Jos tässä Jari Lybeckin kirjassa pitäisi jotakin moittia, niin se on kirjan nimi Rauman merimiesväestö purjehduksen kasvun vuosina 1840-luvulta 1870-luvulle. Vaikka nimi kertoo kaiken sisällöstä, se on yhtä vetävä kuin katkennut kardaaniakseli.
Teos olisi väitöskirjamaisen nimensä vuoksi ehkä jäänyt hyllyyn, jos se olisi esimerkiksi kirjastossa tullut vastaan. Etenkin kun vielä olisi selvinnyt, että kyse on todella väitöstutkimuksesta. Siis tiedettä!
Vaan pelko pois, sillä kirja on hyvin nautittava ja luistavatekstinen kuvaus 1800-luvun raumalaisista merimiehistä, joille Lybeck teki väitöskirjassaan vuonna 2012 perusteellisen ruumiinavauksen.
Rauman merimuseo on julkaissut väitöksen "kansanpainoksena", joka eroaa alkuperäisestä vain ulkoasunsa suhteen. Jo kirjan kansikuva on pysähdyttävän upea.
Kuvittelisin, että moni äänimeriläinenkin löytäisi kirjasta vertailukohteita omaan elämäänsä:
Lybeckin väki eli Rauman merenkulun nousukautta 1800-luvulla, jolloin raumalaislaivojen seilaukset laajenivat kaikkialle merille. Äänimeriläinen noin sata vuotta myöhemmin Suomen
kauppalaivaston ainakin toistaiseksi viimeistä maailmanlaajaa kukoistuskautta.
Lybeckin kirjasta tuntuu löytyvän kaikki raumalaisilla laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden elämästä: on merenkulun laajeneminen Itämereltä maailmalle, on kotipaikat, matkat ja ammatissa pysyminen, urakehitys, palkat, vaatetus, omaisuus, työ, elämä ja laivoilla usein vieraillut kuolema,
raadanta ja jopa hengen päälle käyvät huvit, kauppalaivastoa vaivannut karkuruus, karut kipparit ja kurja ruoka, miesten keskeiset suhteet ja muutama nainenkin.
Lisäksi kerrotaan merenkulkijoista Rauman kaupungin elämässä: mikä oli merimiesten ja heidän perheensä asema kaupungin elämässä. Rauma oli tutkimusaikaan tosi merikaupunki: esimerkiksi vuonna 1870 oli 2508 raumalaisesta 1016 joko itse merillä tai ollut seilaamassa tai kuului merimiesperheeseen.
Mites se menikään, se hokema maailman kolmesta suuresta (meri)kaupungista: Rauma, Rooma ja Pariisi?
Mitenkään aliarvioimatta kirjan kovaa tieteellistä antia, niin sen helmiä ovat esimerkit laivoilta ja yksittäisten merimiesten elämästä ja kuolemasta. Kiehtovia kertomuksia, jotka ovat
kuin piste i:n päällä tai öljy moottorissa: ne pitävät mielenkiintoa kierroksilla yksityiskohtien, taulukoiden ja lukujen meressä.
Kuka tekisi Suomen merenkulun 1900-luvun viimeisen kultakauden miehistöistä vastaavan syväluotauksen, ruumiinavauksestahan on vielä liian varhaista puhua?
Jos tässä Jari Lybeckin kirjassa pitäisi jotakin moittia
Jos tässä Jari Lybeckin kirjassa pitäisi jotakin moittia, niin se on kirjan nimi Rauman merimiesväestö purjehduksen kasvun vuosina 1840-luvulta 1870-luvulle. Vaikka nimi kertoo kaiken sisällöstä, se on yhtä vetävä kuin katkennut kardaaniakseli.
Teos olisi väitöskirjamaisen nimensä vuoksi ehkä jäänyt hyllyyn, jos se olisi esimerkiksi kirjastossa tullut vastaan. Etenkin kun vielä olisi selvinnyt, että kyse on todella väitöstutkimuksesta. Siis tiedettä!
Vaan pelko pois, sillä kirja on hyvin nautittava ja luistavatekstinen kuvaus 1800-luvun raumalaisista merimiehistä, joille Lybeck teki väitöskirjassaan vuonna 2012 perusteellisen ruumiinavauksen.
Rauman merimuseo on julkaissut väitöksen "kansanpainoksena", joka eroaa alkuperäisestä vain ulkoasunsa suhteen. Jo kirjan kansikuva on pysähdyttävän upea.
Kuvittelisin, että moni äänimeriläinenkin löytäisi kirjasta vertailukohteita omaan elämäänsä:
Lybeckin väki eli Rauman merenkulun nousukautta 1800-luvulla, jolloin raumalaislaivojen seilaukset laajenivat kaikkialle merille. Äänimeriläinen noin sata vuotta myöhemmin Suomen
kauppalaivaston ainakin toistaiseksi viimeistä maailmanlaajaa kukoistuskautta.
Lybeckin kirjasta tuntuu löytyvän kaikki raumalaisilla laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden elämästä: on merenkulun laajeneminen Itämereltä maailmalle, on kotipaikat, matkat ja ammatissa pysyminen, urakehitys, palkat, vaatetus, omaisuus, työ, elämä ja laivoilla usein vieraillut kuolema,
raadanta ja jopa hengen päälle käyvät huvit, kauppalaivastoa vaivannut karkuruus, karut kipparit ja kurja ruoka, miesten keskeiset suhteet ja muutama nainenkin.
Lisäksi kerrotaan merenkulkijoista Rauman kaupungin elämässä: mikä oli merimiesten ja heidän perheensä asema kaupungin elämässä. Rauma oli tutkimusaikaan tosi merikaupunki: esimerkiksi vuonna 1870 oli 2508 raumalaisesta 1016 joko itse merillä tai ollut seilaamassa tai kuului merimiesperheeseen.
Mites se menikään, se hokema maailman kolmesta suuresta (meri)kaupungista: Rauma, Rooma ja Pariisi?
Mitenkään aliarvioimatta kirjan kovaa tieteellistä antia, niin sen helmiä ovat esimerkit laivoilta ja yksittäisten merimiesten elämästä ja kuolemasta. Kiehtovia kertomuksia, jotka ovat
kuin piste i:n päällä tai öljy moottorissa: ne pitävät mielenkiintoa kierroksilla yksityiskohtien, taulukoiden ja lukujen meressä.
Kuka tekisi Suomen merenkulun 1900-luvun viimeisen kultakauden miehistöistä vastaavan syväluotauksen, ruumiinavauksestahan on vielä liian varhaista puhua?
paavotukk@gmail.com