Tanskalainen Henry Georg Nielsen ja ruotsalainen Gustaf Birger Thordén tulivat vastikään itsenäistyneeseen Suomen tasavaltaan luomaan tulevaisuuttaan. Helsinkiläinen kauppaneuvos Viktor Ek tarjosi työpaikat export-import liikkeessään. Työmaa tarjosi kaikkea ulkomaankauppaan liittyvää, osakkuuksia eri varustamoissa, omia aluksia ja laivan huolintaa.

Vastikään itsenäistynyttä Suomea rakennettiin ruotsalaisten Wallenbergien pankkisuhteilla ja eri maista tulleilla ammattimiehillä. Jokainen maahanmuuttaja toi mukanaan ammattitaitonsa lisäksi oman kulttuurinsa muutenkin kovin monikulttuuriseen Suomeen.

Kun kauppaneuvos Ek kohta kuoli, päättivät ystävykset Nielsen ja Thordén perustaa oman laivameklari- ja rahtausliikkeen. Yhtiön nimi oli Ab Nielsen & Thordén Oy ja se toimi Helsingissä osoitteessa Fabianinkatu 6. Kaupparekisterin perustamispäivä on 21.08.1923. Yrittäjien puolisotkin olivat mukana konttoritöissä.

Nielsenin ja Thordénin yhteistyö päättyi 1926. Thordén halusi keskittyä laivoihin, Nielsen jatkaa myös meklari- ja rahtaustoimia. Entinen nimi Nielsen & Thordén kelpasi vuoteen 1944 saakka, jolloin perustettiin Ab Henry Nielsen Oy.

Yhtiö ei omistanut laivoja, vaan se oli hoitovarustamo ja huolintaliike. Jos jollain oli riittävästi rahaa ja kiinnostusta sijoittaa merenkulkuun, Nielsen hoiti kaiken: laivan hankinnan, rahtauksen, miehityksen ja kunnossapidon. Ja aikanaan myynnin. Nielsenin omilla rahoilla ostettuja laivoja varten oli perustettu Ab Helsingfors Steamship Co. Ltd. Nielsen hoiti myös kuljetuksia maalla ja ilmassa. Oli omia rekkoja ja lentokone.

Suomen eduskunta sääti 1970 merenkulun verohuojennuslain. Yritykset saivat valita, maksavatko voitoistaan veroja, vai sijoittavatko uuteen laivaan. Useat maakrapufirmat päätyivät tilaamaan veronmaksajien piikkiin valtamerilaivan. Parhaimmillaan laivan tilaaja sai verovähennnyksiä yli 100% tilauksen hinnasta.

Lähes sata uudisrakennusta rekisteröitiin Suomen kauppalaivastoon. Tonnisto lähes kaksinkertaistui. Samalla vanhoja rahtihöyryjä myytiin maailmalle. Viimeisin oli Ilmari Tuulen öljystimmi NARVI vuonna 1974.

Redareiksi innostui mm. huonekalu- ja elektroniikkavalmistajaa, rakennusliikettä, terästeollisuutta, rauta- ja tukkukauppaa, kahvinpaahtajaa. Maafirmat eivät itse operoineet uusia investointejaan, vaan luovuttivat ne ammattitaitoisten hoitovarustamoiden hoiviin.

Ammattitaitokaan ei auttanut, kun laivat valmistuivat merenkulun lamaan. Tappiolla liikennöitiin, kunnes seuraavalla vuosikymmenellä lähes kaikki oli myyty maailmalle huonoilla hinnoilla. Jälleen veronmaksajat maksoivat.

Henry Nielsenin hoitoon oli rakenteilla 18 uudisrakennuksen joukko Euroopan eri telakoilla 1970-luvun puolivälissä. Sevillassa oli työn alla 15 bulkkerin sarja. Tankkilaivoja oli tulossa Bremerhavenista, Raumalta ja Göteborgista, missä Götaverken rakensi Suomen suurinta alusta. Omistaja oli Salora Oy. Laivan kotipaikaksi rekisteröitiin Salo. Lienee toistaiseksi kaupungin suurin laiva. Ei käynyt koskaan Salossa, eikä Suomessakaan.

Jossain vaiheessa Henry Nielsenin konttori oli siirretty osoitteeseen Keskuskatu 7, Makkaratalon ja Ateneumin väliin. Viidennessä kerroksessa oli merihenkilöstöosasto.

Maaliskuun puolivälissä Pentti Ojamies oli soittanut kotiini ja tarjonnut töitä Sevillassa valmistumassa olevaan bulkkeriin, nimeltään PATRICIA. Gustav Pauligin omistaman aluksen kantavuudeksi oli mitattu 34 443 dwt. Sevillan Sulzerin teho oli 11 550 hevosvoimaa. Pituus 196.02 m, leveys 24.26 m ja lastimerkissä pohja ui 11.12 metrin syvyydessä. Laiva oli viimeinen kymmenen aluksen sarjasta.

Pienempiä 30 000 dwt:n laivoja oli rakennettu viisi. Niistä viimeinen nimeltään ”PUHOS” oli tuolloin PATRICIAn ulkosivulla varusteltavana.

Maanataina iltapäivällä 14. maaliskuuta 1977 Keskuskatu seitsemän viidennessä kerroksessa Pentti Ojamies antoi lentolipun ja matkaohjeet Sevillaan. Postiakin oli lähdössä. Samoin oli lähdössä nuori täkkikolmonen. Itsehän olin jo yli neljännesvuosisadan ikäinen ja lähdössä yhdeksänteen laivaani. Jossain vaiheessa ilmeni, että kolmonenkin oli laulumiehiä ja kitaransoittaja. Pentti Ojamies totesi, että ”sittenhän te voitte laivalla perustaa orkesterin”. Kuten aina, siinäkin Pena oli oikeassa.

Nuoren täkkikolmosen kanssa liihoteltiin seuraavana päivänä reittilennolla Amsterdamin ja Madridin kautta Sevillaan. Ankean ja synkän näköinen oli sateinen Madrid. Eikä Sevillassakaan kesäisempää ollut. Etelän auringossa oli aamulämpötilat lähellä nollaa, todettiin myöhemmin. Luntakin oli ajoittain tarjolla maahan asti.

Sevillan huoneistohotelli Resiturissa (Calle Solado 10 = 4, puhelin 275 090) asusteli uudisrakennuksen päällikkö ja muut perämiehet. Siiffin porukkana oli kolme konemestaria ja sähkömies. Tuloiltana esittäydyttiin hotellin baarissa, mikä ilmeni olevan perinteinen työpäivän jälkeinen kokoontumispaikka. Ennestään tuttuja olivat siiffi ja koneykkönen. Äkkiä tutuiksi tulivat muutkin.

Joillakin laivaväestä oli puolisoita mukana. Oli reittilentoa edullisempaa tilata lomamatka hotelleineen johonkin Espanjan turistikohteeseen ja sieltä autoilla Sevillaan. Ensimmäisellä kättelykierroksella ei jäänyt kaikkien kasvot mieleen. Seuraavana iltana eräs rouvista tuli taas kättelemään ja meinasin todeta, että eikös jo eilen tavattu. Onneksi hymistelin vain tavanomaisia, koska päivällä oli lomalento vienyt eilisen rouvan kotimaahan. Sama lento oli tuonut tilalle uuden rouvan.

Apartamentos hotellissa oli mukavan väljä huone ja mahdollisuus valmistella omia ruokia. Silti useimmiten tuli ostetuksi hotellin ravintolasta ”plato del dia”, eli päivän lautanen. Monesti jokin jauhelihapihvin nokare muutama vihannes vierellään. Ja kannu talonviiniä.

Työpäivän aamuina ennen kahdeksaa hotellin oven edessä odotteli telakan auto. Kipinällä ei kuun puolivälissä ollut kummoisia kiireitä. Radiohytissä oli asennukset tehty. Tuli sähköä kaikkiin laitteisiin ja lyhytaaltoyhteys Helsinkiradioon toimi moitteitta. Varustamo- ja yksityispuheluita piti ajoittain hoidella. Maanantaiaamun ensimmäinen tehtävä oli pyytää Helsinkiradiosta lottorivi. Kuuntelin myös uutisia ja naputtelin porukalle koosteita maailman ja kotimaan tapahtumista. Jokaviikkoinen rahatilaus oli ainoita konttorihommia ennen kuun vaihteen palkanlaskuja.

Telakan kioskista ostettiin täytettyjä sämpylöitä ja telakan suomalaisten huoneen keittimellä tippui kahvi. Jonkinlaista hermostuneisuutta oli ilmapiirissä aluksen luovutuksen lähestyessä. Telakkaväelle ei passannut mistään reklamoida ja tehty työ piti yrittää laadusta riippumatta hyväksyä. Niinpä kun konehuoneessa maalattiin turkkipeltejä, tuli perässä omissa hommissaan rälläkkämies, jonka kipinäsuihkut käryttivät tuoreen maalin.

Kerrottiin, että ilmapiiriä kiristi Espanjan hallituksen vuosien kuluessa tekemät valuutan kurssimuutokset. Sanottiin niiden vaikuttaneen laivojen hintaan siten, että viidestätoista yksi valmistui ilmaiseksi.

Kello 14 aikoihin oli paluukyyti hotellille. Kuskina yleensä sama koppalakkipäinen telakan mies. Aina yhtä tyytymätön liikenteen muihin kulkijoihin ja pikaisesti kiihtyvä kuin Formula-auto. Varttitunnin kestävällä matkalla laskimme joskus ajomiehen noitumisia ja parhaimmillaan kuului kymmenkunta kertaa coño eli lausuttuna jotenkin conjo.

Jatkuu...

Henry Nielsen historiaa