden kannattajien riidankylvöstä. EU:n ylimmällä tasolla on siinä määrin huolestuttu, että jotakin aiotaan tehdä. Tiedä sitten, milloin ja mitä.

Suomalaiset - enimmäkseen miehet - vähättelevät ja voimakkaasti kiistävät suomalaisten naisten kokeman väkivallan. Vastaavasti samat kiistäjät ovat erittäin herkästi tuomitsemassa naisten kohtelua ulkomailla. Mitä kaukaisempi maa, sen isompi meteli.

 Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat ovat myrkkyä perussuomalaisen puolueen kannattajille. Kun seurasin vielä Facebookia, noiden virkojen solvaaminen oli voimakasta. Vaadittiin presidentti Trumpin malliin kaikkea aiheeseen liittyvää lakkautettavaksi. Valtuutettua ei valittu jatkokaudelle, kun oli kertonut tosiasioita perussuomalaisen puolueen toiminnasta.

Erityisen vahvasti tuli ero julkisuuden suhtautumisessa miehiin ja naisiin pääministerin aamupalakohussa. Valtioneuvoston kansilia oli ohjeistanut kymmenen vuotta pääministerin virka-asunnon aamupalatarvikkeista, kun verottaja julkaisi kanslian ohjeen olevan väärin: tuoremehut, kahvit ja makkaraleivät olivatkin verotettavia. Naispääministeri maksoi käyttämänsä tarvikkeet sekä myös verottajan ilmoittaman veron tuotteista, joita ei ollut käyttänyt. Ketään ei kiinnostanut, mitä menneen kymmenen vuoden aikana samaa virheellistä ohjetta noudattaneet miespääministerit Jyrki Katainen, Alex Stubb ja Juha Sipilä (kyllä, pääministerinä poikkesi myös Antti Rinne, mutta hän asui kotonaan Helsingissä) tekivät.

Jälleen on naisministeri tapetilla, kun oli ollut humalassa rokkifestivaaleilla. Netti tursuaa vahingoniloisten pilkkaajien jakamia uutisia. Samaan yhteyteen on toki kaivettu vuosien takaa naispääministerin bilevideo ja perättömät väitteet huumeiden käytöstä. Ainoa todiste huumeista oli iltapäivälehtien arvailut. Naispääministeri kävi huumetestissä, videota tutkittiin jopa äänilaboratoriossa, eikä huumeista hiventäkään löytynyt.

Kun "miituu" liike aktivoitui, kyselin merenkulkijoiden nostalgiaristeilyillä naisilta, kokivatko laivatöissä ahdistelua. Yksikään ei muistanut sellaista. Jotkut kertoivat, että oli yrittäjiä - ns. HVK - mutta muun yhteisön avulla sellaiset saatiin aisoihin.

Internetissä eläkeläismerenkulkijoiden olen havainnut levittävän naisvihaa. Jotkut jopa ylpeinä esittelivät pornokuvaa, johon oli ympätty naispääministerimme pää. Tietysti sille kuvalle oli löytynyt paljon peukkuja ja muita naisten solvaajia.

Presidentin uudenvuodenpuhe 2025:"Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, etninen tausta tai ikä ei määritä ihmisen arvoa. Suomalaisuutta on toisesta välittäminen taustasta riippumatta. Rasismi ei ole suomalaisuutta." Paljon on Suomessa kansalaisia, jotka eivät hyväksy presidentin julistusta. Kansalaisia, jotka haluavat repiä rakentamisen sijaan. Kansalaisia, jotka haluavat ulvoa sutena susien joukossa! Kansalaisia, joiden ihanne on ääretön typeryys.

Tuoreimmat uutiset kertovat, että presidentti Trumpin puolustusministeri kannattaa uskonlahkoa, jonka mielestä naisilla ei pidä olla äänioikeutta. Puolustusministeri on jakanut netissä tämän lahkon naisten vastaisia julistuksia.

Ruotsalainen piirtäjä Nannan Johansson tasapuolisesti irvailee sekä miesten, että naisten järjettömyyksillä. Tunnustan, että läheskään kaikkien kuvien ideaa en välttämättä ymmärtänyt.

Kirjan tekstin kirjoittanut Timo J. Tuikka on telkkaristakin tuttu historioitsija, toimittaja ym. Mukava on välillä lukea toisenlaisiakin totuuksia menneiltä vuosilta. Joitakin kirjassa mainittuja yllättäviä yksityiskohtia netistä tarkistin ja pitivät paikkansa.

Herman Melvillen kirjan Moby Dick luin 1960-luvulla. Jäi mielikuva vuosien takaa, että oli paksu ja pitkäveteinen. On hyvä vaihtoehto perehtyä maailmankuuluihin klassikkoteoksiin kuvakirjoina. 

Kirjaston sarjakuvahyllyistä löytää monenlaista alkaen kansantaruista, kuten raamatusta ja Kalevalasta.

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. Wsoy 2005. Suomentanut Markku Päkkilä. Sivuja 578.

Parikymmentä vuotta sitten luin Bill Brysonin kirjan ”Sisään, Lyhyt historia lähes kaikesta kotona”. Sen innoittamana tuli hankituksi tämä nyt käsiteltävä teos. Vaikka lukeminen jäi kesken, jäi mieleeni, että kirja odottaa hyllyssäni lukemista. Heinäkuun 2025 hikisten helteiden myötä pääsi kirjastosta lainatut kirjat loppumaan ja niinpä tuli tämäkin Bill Brysonin kirja luetuksi.

Kuten liitteenä olevista sisällysluettelon kuvista ilmenee, kirjassa käsitellään kaikenlaista atomin osasista maailmankaikkeuteen. Aurinkokunnan synnystä maapallon ja sen elämän kehitykseen. Ja ihmiskunnan tehokkaasti tekemää maapallon ja sen elämän tuhoamista.

Kirjailija kertoo meille monen tieteenalan kehityksen syntyhetkistä tämän vuosituhannen alkuun. Monet tutkijat ovat sinnikkäästi, jopa oman henkensä kaupalla tehneet kokeitaan ihmiskunnan hyväksi. Monen tulokset on naurettu maan rakoon ja vasta usean sukupolven jälkeen otollisimpien olosuhteiden vallitessa todettu oikeiksi.

Monen tieteellisen keksinnön tekijä on ollut joku muu, kuin siitä kunnian saanut. Jopa maailmankuulun Darwinin nimiin valettu evoluutioteoria oli julkaistu jo silloin, kun Darwin lähti viisi vuotta kestäneelle tutkimusmatkalleen.

Monen uranuurtajan tutkimustulokset on joku muu valehdellut omiin nimiinsä ja kerännyt kunnian ja lyönyt rahoiksi. Kun nykyisin ihmetellään niin meillä kuin muuallakin maailmalla leviävää valtavaa valehtelua, vaikuttaa sitä esiintyneen aina.

Maapallon 4 600 000 000 vuoden kehityskulun kirjailija esittää 24 tunnin aikajanalla. Elämä syntyisi kello neljän nurkilla aamulla. Telkkarin iltauutisten aikaan ilmaantuivat ensimmäiset merikasvit. Yhdeksältä meduusat ja vastaavat. Maakasvit aloittelevat eloaan kello 22, kohta sen jälkeen maaeläimet. Nisäkkäiden aika alkaa 21 minuuttia vailla keskiyön. Ihmiskunnan kirjoitettu historia hurahtaa muutamassa sekunnissa.

Ihmiskunta on tuon muutaman sekunnin aikana ehtinyt tappaa sukupuuttoon tuhansittain lajeja. Viimeiset 50 vuotta on pelätty koko maapallon tuhoamista elinkelvottomaksi. Samanlaista tuhotyötä suunnitellaan levitettäväksi kuuhun ja Mars-planeetalle.

Tavallinen kansalainen ei vaikuta olevan huolissaan maan, merien ja ilmaston tuhoamisesta. Sen sijaan tavallinen kansalainen on huolestunut ja vastustaa heitä, jotka toimivat luonnon kiihtyvää hävittämistä ja pilaamista vastaan: "Rikollista toimintaa yrittää säilyttää lapsillemmekin puhdasta koskematonta luontoa".

”Kaikki elollinen on muunnelma yhdestä ainoasta alkuperäissuunnitelmasta vajaan neljän miljardin vuoden takaa… olemme hyvin läheistä sukua jopa hedelmille ja vihanneksille. Noin puolet banaanin kemiallisista toiminnoista on samoja, kun ihmisillä.”

”Yhtä asiaa ei voi toistaa liian usein: kaikki elämä on yhtä. Se on nyt ja luullakseni jatkossakin kaikkein perustavanlaatuisin tosi väittämä, mitä tästä aiheesta on mahdollista esittää”.

Kovin monella sivulla todetaan, ettei jotakin asiaa tiede tiedä. Olisi mielenkiintoista lukea tästä kirjasta tehty päivitetty versio, mitä uutta on opittu 20 vuoden aikana.