Engship-varustamon synty, menestys ja perintö merenkulullle.

Löysin kirjan Kuopion kaupunginkirjaston tietokirjojen uutuushyllystä. Aina ilahduttaa suuresti, kun julkaistaan jotakin suomalaiseen kauppamerenkulkuun liittyvää. Kovakantinen, arvokas, varsin painava kirja. Iäkkäälle lukijalle aika pientä pränttiä, mutta toisaalta fontin suurennos lisäisi painoa.

 

Engblom suvun historiaa kerrotaan yli 200-vuoden takaa. Engship varustamon suku perusti 1973. Varustamo myytiin Borelle 2006. Myyjät olivat mielissään, että suvun uurastus ja elämäntyö jäi suomalaiseen omistukseen ja varustamon perinne jatkui. Kunnes Bore myytiin Hollantiin kymmenen vuotta myöhemmin. ”Engblomien perhe totesi, että viimeinen pisara vanhasta Engshipistä nyt oli menetetty.”

 

Kirjaa lukiessa muistuu mieleen tämän tästä jääkiekkovalmentaja Curt Lindströmin teesit suomalaisten voitettua jääkiekon maailmanmestaruuden 1995:”Hyvään suoritukseen vaaditaan henkilökohtaista osaamista ja joukkuepelitaitoa. Puolet tuloksesta tulee motivatiosta”.

 

Tämän ovat Engblomin redarit ymmärtäneet jo vuosikymmeniä aiemmin. Suuri osa kirjasta kertoo laivaporukoiden valinnasta ja kuinka hyvän tuloksen tekemiseen on annettu valtaa ja vastuuta ja kiitosta. On osattu ihmisten johtaminen. Paljon on varustamossa ollut vuosikymmeniä viihtyneitä. (Ei ole, kuten erään suuren puunjalostuslaitoksen uusi toimitusjohtaja aloitti puheensa henkilökunnalle: "Tänne ei ole tultu viihtymään".)

 

Laadukasta palvelua on herkeämättä kehitetty ja uutta suunniteltu. On oltu edelläkävijöitä Suomessa monenlaisten sertifikaattien vaatimusten toteutuksessa. Kun muut varustamot kilvan ulosliputtivat laivojaan mukavuuslippumaihin ja vaihtoivat miehistöt kehitysmaiden merenkulkijoihin, teki Engship vuodesta toiseen voitollisia tuloksia suomalaisella laivaväellä ja korkealla työn ja kaluston laadulla.

 

Kirjassa on katsauksia ”Suomen merenkulku” samoilta vuosilta, missä Engshipin historia etenee. Kirjoittajalle on muita tuttuja laivayhtiöitä Effoa, Bore ja Finnlines, jotka mainitaan mm. 1970-luvun katsauksessa Suomen suurimpina. Tuolla vuosikymmenellä Suomen suurimmat varustamot olivat Algot Johanssonin Sally, sitten Henry Nielsen ja vuosikymmenen lopussa Neste ostettuaan kolme VLCC-tankkeria.

 

Vaikka Engship rakennuttikin hyviä jäälaivoja ja osasi niillä ajaa, osattiin aiemminkin tehdä hyviä laivoja jäissäkulkuun. Kuten vaikkapa Finnlinesin Finncarrier-alukset

 

Omakohtaisen toisenlaisen todistuksen voin antaa suomalaisten naisten mönsträämisestä kauppalaivoihin. Yli kymmenen vuotta ennen Engshipin palkkaamia naisia saattoi joissakin villin linjan laivoissa porukasta olla kolmasosa naisia. Naisia oli talouspuolen lisäksi kansimiehistössä, perämiehinä, radiosähköttäjinä ja sittemmin koneessakin. Edelleen omakohtaisen kokemuksen perusteella tiedän, että tasa-arvo vallitsi ja samasta työstä maksettiin sama palkka miehille ja naisille. Ainoa kriteeri oli hoitaa hyvin omat hommat.

 

Jo kirjan alusta huomasi tekstin olevan hivenen kankeaa. Hoksasin alkusivulla mainitun kääntäjän. Käännös antaa vaikutelman, että ruotsalainen sana on vaihdettu suomalaiseen. Lauserakenteet ovat jääneet ruotsalaisiksi. Kustannustoimittaja olisi osannut karsia myös toistoja kautta tekstin.

 

Kirjan on lopusta löytyy niin laiva- kuin henkilöhakemistot.

 

Erinomainen kirja suomalaisen kauppamerenkulun historian lisäksi oppikirjana ihmisten johtamisesta. Todistetaan, että vaatimus, laatu, vastuu, luottamus ja motivaatio huipussaan tuottavat uskomattoman hyviä tuloksia.

 

Määräisin tämän kirjan pakolliseksi luettavaksi Suomen hallitukselle, EK:lle ja suuryritysten johdolle. On muitakin vaihtoehtoja, kuin hävittää palkansaajilta motivaatio ja maksaa puolesta työtehosta täyttä tuntirahaa.