Kymmenisen vuotta sitten luin mielenkiintoisen ja mieleen jääneen historiikin. Silloin investoitiin. Tosin paljon meni haaskuuseen. Nykyisinhän yritykset Suomessa ovat toisessa äärilaidassa: Viimeiset parikymmentä vuotta pörssiyhtiöt ovat jakaneet voitoistaan 80% omistajilleen. Noita voittoja kartuttaa miljardeilla valtion vuotuiset yritystuet.

Markku Kuisma, Sakari Siltala, Teemu Keskisarja: Paperin painajainen. Metsäliitto, metsät ja miljardit Suomen kohtaloissa. Siltala 2014. Sivuja 294.

Kun edellisen kerran Kepu oli otsikoissa - viime syksynä postiväen palkkoja puolitettaessa (katso lopusta) - ex pääministeri Sipilä kertoi tuovansa "terveisiä Kepun patruunoilta". Tässä kirjassa kerrotaan näistä patruunoista ja heidän toimistaan.

Kautta koko historiansa Metsäliitto tytäryhtiöineen on ollut menossa konkurssiin, tai rahaa on tullut rekkalasteittain, jonka käyttö on taas vienyt konkurssin partaalle.

Ruotsalaisen MoDo:n tehtaiden kaupanhieronnassa vuosituhannen vaihteessa ruotsalaiset ymmärsivät, että suomalaiset ostavat, maksoi mitä maksoi. Niinpä myyjä sai hinattua hintaa neljänneksen ylöspäin, 500 miljoonaalla eurolla.

Metsäliitolla oli joistakin ruotsalaisten tehtaista kymmenen vuoden takaa käsitys, että jo silloin kunto oli kelvoton. Kauppaa tehtäessä suomalaiset juoksutettiin läpi neljän rappioituneen tehtaan. Kolmeen ei päästetty lainkaan.

Ja kaupan jälkeen alkoi jälleen eloonjäämistaistelu konkurssia vastaan yrittämällä päästä eroon kelvottomista ostoksista, joita ei tuntunut kukaan haluavan.
 

Ja tokihan vallalla oli ”management by pelko ja perkele”. Suunnitelmia laatimassa konsulentit, joilla oli kaikki valta, muttei vastuuta mistään.

Tasapuolisuuden nimissä koko Suomen paperiteollisuus kulki samaa tahtia. Enso-Gutzeit hinkusi Yhdysvaltojen markkinoille ja osti kovaan hintaan museotehtaita. Kun niistä lopulta päästiin eroon, vahingot olivat useita miljardeja.

Alussa mainitun Sipilän hallituksen ministeri perussuomalainen Jari Lindström oli kysellyt UPM toimitusjohtaja Jussi Pesoselta yritystukien poistamisesta. UPM saa valtiolta vuosittain muutaman kymmentä miljoonaa rahaa monenlaisten teollisuudelle säädettyjen maksujen alennusten lisäksi. Jussi Pesonen ei vastustellut todeten:”Lopettakaa vain tuet. UPM siirtä kaiken tuotantonsa ulkomaille.” UPM maksanee vuosittain voitoistaan osinkoja omistajilleen satoja miljoonia euroja (tietääkö joku tarkemmin?). 

Antti Rinteen hallituksen aloittaessa Posti nousi otsikoihin halutessaan puolittaa joidenkin työntekijöidensä palkkoja. Postin perusteluna oli, että nämä pienipalkkaiset työntekijät saivat suurempaa palkkaa kuin kilpailevien firmojen työntekijät. Pääministeri Rinne demarina pyrki estämään palkanalennukset ja lopulta joutui eroamaan Sittemmin ilmeni, että Postin johto julkisuudessa toistuvasti valehteli ja kilpailevissa firmoissa maksettiin suurempia palkkoja kuin Postissa. Perinteisesti Postin ylin johto nosti vuosittain miljoonabonuksia ja -optioita.

Muistelen, että Antti Rinteen potkuilla Kepu maksoi kalavelkojaan aiemman pääministerinsä Anneli Jäätteenmäen potkuista, joihin Paavo Lipponen oli aloitteellinen. Jäätteenmäellehän alkoi presidentin kansliasta tulla telefaxeja yllättäen ja pyytämättä. Näin pääministeri Jäätteenmäki kertoi vakuuttaen ”puhun niin totta kuin osaan”.