Merenkulkija

 

Aiemmin julkaistu tiivistettynä Laiva-lehdessä 1/2026

Ari Malmi: Merenkulkija. Reuna publishing house 2025. Sivuja 327. ISBN 978-952-355-285-2.

Kirjoittaja on suvussaan merenkulkija neljännessä polvessa: ”Papan isäkin oli ollut tekemisissä merenkulun kanssa”.

Konemestari isän kanssa ensimmäinen tuntuma laivajobiin tuli 12 vuotiaana LAKE SAIMAA tankkerissa. Alus oli Hollannista ostettu parikymmentä vuotta vanha 67 metrinen jokilaiva. Nuoren miehen piti yksin seurata konehuoneen tilannetta, kun isä pistäytyi syömässä. Isän ruokatauko venähti merimiesvapaan puolelle. Yhden miehen merivahti lopulta katkesi apukonevikaan ja mestarin piti ryhdistäytyä töihin.

Albatrossi laulussa Juha Vainio laulaa ”niin jäi koulu kesken sulla…”. Samoin kävi kirjoittajalle, mutta isän tuttavuuksien kautta löytyi monivuotinen työpaikka merenmittaushommissa Hangon vesillä. Talvisin jäänmurtajissa. Kun seilaus vaihtui valtiolta kauppalaivoille, oli lähtijälle hyvät, asiantuntevat evästykset:” Vältä tankkilaivoja... älä missään tapauksessa mene kemikaalitankkeriin”. Niinpä ensimmäinen jobi löyty Nesteeltä. Yhtiön yksi harvoja kemikaalitankkereita VIKLA.

Toinen ammattilaisen ohje oli isältä:”Jos oikealle merimiesuralle aiot, niin älä nyt ainakaan jäänmurtajiin mene. Ne ovat sellaisia pyykkivesiseiloreita”. Tätä kirjoittaja muisteli monitoimimurtaja NORDICAn terassilla, kun laiva oli offshore hommissa Angolan kustilla. Tuohon aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla matkasi toinenkin suomalainen laiva, pasiseeri KRISTINA REGINA. Muutama vuosikymmen aiemmin yli puolet suomalaisista kauppalaivoista ajeli villejä linjoja ja maapallon kaikilla vesillä liehui Suomen lippu.

Erinomainen muisti tai muistiinpanot on ollut apuna. Jopa nuoren miehen työpäivän eväsleivät muistetaan mainita. En tiedä leipien makua, mutta makoisasti ne maustavat muisteluksia.

Kiinnostavasti ja perusteellisesti kirjailija kuvailee erilaisia tehtäviään vesillä. Merenmittauksista on kaaviopiirrustuksia. Nesteen laivojen Pohjanmeren raakaöljyrahtauksista kuvaillaan perusteellisesti keula- ja pohjalastaukset. Jäänmurtohommista oppii erilaisen jään ominaisuuksia, laivan käsittelyä ja asiakkaiden avustusta.

Myös koulutus on täysin muuttunut viidenkymmenen vuoden takaisista opiskeluista. On monenlaisia simulaattoreita, pikkulaivojen ajamisen harjoituksia, palo- ja pelastautumiskoulutusta. Jopa uponneesta helikopterista poistumista harjoitellaan. Ja näitä kaikkia taitoja on käytävä kursseilla verestämässä muutaman vuoden välein.

Paljon jobit vaihtuvat, enkä aina ollut jyvällä, oliko ensimmäisen vai toisen perämiehen vakanssi. Eräs työkaveri irtisanoutui, mutta muutaman sivun päästä oli jälleen hommissa. Ja kyllä jäänmurtajissa oli käytössä koko merenkulun radiokalusto kaikkine taajuusalueineen. Ei pelkästään ”tehokkaampi MF-radiopuhelin”, vaan myös lyhytaallot sekä sähkötys ja telex. Ja kaksi radiosähköttäjää, koska radiopäivystys oli ympäri vuorokauden.

Erityisen herkällä silmällä seurasin muistelua monitoimimurtajista. Olin aikoinaan saanut kunnian kirjoittaa suomeksi erään elämäkerran, missä kerrottiin murtajien suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Vanhan liiton murtajaväkihän oli vakuuttunut, että uudet laivat eivät olleet hyviä jäänmurto- eivätkä offshorehommissa.

Ari Malmin kirjasta ymmärtää, että jäänmurto sujui osin entistä paremmin uusien Aquamaster potkurien ansiosta, kunhan perämiehet olivat oppineet niiden ominaisuuksia hyödyntämään. Offshore kentillä laivat olivat maailman huippua: yksi laiva hoiti työt, joihin oli aiemmin tarvittu kolmekin alusta. Koulutuksen ja kokemuksen karttuessa myös laivaväestä kehittyi maailmalla arvostettuja huippuosaajia.

Nykisin mediassa on kestoaiheena kaakkois- ja koillisväyliin liittyvät uutiset. Noilla jäisillä vesillä toiminnan osaaminen olisi pienelle maalle massiivinen voimavara ja myyntivaltti. Sitä mietiskellen silmäilin kesällä FENNICA ja NORDICA monitoimimurtajia, jotka makasivat Kotkassa laituriin narutettuina vierekkäin. Suuren osan vuotta odottelevat seuraavan talven jäänmurtokauden alkamista.

Sydäntä lämmittää lukea muisteluita suomalaisesta elämänmenosta. Olemme muutaman viime vuoden aikana saaneet seurata äärioikeistososialistisen hallinnon toteuttamaa historiamme suurinta kulttuurin sortokautta. On elintärkeää, että kansalaiset ymmärtävät kulttuurin olevan suomalaisen isänmaamme perusta ja tärkein arvo.

 

Merenkulkija

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 15.03.2026 - 10:28

Ikilinkki

Virolaiset ostivat Botnikan ja se kulki monta vuotta Canadan jäissä hyvissä hankkeissa. Virolaiset osasivat Suomalaisia paremmin rahtauksen

Kiinnostaisi tietää, mikä lopetti suomalaisen offshoren. Eri lähteistä olen ymmärtänyt, että osaaminen olisi riittänyt kaikkein vaativimpiinkin hommiin ja suomalaiset olivat hankkineet vankan maineen taidoillaan.
Jos ei haluttu päästää laivoja pohjoisille jäille, niin olivathan suomalaiset ainakin Brasilian ja Afrikan kusteilla kyntämässä merenpohjaa ja vetämässä putkia tms.
Ainakin idea oli upea pitää laivat liikkeellä koko vuoden nykyisen muutaman kuukauden sijaan.

Muistan kun aikoinaan Nielsenin M/T Paritan koeajolla Merikapteeni Lennart Hagelstam esitteli ideaansa suplaireista Offshore käyttöön Pohjanmeren silloiselle juuri perustetulle vielä harvalukuisille öljykentille. Vuodet kuluivat ja sillä välin Hagelstam oli kehitellyt ideaansa monitoimi murtajista.
Tapasimme taas uudestaan uudisrakenne MSV Fennican merikoeajolla. Idea oli käyttökelpoinen eikä laivassakaan ollut paljoa valittamista. Kuitenkin vei oman aikansa saada jäämiehistä oikeita merimiehiä.
Kun kaikki alkoi näyttää suhteellisen hyvältä alkoivat ristiriidat konttorissa. Organisaatio muutoksia ja korruptio syytöksiä sateli offshore toiminnasta vastaavien niskaan. Myös muutamat poliittiset puolueetkin löivät kapuloita rattaisiin minkä ehtivät.
Kun Hagelstam oli savustettu ulos niin offshore toiminnalle ei löytynyt enään asiantuntevia jatkajia. Ei löytynyt enää tuottavia kesätöitä.
Koska offshore toiminnassa tekniikka oli kehittynyt valtavin harppauksin, monitoimi murtajat olivat jo auttamattomasti jäljessä. Auditoineissa tuli jo monesti esille esimerkiksi DP laitteiston puutteet. Ainoastaan Pollar Pulling oli aluksen vahvuus.
Merenkyntökeikkoja eli auranvetoa vielä siunautuikin kohtuullisesti. Erikseen voidaan tietysti mainita Fennican putkenlaskukeikka Brasiliaan joka oli ehdottomasti Fennican parasta aikaa. Mutta senkin jatko pilattiin taas poliittisissa puolueissa ja kädenvääntönä konttorissa.
Kaiken kaikkiaan ehkä monitoimimirtajat syntyivät vähän onnettomien tähtien alla. Kun samaan aikaan offshore markkinoille alkoi tulla suuri joukko entistä nykyaikaisempia ja paremmin varusteltuja aluksia.
Eritoten päättäjiltä olisi pitänyt löytyä rohkeutta uudistaa kalustoa ja ehkä jopa tilata uusia offshore aluksia toiminnan jatkamiseksi. Oikeastaan koko offshore toiminta jäi vähän niinkuin lähtökuoppiin. Kun laukaus pamahti muut ryntäsivät edelle eikä niitä edes yritetty tavoittaa.

Matille kiitos valaisevista tiedoista.
Jokin tässä aiheessa aiheuttaa tietäjien piirissä vaikenemista.
Jo aiemmin olin ymmärtävinäni, että murtajaporukoilla on perinteistä muutosvastarintaa: oli liian mullistava muutos hyväksyttäväksi ja olisi pitänyt opetella uusia tekniikoita. Ja erityisesti, kun idean oli lanseerannut suolaisten syvien ja sulien vesien merenkulkija.

Matin mainitsema Lennart Hagelstam muistelmateoksessaan "Messipojasta merenkulkuneuvokseksi" kertoilee sekä PARITAn ongelmista, että monitoimimurtajien kehittämisestä ja käytöstä, sekä mitä siitä sitten seurasi.

PARITA oli Turun telakan koekappale, jossa oli ongelmia sekä pääkoneessa, että rungossa. Monitoimimurtajissa ei muuta ollutkaan kuin ongelmia, kun kuuntelee vanhan liiton murtajaväkeä.