Muuta muistelua

Ajettiin öljyä meksikolaisesta Pajaritoksen satamasta. Aina lastatessa tuli sama meksikolainen lastaajan edustaja messiin syömään. Ensimmäisellä kerralla sattui olemaan hernesoppapäivä. Meksikaani maistoi varovasti lusikan kärjellä ja hymyili meille muille. Vaivihkaa sitten pälyili ympärilleen vähän kuin poislähteäkseen. Äkkäsi sitten pöydällä olleen kukan takaa maustekorin ja löysi sieltä Tabasco-pullon. Muina miehinä vatkasi aikansa Tabascoa hernekeittoon. Lopuksi maistettuaan maustettua mössöään totesi: Mui picante! ja alkoi mielihyvällä kauhoa lautastaan tyhjäksi, taisi ottaa lisääkin. Tämä sama toistui joka kerta, oli ruokana mitä tahansa.

Fennian vakituinen radiosähköttäjä

Jacob Lines Ab hankki 1980-luvun puolivälissä matkustajaliikenteeseen POLAR EXPRESSIN jälkeen FENNIAn (OGRJ), joka oli POLAR EXPRESSiä paljon suurempi alus. Sillä saattoi ajaa pidempiä kausia, melkein joulukuulle, ja se kesti melko hyvin jäissäkin. Varustamoyhtiön määränpää Ruotsissa pysyi samana, Skelleftehamnina.

Koska Fennia oli jo iso alus, pitkätkin merimatkat onnistuivat helposti: aluksen toisena satamakaupunkina Ruotsin puolella oli Örnsköldsvik, jonne päästiin luonnonkauniiden rantamien ohitse. Ensin piti kuitenkin ohittaa Mikkelinsaaret kaukaa ja Nordvalen vierestä ennen Selkämerelle pääsyä. Etelään mentäessä molemmat jäivät paapuurin puolelle.

Örnsköldsvik sijaitsee Uumajasta etelään ns. Korkealla rannikolla (Höga kusten). Nimitys johtuu siitä, että rannikkoalueen maasto on tunturimaista. Kaupungin suurimpana tunnusmerkkinä on MoDo:n paperitehdas, joka on aivan kaupungin keskustan lähellä. Örnsköldsvikin yhdelle mäistä on rakennettu hyppyrimäki, jonka takana eräänlaisessa laaksossa oli Fennian sähköttäjälle sopiva lenkkipolku. Joskus saattoi seurata mäen vierestä hyppääjien harjoituksia. Mäestä hypättiin myös kesäisin.

Kuvia Fennian radiohytistä

Katso kuvia laivasta

Polar Expressin (OGVH) radioasemalla vielä noviisikuntoinen kipinä, joka opetteli mönsträämisen perusteita varustamon konttorin henkilöstöpäällikön avustamana ja pyykkivesien radioliikennettä.

Polar Expressillä ajettiin Pietarsaaresta Skelleftehamniin, joka on Skellefteån kaupungin satama. Alus lepäsi kaijassa sen aikaa, että turistit saattoivat käydä Skelleftehamnissa ja aina kaupungissa asti ostoksilla. Kävin tuona luppoaikana lenkillä Skelleftehamnin pururadalla, jonne juoksin pitkin satamakylän maanteitä. Polar Expressin radiohytti sijaitsi brygän kerroksessa ja oli lasiseinällä eristettynä brygästä. Siten radiohytissä rullaaminen tuntui yhtä voimakkaana kuin kansiporukalla.

Radiokalusto oli vanhanaikainen, mutta hyvin toimiva. Matkustajien puhelut välitettiin sokkona eli siten, että laivaradiopuheluita puhuvat matkustajat eivät olleet sähköttäjän kanssa tekemisissä, vaan purserin toimiston. Radiohytistä oli suora yhteys purserin toimistoon, josta puhelut tilattiin. Aluksen reitti kulki Pietarsaaren satamasta Mässkärin ja Kallanin ohitse, Perämeren ylitse ja Ruotsin puolella Bjröklubbin ohitse Skelleftehamniin, jossa sijaitsi Bolidenin rautatehdas. Rautatehtaan toiminnasta kertoivat sataman radalla kulkevat malmivaunut.

Polar Express oli pienikokoinen matkustajalaiva, ja siksi alkoi helposti keinua vähäisessäkin aallokossa. Kesäsesongit menivät aika mukavasti, mutta syksyä kohti, kun tuulet voimistuivat, vähenivät matkustajat. Talvet Polar Express seisoi kaijassa, kun se oli heikko jäissä.

Algerissa, ylinnä Borean tutka-antenni

Lähtö Algeriin 1983 vuoden lopulla tapahtui porukalla, joka koottiin Pietarsaaressa varustamoyhtiö Jacob Linesin toimitusjohtaja Taito Rintalan määräyksestä. Kuljettiin junalla Helsinkiin ja edelleen Airport Hoteliin odottamaan lähtöä lennolle Rooman kautta Algerian pääkaupunkiin Algeriin höyrylaiva Borean kuljettamista Algerista Espanjan Cadiziin varten. Borea eli ns. nolla-Bore oli maannut Algerin satamassa ehkä vuoden tai pari rakennusmiesten asuntolaivana. Välilaskun Roomassa aikana pohdittiin Italian kolikkotilannetta, joka oli tuolloin heikko: pientä rahaa ei tahtonut löytyä vaihtorahoiksi. Perille Algeriin päästyä jouduttiin Algerin tulliin, jossa vaihtoporukkaan tuleva aluksen päällikkö Pentti Airaksinen jännitti, saadaanko alukseen rikkinäisen VHF:n tilalle kunnon Navall. Ehkä jännityksestä johtui, että Suomesta mukana kannettu Navall menetettiin Algerian tulliviranomaisille tarkastuksen yhteydessä.

Alukselle matkustettiin tullimelun jälkeen pikkubussilla. Kun alukseen oli noustu, jäi sen kipinän tehtäväksi korjata rikkinäinen VHF, jonka kytkentäkaavio onneksi löytyi radioaseman asiakirjojen joukosta. Sensijaan skorpioneja ei näkynyt vilistelevän aseman lattialla, vaikka niistä lähtiessä varoitettiinkin. Aluksessa toimi silloin vielä lämmittäjiä. Käveltiin merimiesporukassa Algerian katuja havaiten kerjäläisiä, jalkapalloa pelaavia pikkulapsia ja pyykinkuivatusta kaupungin kerrostalojen parvekkeilla.

Aluksen piti päästä lähtemään Algerin satamasta heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta lähtö viivästyi joistakin byrokraattisista syistä. Aluksen päällikkö sai yhteyden Borean radioaseman VHF:llä Suomeen ja varustamon konttoriin ja VHF:n lisäksi myös konsulaattiteitse kotimaahan. VHF-puhelun odotus saattoi venyä pitkäksikin, kun Algerin rannikkoradioasema toimi islamilaisin periaattein. Kun uusi vuosi oli vietetty aluksessa diplomaattivierasillallisin ja kun oli odotettu muutama ylimääräinen vuorokausi lähtölupaa, jäivät Algerian itsenäisyyden muistomerkki, satama ja sen edustan redi aluksineen taakse.

Cadizin satamasta

Kun oli päästy avomerelle, alkoi alus rullata Välimeren mainingeissa. Radiohytissä piti silti istua merilain ja meriradiomanuaalin mukaiset vahtivuorot, vaikka rullasi. Onneksi aseman viereisellä käytävällä sijaitsi huussi, jonne saattoi piipahtaa tyhjentämään liiat sapuskat ja hoippua takaisin radiohyttiin. Kun huussin reiän avasi, työntyi lävestä ammoniakin tuoksuinen löyhkä, joka viime kädessä sai vatsan ympäri: reikä oli yhtä putkea mereen, ja siihen laivan olemassaolon aikana oli tarttunut monen skönärin jätöksiä. Aluksen höyrykone kuitenkin jyskytti mieltä rauhoittavasti: se kävi toisella tavoin kuin diesel, johon olin aikaisemmin tottunut.

Ilmoitus saapumisesta (ETA) tapahtui sähkötyksellä espanjalaisen rannikkoradioaseman välityksellä maan satamaviranomaisille. Matkan aikana kerrottiin nähdyn delfiinejä. Kun alus pääsi Cadiziin, oli sitä vastassa luotsikutteri. Alus luotsattiin Espanjan satamaan, johon se jäi telakoimista varten. Alukseen jäi telakoinnin ajan päälliköksi merikapteeni Peter Kerbs.

Päästiin merimiesporukassa kävelemään Cadizin katuja. Aluksen kipinän lento Suomeen tapahtui pian Cadiziin tulon jälkeen Cadizin läheisen lentokentän, Madridin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. Palvelu rakentajien asuntolaivana nolla-Borelta Borea-nimen alla oli päättynyt. Alus purjehti telakoinnin jälkeen takaisin Suomeen.

Kuvissa alla Algerin hallintorakennus ja Algerian itsenäisyyden muistomerkki yövalaistuksessa

Katso kuvia laivasta

Merenkulkijoilla saattoi olla monenlaisia harrastuksia. Oli tavanomaisia ulkomaisten kolikoitten ja seteleiden keräilyä. Tulitikkuaskien, kalja- ja viinapullojen etikettien keräilyä. Eräs kartutti kokoelmaansa, mihin oli saanut naisilta luvan kanssa leikata karvatupsuja.

Erikoisin oli White Rosen matruusin keräilyharrastus päästä putkaan mahdollisimman monessa maassa. Kiinassa ei mitkään temput auttaneet. Aina vaan hymyiltiin ja oltiin kohteliaita, eikä putkaan huolittu. Keräilijällä oli ilmiömäinen kyky pitää täysinäinen lasi läikyttämättä kädessään, vaikkei jalat oikein jaksaneet pitää pystyssä, eikä selkä pysyä suorana.

"Saako näin välillä kysyä hölmönä, että minkälaista se hf-radiopuhelun
ottaminen oli ennen tätä SSB-aikakautta. Itsehän tulin vasta 79 ja
silloin oli homma helppoa. Oliko se silloin vanhaan aikaan puhdasta
am:ää vai mikä lähetelaji oli käytössä A3H (jossa aika paljon
kantoaaltoa mukana) ? Kideohjatut lähettimethän teillä oli pelkästään ?
Miten toisten radioasemien kuin Hesan kanssa pelattiin ?
Meillä on ilmailussa vielä antiikkimodulaatio eli am kovassa käytössä.
Kanavaväleissä ollaan menossa kohti 8,33 kHz:iä. Autojaksot tosin ovat
jo fm:ää.

kyselee,
Raimo

"

"Puhdas AM se oli silloin aikoinaan. Ei siinä sen kummempia
ongelmia ollut, kyllä rannikkoasemat myöhemmässäkin
vaiheessa kutsutaajuudella huomasivat, että nuo vanhukset
tulevat AM:llä. Kiteillähän niitä ajettiin. Jossain paateissa kun
halusi 12 Mc finskien juorubandille (CW) olikos se 12670 vai 12630,
piti aukaista radiohytissä löytyvästä junkboxista edellisten maiden
jäämistöstä lähellä oleva kide ja hioa se sopivalle taajuudelle. Melko
simppeli
homma tuolloin, kun kiteet oli vielä ruuveilla kiinnitetyissä rasioissa.
Muitten kuin Hesan kanssa piti puhelut sopia HF:llä etukäteen
cw:llä. Joskus piti Hesaradiotakin pyytää vaihtamaan lähetelaji
AM:lle kun laivan vastaanotin ryömi sen verran, että puhelun
aikana piti koko aika säätää taajuutta :-=
Hyvin tuo muutama sata wattia AM modella puski mm. Passad
kolmosesta Hesaan Kiinan mereltä.
Jari
"

Tässä nostalgista kuunneltavaa. Tuli melkein tunne, että istui jonkun paatin radiohytissä :-)

Helsinkiradio äänityksiä

Muistatteko milloin MEPA alkoi lähettää laivoihin äänikasetteja ja videokasetteja? Alussahan kai oli tuo muutamasivuinen kopiolehti viimeisimmistä uutisista. Sitten tulivat radiokasetit. Oliko tuo videofilmipalvelu myös mepan heiniä? Ainakin San Benitossa 80-83 me saatiin monissa satamissa arkullinen videokasetteja vaihdossa. Muistaakseni ne oli beta-systeemiä, ja porukat etsi satamissa epätoivoisesti kaupoista pornofilmejä, jotka olisi saanut pyöritettyä noilla beta-laitteilla, mutta harvoin löytyi sopivia. Oliko tuo beta silloin jo kuoleva systeemi, vai muistanko aivan väärin?
Jari

Lähdin vikaeeraamaan sähkömestarikollegaa Fennicalle 20.9.2005. Lentoreitti oli Hki-Pariisi-Malaga. Malagasta pikku-bussilla La Lineaan hotelliin yöksi ja aamulla kävely Gibraltarin puolelle venevaihtoon, laiva oli redillä. Fennica oli matkalla välimereltä Skotlantiin.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta perinteisesti Pariisin kentällä oli noin viiden tunnin odotus. Siinä nesteytettiin koko porukalla. Pääsimme lopulta Malagaan ja bussiin. Tietenkin se nesteytys aiheutti omat ongelmansa, pysähdyimme iltamyöhällä moottoritien varrella olevan huoltamon pihaan ja tyhjensimme itseämme. Suurin osa porukasta suoritti tyhjennyksen siinä auton lähistöllä, mutta minä menin metsän reunaan vähän kauemmaksi. Läksin kävelemään bussille, eikä näkynyt enää kuin perävalot. Elikkä jäin ahteriin kyydistä.

Siinä sitten mietin mitä tehdä, arvelin, että kyllä ne kohta huomaavat puuttumiseni. Siihen tuli nuoripari tankkaamaan, ajattelin että pyydän niitä lähtemään takaa-ajoon. Mutta totesin, että parempi pysyä paikoillaan.

Minulla oli känny mukana, mutta ei kenenkään numeroa, joten herätin konttorin tytön ja pyysin ilmoittamaan, että olen jäänyt pois kyydistä. Hetken päästä känny soi ja joku kokin kaveri soitti Suomesta, että tulevat noutamaan. Kokki oli soittanut kaverilleen Suomeen ja pyytänyt etsimään numeroni ja soittamaan.

Siinä sitten odottelin ja näin kun bussi meni kohti Malagaa torvi soiden. Siellä ei ollut kovin tiheään liittymiä, missä pääsee kääntymään, joten siinä meni jonkun aikaa ennen kuin bussi pääsi kääntymään takaisin Malagan suuntaa ja uudelleen Gibraltarin suuntaan. Siinä sitten vaan odottelin ja kaikki päättyi onnellisesti, noutivat minut ja menimme hotelliin.

Jutun opetus oli se, että en ollut vakio vaihtoporukkaa, vaikka tunsinkin kaikki aiemmin. Mutta kulkuri pärjää, passi, kukkaro ja känny mukana niin ei ole mitään hätää.