Laitoin viime viikolla menemään kirjasta sähköpostitilauksen ja eilen postinkantaja nakkasi autonsa ikkunasta tukevan kirjekuoren postilaatikkoon. Luin kirjan läpi saman tien eilen illalla. Ei mennyt kuten viime vuosituhannella omien laivajobieni aikaan: aina oli lukupinossa puolenkymmentä kirjaa ja kun oli selvittänyt Kalle Päätalon ryskätöistä Koillismaan kairoissa pari sivua, piti vaihtaa vähän rivakampaan etenemiseen.
Sujuvasti kirjoitettu ja kiinnostava lukea. Vanha merimies mainitsee olleensa utelias ja onkin tallettanut muistiinsa monenlaisia havaintoja ja tuokiokuvia merenkulkijoiden elinympäristöstä.
Virkistävää lukea tekstiä, missä asiat ja termit ovat oikein. Missä torppaaminen on torppaamista, eikä hallitusherrojen politikointia.
Erityinen kiitos merenkulkijoiden työmoraalin korostamisesta. Jo ensimmäisessä laivassani itse ihmettelin omatoimista ja vastuullista meininkiä. Jos jätti hommansa tekemättä, sen teki joku muu, eikä työkavereita voinut niin kohdella. Saksalainen sanoo "einmail ist keinmal" eli sattuuhan sitä itse kullekin, kunhan ei tule tavaksi.
Kuten työmailla maissa oli laivoissakin kaikenlaista porukkaa. Ensimmäisessä kipinä laivassani olin sihteerinä 15 kuulustelussa, missä luettiin merilakia, lokattiin palkkaa ja annettiin lemppuja. Sen koommin en sitten sihteeriksi joutunut.
Olen joskus lukenut "syvällisiä" merimieselämän kuvauksia, mitä on kerrottu muutaman reissun messikallen kokemuksella aiheina humala, huoruus ja hulluus.
"Halki jään, M/s Vaasa Providerin matkassa" kuvaa hyvin asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti todellista elämää laivaoloissa, missä on tavoitteena kuljettaa alus ammattitaitoisesti, tehokkaasti, taloudellisesti ja turvallisesti satamasta toiseen. Mutta kun satamassa päästiin vapaalle, saattoi taloudellisuus ja turvallisuuskin unohtua.
Vaasa Providerin matkassa
Laitoin viime viikolla menemään kirjasta sähköpostitilauksen ja eilen postinkantaja nakkasi autonsa ikkunasta tukevan kirjekuoren postilaatikkoon. Luin kirjan läpi saman tien eilen illalla. Ei mennyt kuten viime vuosituhannella omien laivajobieni aikaan: aina oli lukupinossa puolenkymmentä kirjaa ja kun oli selvittänyt Kalle Päätalon ryskätöistä Koillismaan kairoissa pari sivua, piti vaihtaa vähän rivakampaan etenemiseen.
Sujuvasti kirjoitettu ja kiinnostava lukea. Vanha merimies mainitsee olleensa utelias ja onkin tallettanut muistiinsa monenlaisia havaintoja ja tuokiokuvia merenkulkijoiden elinympäristöstä.
Virkistävää lukea tekstiä, missä asiat ja termit ovat oikein. Missä torppaaminen on torppaamista, eikä hallitusherrojen politikointia.
Erityinen kiitos merenkulkijoiden työmoraalin korostamisesta. Jo ensimmäisessä laivassani itse ihmettelin omatoimista ja vastuullista meininkiä. Jos jätti hommansa tekemättä, sen teki joku muu, eikä työkavereita voinut niin kohdella. Saksalainen sanoo "einmail ist keinmal" eli sattuuhan sitä itse kullekin, kunhan ei tule tavaksi.
Kuten työmailla maissa oli laivoissakin kaikenlaista porukkaa. Ensimmäisessä kipinä laivassani olin sihteerinä 15 kuulustelussa, missä luettiin merilakia, lokattiin palkkaa ja annettiin lemppuja. Sen koommin en sitten sihteeriksi joutunut.
Olen joskus lukenut "syvällisiä" merimieselämän kuvauksia, mitä on kerrottu muutaman reissun messikallen kokemuksella aiheina humala, huoruus ja hulluus.
"Halki jään, M/s Vaasa Providerin matkassa" kuvaa hyvin asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti todellista elämää laivaoloissa, missä on tavoitteena kuljettaa alus ammattitaitoisesti, tehokkaasti, taloudellisesti ja turvallisesti satamasta toiseen. Mutta kun satamassa päästiin vapaalle, saattoi taloudellisuus ja turvallisuuskin unohtua.
Äänimeren Vaasan Laiva Oy albumissa kuvia laivasta:
VAASA PROVIDER, LAURI-RAGNAR