Äänimeriläisten ekskursiolla Forum Marinumissa kertoi entinen kipinä kollegalleen vieläkin ajoittain näkemästään painajaisunesta. Laiva on tulossa satamaan, melkein kiskotaan jo naruja kaijalle. Silloin hätkähdyttää, että on tekemättä porukan rahalista ja kirjoittamatta tullilista ja crewlista.
Kertomusta kuunteleva kollega kertoi näkevänsä samoja painajaisia ja ryntäilevänsä pakalla ja konehuoneessa kyselemässä, paljonko kukakin tilaa rahaa ja mitä merkataan tullilistaan.
Kolmas kollega oli kuulolla ja kertoi meidän katselevan hänen uniaan. Silti oltiin yhtä mieltä, ettei valve-elämässä ollut moista tapahtunut.
Ekskursiolla oli neljäskin kipinä, muttei hän ollut koskaan nähnyt tämmöisiä unia. Hän oli kylläkin 80-luvulla kouluttautunut perämieheksi.
- Lisää uusi kommentti
- 54 katselukertaa
Kipinöiden unet
En ole kipinä mutta unia merimieselämästä eläkkeelle jäämiseni jälkeen olen nähnyt montakin kertaa. Ja yksi pahimmista on ollut "paskatankkien täyttyminen".Laivassa viimeiset vuodet jäteöljy- ja pilssivesien saaminen maihin oli yhtä tuskaa. Norjan kustilla oli vain yksi paikka,Mongstad,ja sielläkin mahtavaan lastivarteen ja vastapaine oli melkein sama kuin pilssipumpun teho. Sköldvikissä onneksi tuli Elvis tankkiautonsa kanssa, johon paskat pystyttiin tyhjentämään.K.H.
Painajaista
Jaa, minä kun luulin että olin ainoa, jolle on tullut noita painajaisia. Vielä 30v viimeisen laivan jälkeenkin. Yksi versio noiden puuttuvien listojen lisäksi on kun radiohytin ovella on tusinan verran lomallelähtijöitä hoputtamassa että bussi kentälle on lähdössä. Ja minä en ole vielä edes aloittanut ulosmaksujen vääntämistä. Onneksi tässä vaiheessa yleensä herään omaan tuskanhuutooni :-)
Puuttuvat listat
Kyllä nuo unet ovat vakiokamaa vielä yli 30 vuoden takaa. En tiedä miksei myöhemmät työt ole tulleet samanlailla vakiouniin. Helsinkiradiossa kanssa vierailen aina silloin tällöin, mutta niissä ei ole tuota painajaisefektiä. Tupakkaunet kesti yli 30 vuotta mutta nyt ovat poissa.
Esko Heino, OGWT OFJ/OHC/OHG etc
Kipinöiden painajaisuni
Joo, monenlaista sitä tietysti on kokenut meriurallaan itse kukin, mutta omalla kohdallani vain yksi tapaus on aiheuttanut painajaisia 2-3 kertaa. Oli 1980-luvun alkua ja muistaakseni ensimmäinen kippari-talveni. Olin nuorena kundina viemässä bulkkerilla rautamalmikuormaa Raaheen. Oli kova jäätalvi, Isokari ummessa ja luotsit veivät Saaristomereltä tulleet alukset ylempää Laitakarin linjaa ulos Selkämerelle. Luotsi oli lähdössä ja sanoi siinä mennessään, että ajele ulos sitten vaan linjaa ja murtaja odottelee tuolla ulompana teidän tuloanne ja lähtee viemään ylös.
No, ulos ajeltiin, perämies oli tutkassa oikealla puolella ja itse norkoilin (todella onneksi) brygän vasemmalla puolella. Käsiruori. Taivaanrannassa paloi kirkas valo. Tutkan kuva oli yhtä sotkua, tietty kun oli koko maailma täys pystyyn ruttaantuneita lähes 10 m:n jääpankkeja. Ajattelin, että antaa mennä, tossahan tuo murtaja odottelee ja osaa mennä alta pois. Valo paloi tosi kirkkaana suoraan silmiin ja yhtäkkiä valonheittäjä kääntyi sivuun. Siinä olikin merivartioston pikkuinen rautavene, joka punnersi vaivalloisesti rännissä vastaan parin laivanmitan päässä. Tuli jumalaton kiire; onneksi paatti oli täydessä lastissa ja haukkasi rännin reunaa oikealta muutaman metrin, että sain hiukan jäätä väliin. Muutoin olisivat merivartijat menneet pohjaan samoin tein!
No, ajeltiin tovi ja sieltähän horisontista sitten alkoi murtajan valot hohtamaan...
merikapt. Laaksonen, Sevilla
TR unohtui
Olin tunnollinen TR-lähettäjä. Satamiin mentäessä ilmoitin arvioidun lähtöajan lähimmälle rantaradioasemalle ja Helsinkiradioon. Satamista lähdettäessä ilmoitin määränpään ja ETA:n eli arvioidun saapumisajan. Näiden tietojen ansiosta rantaradiot eivät turhaan huhuilleet satama-aikoina.
Nämä ilmoitukset eivät olleet pakollisia, mutta ovat muuttuneet ajoittain unessa näkyviksi huolenaiheiksi: Satamaan tultiin ja TR jäi lähettämättä!
Rahtilaivoissa oli yksi kipinä ja kova työmoraali, että hommat oli ajoissa ja hyvin tehty.
Kiitos kirjasta
Tervehdys kaikille. Seilasin kipinänä vuosina 1979-1983, ja nyt jo vuosikymmeniä muita hommia tehneenä sain joululahjaksi kirjan Allright taas mennään, kirjoittaja Timo Sylvänne. Mahtavia ja jo unohtuneitakin asioita palasi mieleen. valmistuin Rauman Merenkulkuopistosa vuonna 1979 ja nuorena nättinä 20-kymppisenä flikkana lähdin villin linjan tankkereihin, ensimmäisinä tankkereina olivat mm. m/t Hugo ja Sally Rederin m/t Sally ja Pegny. Ja sittemmin monta muuta. Löysin nämä sivut vasta nyt, ja näitä lukiessa kulunevat nämä joulunpyhät. Yhtä menneisyyden kipinäkaveria Vaasan laivoilta kaipailen, eli Hurrilan Leeviä, joka pruukasi aina soittaa joulun alla, nyt en ole Leevistä pariin vuoteen kuullut. Nyt paljon terveisiä vanhoille seilauskavereille, palailen asiaan paremmalla ajalla ,paljon olisi kummallisia tarinoita kerrottuna. Mm. hyvin on jäänyt mieleen muistaakseni M/T Pegnyn mukana periytynyt sudanilainen hyttipalvelija Hafiz, jonka nelljän vaimon raha-asioita tuli hoideltua.Yhteinen kieli puuttui mutta hyvin hoituivat asiat tyyliin; madam, how blend is the bell and thank you veri big.terv. Tuija Tallila
Tuija. Tarkoittanet varmaan,
Tuija. Tarkoittanet varmaan, että Hafiz siirtyi Elis T.Anderssonin mukana Sannystä Pegnyyn. Olin perämiehenä Sannyssä -70, -71 ja Hafiz oli silloin jo siellä Eliksen "Hovimarsalkkana" tulivat erittäin hyvin toimeen kielimuurista huolimatta eli on varmaan kulkenut mukana. Olin tässä samaisessa laivassa jo svenskien aikana -63, -64 ( Harry Trapp) ja jo silloin koko byssan "apujoukko" oli Sudanista, Dongola oli heidän kotipaikka ja Port Said oli yleinen vaihtosatama jos nyt ylipäätään uskalsivat lähteä lomille. Muistaakseni heitä oli 6 tai 7 näiden lisäksi kaksi sanan varsinaisessa merkityksessä "syväraumalaista lämmittäjää". Nimittäin siihen aikaan siinä laivassa ajettiin vahtia myös pataruumassa. Lämmittäjinä oli pari Sudanilaista ja yksi meikäläinen. Terveisin merikapteeni Leino Rauma.
Hafizin seikkailut
Kiitos merikapteeni Leinolle, hyvä on Sinulla muisti, päinvastoin kuin itselläni, mutta noin se tosiaan varmaan oli, koska muistan kyllä kapteeni ja herrasmies Elis T Anderssonin. Silloin kun itse olin Pegnyssä, muita sudanilaisia ei enää ollut, mutta Hafiz jäi kyllä mieleeni ylitsevuotavan erinomaisena hyttipalvelijana ja myös suojelusenkelinä. Vaikka olin nuori nainen, harvoin merellä sattui mitään kovin uhkaavaa oman miehistön taholta, mutta yhden kerran eräs ämpärijuovuksissa oleva ja muutenkin pahamainen ja persoonallisuushäiriöinen tyyppi änkeytyi hyttiini varoittamatta, mutta onneksi Hafiz oli valppaana kuten aina, ja tyyppi lensi niskaperse-otteella kauas kongille ja sitten saikin ansionsa mukaisesti lopulliset lähtöpassit lähimmässä seuraavassa satamassa häiriköityään muutenkin kutakuinkin päätoimisesti. Ja Hafiz tosiaan piti minua jonkinlaisessa suojeluksessaan, johtuen ehkä siitä että hän antoi ymmärtää että koska kohtelin häntä kuten muitakin ihmisiä (Hafiz oli siis umpimusta ja rasismi siihen aikaan ei ollut kovin epätavallista), myös hän halusi vastapalveluksena osoittaa suurta kunnioitusta ja varjelua. Sattui sitten kerran jossain kuumemmassa maassa että tullessani radiohyttiin , päälähettimen päällä kökötti valtava torakka tai muu kammottava ötökkä, ja koska olin silloin ja olen edelleen aivan kertakaikkisen hyönteiskammoinen , niin huusin ja kiljuin kuin pistettävä sika ja säntäsin käytävään tukka puolimetriä pystyssä. Samantein Hafiz rynnisti paikalle pesäpallomaila kädessään, hyökkäsi radiohyttiin kuin urhea masai-soturi konsanaan ja kun tutisevalla kädellä osoitin
ötökkää, Hafiz paukutti sen lättänäksi seurauksella että osa radiolähettimen päällisen ruuveistakin irtosi ja niitä sitten yhdessä kruuvailtiin "sori, madam, veri sori" säestyksellä. Paljon muutakin sattui ja tapahtui , niistä sitten joskus lisää. Tuija T.
Painajaisunien lomaan vähän hauskaakin
Erään valtiojohtoisen öljy-yhtiön aluksilla oli aikanaan käytössä jkl.positio-,yms sähke, joka oli pitkä kuin synti. Kerrottiin, että joku kipinä - oli siinä varmaan perämiehiäkin mukana - päätti testata, luetaako näitä sähkerimpsuja auki. Niinpä he laittoivat sähkeen positionumeroiksi paikkoja, kai toistuvasti, jotka sijaitsivat ympäri Saharaa! Tarinan mukaan varustamosta ei tullut palautetta. Herää kysymys, luettiinko niitä, vai?
Saharassa
Heh, tuosta Saharasta tuli mieleen. Oltiin Atlantilla Afrikan kustilla ja kippari toi AMVER-positiosanoman. Naputtelin sen eteenpäin sen tarkemmin miettimättä. Myöhemmin samana päivänä tutkiskelin Admiraltyn sääasemien karttakirjaa, mistäpä ottaisin seuraavan vuorokauden sääraportit. Katsoin laivan position tuosta AMVER viestistä ja perkele, se näytti että olemme keskellä Saharaa. Jossain vaiheessa viestiketjua perämies-kippari-kipinä, oli position west vaihtunut eastiksi. Otin yhteyttä Amverin vastaanottaneeseen asemaan, taisi olla SAG, ja pyysin korjaamaan position. Emme olleet Saharassa. Siellä päässä oli huumorintajuinen operaattori, joka ensin naputteli parit hohotukset ja sanoi sitten Saharan position olleen jo pitkään Jenkkien kompuutterilla. Laita uusi positiosanoma tälle aikamäärälle ja OIKEA psn. Homma on sillä selvä, kompuutteri ei hänen mielestään ymmärtänyt mahdottomia positioita, kunhan kirjasi annetun datan ylös. Näin tehtiin ja olimme taas merellä, emmekä kamelien seassa aavikolla. Jari Savolainen