Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

POLAR EXPRESS

Lähettänyt HarriPuolakangas
Polar Express

Polar Expressin (OGVH) radioasemalla vielä noviisikuntoinen kipinä, joka opetteli mönsträämisen perusteita varustamon konttorin henkilöstöpäällikön avustamana ja pyykkivesien radioliikennettä.

Polar Expressillä ajettiin Pietarsaaresta Skelleftehamniin, joka on Skellefteån kaupungin satama. Alus lepäsi kaijassa sen aikaa, että turistit saattoivat käydä Skelleftehamnissa ja aina kaupungissa asti ostoksilla. Kävin tuona luppoaikana lenkillä Skelleftehamnin pururadalla, jonne juoksin pitkin satamakylän maanteitä. Polar Expressin radiohytti sijaitsi brygän kerroksessa ja oli lasiseinällä eristettynä brygästä. Siten radiohytissä rullaaminen tuntui yhtä voimakkaana kuin kansiporukalla.

Radiokalusto oli vanhanaikainen, mutta hyvin toimiva. Matkustajien puhelut välitettiin sokkona eli siten, että laivaradiopuheluita puhuvat matkustajat eivät olleet sähköttäjän kanssa tekemisissä, vaan purserin toimiston. Radiohytistä oli suora yhteys purserin toimistoon, josta puhelut tilattiin. Aluksen reitti kulki Pietarsaaren satamasta Mässkärin ja Kallanin ohitse, Perämeren ylitse ja Ruotsin puolella Bjröklubbin ohitse Skelleftehamniin, jossa sijaitsi Bolidenin rautatehdas. Rautatehtaan toiminnasta kertoivat sataman radalla kulkevat malmivaunut.

Polar Express oli pienikokoinen matkustajalaiva, ja siksi alkoi helposti keinua vähäisessäkin aallokossa. Kesäsesongit menivät aika mukavasti, mutta syksyä kohti, kun tuulet voimistuivat, vähenivät matkustajat. Talvet Polar Express seisoi kaijassa, kun se oli heikko jäissä.

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 10.11.2010 - 19:46

POLAR EXPRESS / OGVH oli alunperin Tanskassa Ålborgissa 1963 rakennettu ruotsalainen PRINSESSAN MARGARETHA. Ajeli Göteborgin ja Frederikshavnin välillä. Oy Vasa-Umeå Ab osti laivan 1968 ja muutti nimeksi POLAR EXPRESS. Ajoi reittejä Vaasa–Uumaja, Vaasa–Sundsvall ja Pori–Sundsvall, sekä myös Göteborg - Frederikshavn ja Gedser-Travemünde vuosina 1970-1982. Vuonna 1982 myytiin Oy Jakob Lines Ab:lle. Myytiin Kuwaitiin 1984 ja nimeksi vaihtui AL FARIS 3. Panamalaisena FARAH II nimisenä upposi Punaisella merellä egyptiläisen Nuweiban kaupungin edustalla, kun tulipalon vuoksi oli hinauksessa pois satamasta. Hyvä linkki tulipalokuvineen: http://www.shipwrecksofegypt.com/redsea/indexEF.html. Klikkaa laivan nimeä FARAH II.

BOREA, Alger-Cadiz

Lähettänyt HarriPuolakangas
Alger

Algerissa, ylinnä Borean tutka-antenni

Lähtö Algeriin 1983 vuoden lopulla tapahtui porukalla, joka koottiin Pietarsaaressa varustamoyhtiö Jacob Linesin toimitusjohtaja Taito Rintalan määräyksestä. Kuljettiin junalla Helsinkiin ja edelleen Airport Hoteliin odottamaan lähtöä lennolle Rooman kautta Algerian pääkaupunkiin Algeriin höyrylaiva Borean kuljettamista Algerista Espanjan Cadiziin varten. Borea eli ns. nolla-Bore oli maannut Algerin satamassa ehkä vuoden tai pari rakennusmiesten asuntolaivana. Välilaskun Roomassa aikana pohdittiin Italian kolikkotilannetta, joka oli tuolloin heikko: pientä rahaa ei tahtonut löytyä vaihtorahoiksi. Perille Algeriin päästyä jouduttiin Algerin tulliin, jossa vaihtoporukkaan tuleva aluksen päällikkö Pentti Airaksinen jännitti, saadaanko alukseen rikkinäisen VHF:n tilalle kunnon Navall. Ehkä jännityksestä johtui, että Suomesta mukana kannettu Navall menetettiin Algerian tulliviranomaisille tarkastuksen yhteydessä.

Alukselle matkustettiin tullimelun jälkeen pikkubussilla. Kun alukseen oli noustu, jäi sen kipinän tehtäväksi korjata rikkinäinen VHF, jonka kytkentäkaavio onneksi löytyi radioaseman asiakirjojen joukosta. Sensijaan skorpioneja ei näkynyt vilistelevän aseman lattialla, vaikka niistä lähtiessä varoitettiinkin. Aluksessa toimi silloin vielä lämmittäjiä. Käveltiin merimiesporukassa Algerian katuja havaiten kerjäläisiä, jalkapalloa pelaavia pikkulapsia ja pyykinkuivatusta kaupungin kerrostalojen parvekkeilla.

Aluksen piti päästä lähtemään Algerin satamasta heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta lähtö viivästyi joistakin byrokraattisista syistä. Aluksen päällikkö sai yhteyden Borean radioaseman VHF:llä Suomeen ja varustamon konttoriin ja VHF:n lisäksi myös konsulaattiteitse kotimaahan. VHF-puhelun odotus saattoi venyä pitkäksikin, kun Algerin rannikkoradioasema toimi islamilaisin periaattein. Kun uusi vuosi oli vietetty aluksessa diplomaattivierasillallisin ja kun oli odotettu muutama ylimääräinen vuorokausi lähtölupaa, jäivät Algerian itsenäisyyden muistomerkki, satama ja sen edustan redi aluksineen taakse.

Alger

Cadizin satamasta

Kun oli päästy avomerelle, alkoi alus rullata Välimeren mainingeissa. Radiohytissä piti silti istua merilain ja meriradiomanuaalin mukaiset vahtivuorot, vaikka rullasi. Onneksi aseman viereisellä käytävällä sijaitsi huussi, jonne saattoi piipahtaa tyhjentämään liiat sapuskat ja hoippua takaisin radiohyttiin. Kun huussin reiän avasi, työntyi lävestä ammoniakin tuoksuinen löyhkä, joka viime kädessä sai vatsan ympäri: reikä oli yhtä putkea mereen, ja siihen laivan olemassaolon aikana oli tarttunut monen skönärin jätöksiä. Aluksen höyrykone kuitenkin jyskytti mieltä rauhoittavasti: se kävi toisella tavoin kuin diesel, johon olin aikaisemmin tottunut.

Ilmoitus saapumisesta (ETA) tapahtui sähkötyksellä espanjalaisen rannikkoradioaseman välityksellä maan satamaviranomaisille. Matkan aikana kerrottiin nähdyn delfiinejä. Kun alus pääsi Cadiziin, oli sitä vastassa luotsikutteri. Alus luotsattiin Espanjan satamaan, johon se jäi telakoimista varten. Alukseen jäi telakoinnin ajan päälliköksi merikapteeni Peter Kerbs.

Päästiin merimiesporukassa kävelemään Cadizin katuja. Aluksen kipinän lento Suomeen tapahtui pian Cadiziin tulon jälkeen Cadizin läheisen lentokentän, Madridin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. Palvelu rakentajien asuntolaivana nolla-Borelta Borea-nimen alla oli päättynyt. Alus purjehti telakoinnin jälkeen takaisin Suomeen.

Kuvissa alla Algerin hallintorakennus ja Algerian itsenäisyyden muistomerkki yövalaistuksessa

Hallintorakennus    Itsenäisyyden muistomerkki

 

Katso kuvia laivasta

Anonymous (ei varmistettu)

La, 27.04.2013 - 01:19

Tuli vierailtua Borealla siinä 80-luvun alussa kerran. Olin pylväslaivassa förstinä muutaman matkan ja kerran kuorma meni Alger'iin. Muistaakseni merikapt. E. Koivu oli Boreassa kipparina silloin. Komea oli paatin sisustus, ei muuta voi sanoa. Tiikkiä ja muuta. Vaan olihan Koivun tarjoilut heikkoa laatua; ei pääse unehtuun! Seuraavana iltana Koivu, meidän kippari, agentin poika ja lähetystösihteeri Suomen suurlähetystöstä menivät futismatsiin pääkaupungin stadikalle, jonka pelin itse katselin kuitenkin mieluummin Algerian TV:stä päivähuoneen sohvalla loikoillen ja pölkkyjen purkamista teeskennellen (ja ylitöitten tietty juostessa!). Muistan hyvin; Algeria ja Sveitsi pelasivat maaottelun, stadikka oli täys pelkkää miespuolista ihmettelijää ja sankka tupakinsavu peitti katsomot. Myöhemmin kipparina Alger (ja mm. lähetystön härmäläiset toimistolikat) tuli hyvinkin tutuiksi! Capt. Laaksonen

Merenkulkijoiden nostalgiatapaaminen

Lähettänyt TimoSylvänne

Merenkulkijoiden
nostalgiatapaaminen keräsi väkeä

Suomen
Laivahistoriallisen Yhdistyksen tilat olivat tupaten täynnä.

Lauantaina 18.9. tuli vielä muutama peruutus, mutta paikalle
saapui lähes 40 henkilöä. Mukana oli merenkulkijoita kaikista ammattiryhmistä
iältään viidestäkymmenestä ylöspäin. Miltei kaikki olivat saaneet vinkin
tapaamisista internetistä Äänimeri- tai
Merimieskuvia.net – sivustoilta.

Tapahtumaa ei liiemmälti mainostettu, ja useita
helsinkiläisiä pyydettiin osallistumaan vasta myöhemmin järjestettävään
paikallistapahtumaan. Viimeisellä viikolla tuli paljon ilmoittautumisia, mutta
tilojen vaihto suurempiin olisi ollut liian myöhäistä. Järjestäjät ovat
kiitollisia siitä, että osallistujat ilmoittautuivat netissä, mikä helpotti
esimerkiksi tarjoilun ja pöytäjärjestelyiden valmistelemista.

Tervetulokahvien jälkeen kokoonkutsujat Pekka Karppanen Mepasta ja style='mso-bidi-font-weight:normal'>Mika Muhli class=GramE>SLHY :stä kertoivat tapaamisen
kehittelystä ja hankkeen etenemisestä. Alkutalvella asia tuli puheeksi Suomi24:n
merenkulkijoiden keskustelusivustolla. Samalla alkoi nostalgiasivujen tuotanto
kasvaa. Karppanen ja Muhli kävivät myös Kotkassa
tutustumassa viikoittaiseen merimiestapaamiseen, ”kympin kahveihin”.

Hieman eväitä ja ideoita oli saatu kerättyä joten päätettiin
lähteä liikkeelle. Jostain oli aloitettava. Ravintola olisi liian meluisa
paikka, joku luentotila saattaisi tuntua steriililtä. SLHY:n
kokoustila oli sopivan intiimi ja merihenkinen, joskaan ei kovin suuri. Siitä
se lähti.

”Long class=SpellE>time no see

Yleisön pyynnöstä kukin osallistuja esitteli lyhyesti
itsensä ja työuransa. Voitiin todeta, että todella mielenkiintoisia
merenkulkijoita oli saapunut tilaisuuteen. Kokouksessa kohtasi muun muassa
kolme seniorimerenkulkijaa, jotka olivat seilanneet samassa laivassa yli
kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.

Seuraavaksi esiteltiin nostalgiasivustot Äänimeri ja
Merimieskuvia.net. Sivustot olivat useimmille tuttuja, mutta sisällöntuottajien
ohjeita käytiin läpi. Timo class=SpellE>Haipus piti opastuksen digikuviin,
skannaukseen ja tarinoiden tallentamiseen. ”Lyhyt
merimiesoppimäärä eli short time”.

Merimiesslangia eri aikakausina kerännyt ja tutkinut style='mso-bidi-font-weight:normal'>Kari Lehtosalo esitteli tämän hetken
hankettaan ja kävi lyhyesti läpi tietokoneen muistissa olevaa sanakirjaa. Monet
sanat herättivät keskustelua. Usein ääntämismuoto on vähän erilainen riippuen
merimiehen kotipaikasta. Yhteisesti tuumittiin, että lomasysteemi on vähentänyt
merimiesslangin käyttöä laivoilla. Myös tekniikka on muuttunut, lastipuomeja ja
lemppuluukkuja ei enää ole.

Arvokasta tietoa
lähimerenkulusta

Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen varapuheenjohtaja style='mso-bidi-font-weight:normal'>Petri Sipilä esitteli yhdistyksen ja
kertoi muista alan toimijoista kuten Kauppalaivastotietokanta ja
Merihistoria.fi –sivustoista, joissa hän on mukana.
Yleiskeskusteluissa hän vakuuttui tietomäärästä, mikä merenkulkijoilla on
elinkeinon asioista. Laivat kiertävät ympäri maailmaa. Merimiehet seilaavat
niiden mukana, näkevät ja kokevat, ovat mukana tapahtumissa ulkomailla ja
merillä.

Yleiskeskustelun alustukseksi valittiin Finnlinesin
Espanjassa rakennetut Juliana –luokan alukset, koska
tapahtumaa suunniteltaessa näytti, että tästä varustamosta tulisi eniten
osallistujia. Keskustelua veti Pekka Karppanen ja Mika Muhli
näytti kuvia Juliana -aluksista. Laivojen vaiheita, liputuksia ja
onnettomuuksia käytiin läpi. Merenkulun tapahtumien myötä usein sivuttiin myös
muiden varustamoiden vaiheita.

Merimiesjuttujen kerronta oli tässä vaiheessa
parhaimmillaan. Keskusteluissa kuultiin legendaarisia varustamoita; Paulin,
Wihuri, Nielsen, AL jne. Myös nykypäivän yhtiöitä kuten Neste, class=SpellE>Langh, Rettig, sivuttiin. Joitakin kuuluisia laivojakin
muisteltiin. Monien mielestä pitäisi esitellä ja muistella myös legendaarisia
merenkulkijoita.

Salven style='mso-bidi-font-weight:normal'> silakat pitävät merimiehen tiellä

Reilu kolme tuntia vierähti nopeasti. Paria pientä taukoa
lukuun ottamatta tarinaa tuli monesta tuutista. Kahvia, juotavaa ja purtavaa
riitti. Kirjastossa oli myös pienimuotoinen valokuvanäyttely. Seinillä ja
kaappien päällä oli tauluja ja pienoismalleja. Muutamat ehtivät tutustua myös class=SpellE>SLHY:n laajaan kirjastoon ja lehtiarkistoon.

Autoja oli sen verran, että kaikki halukkaat saatiin
kuljetettua merimiesravintola Salveen. S-ryhmän
hallussa oleva perinteinen ravintola on säilyttänyt merimies- ja laivamiljöön,
vaikka on tunnettu myös kulttuuri- ja musiikki-ihmisten kohtauspaikkana sekä
hyvänä ruokaravintolana.

Alakerran pitkä pöytä sekä yksi ikkunapöytä tulivat täyteen,
kun 25 merimiesmuistelijaa tuli nauttimaan kuuluisista Salven
silakoista. Jutut jatkuivat, monia yhteisiä tuttuja muisteltiin. Tapahtuma tuntui
olevan ihmisten mieleen. Illan mittaan alkoi jo tulla kyselyjä seuraavasta
tapaamisesta.

Ensimmäinen nostalgiatapaaminen saatiin vietyä onnistuneesti
läpi. Kokemusta ja ideoita saatiin. Parhaat vinkit tulevat aina
merenkulkijoilta itseltään. Heiltä tullaankin kysymään kommentteja ja
ehdotuksia seuraavan tapahtuman suhteen. Alustavasti on ajateltu vuosittain
järjestettävää kokoontumista, joka kiertäisi eri satamakaupungeissa.

Kiitokset kaikille! Laittakaahan skannerit suoltamaan ja
kynät kirjoittamaan. Hyvää syksyn jatkoa!

 

Terveisin

 

Nostalgiatiimi

 

 

Keräilyharrastuksia

Lähettänyt ssadmin

Merenkulkijoilla saattoi olla monenlaisia harrastuksia. Oli tavanomaisia ulkomaisten kolikoitten ja seteleiden keräilyä. Tulitikkuaskien, kalja- ja viinapullojen etikettien keräilyä. Eräs kartutti kokoelmaansa, mihin oli saanut naisilta luvan kanssa leikata karvatupsuja.

Erikoisin oli White Rosen matruusin keräilyharrastus päästä putkaan mahdollisimman monessa maassa. Kiinassa ei mitkään temput auttaneet. Aina vaan hymyiltiin ja oltiin kohteliaita, eikä putkaan huolittu. Keräilijällä oli ilmiömäinen kyky pitää täysinäinen lasi läikyttämättä kädessään, vaikkei jalat oikein jaksaneet pitää pystyssä, eikä selkä pysyä suorana.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 19.09.2010 - 10:23

Maissa muutaman päivän merimiesvapaata vietettyään eräs täkkäri kehuskeli, miten kalliin aterian hienossa ravintolassa oli kustantanut paikalliselle seuralaiselleen. Siitä sitten piti muitten alkaa pistää paremmaksi.
Yksi kehui joskus ostaneensa naiselle elävän kanan. Joku oli ostanut pukin tai vuohen tai jonkin semmoisen otuksen. Seuraava muisteli ostaneensa ompelukoneen, semmoisen polettavan, kun ei rouvan majapaikassa ollut sähköjä. Potin vei sitten kokki, joka väitti ostaneensa talon. Kun siinä sitten kahvitauko loppui, jäi kehumiset siihen. Myöhemmin kokki täsmensi, että talo oli kuumassa Afrikassa jonkilainen risuista ja pellistä koottu hökötys.

Laivaradiopuheluista

Lähettänyt JariSavolainen

"Saako näin välillä kysyä hölmönä, että minkälaista se hf-radiopuhelun
ottaminen oli ennen tätä SSB-aikakautta. Itsehän tulin vasta 79 ja
silloin oli homma helppoa. Oliko se silloin vanhaan aikaan puhdasta
am:ää vai mikä lähetelaji oli käytössä A3H (jossa aika paljon
kantoaaltoa mukana) ? Kideohjatut lähettimethän teillä oli pelkästään ?
Miten toisten radioasemien kuin Hesan kanssa pelattiin ?
Meillä on ilmailussa vielä antiikkimodulaatio eli am kovassa käytössä.
Kanavaväleissä ollaan menossa kohti 8,33 kHz:iä. Autojaksot tosin ovat
jo fm:ää.

kyselee,
Raimo

"

"Puhdas AM se oli silloin aikoinaan. Ei siinä sen kummempia
ongelmia ollut, kyllä rannikkoasemat myöhemmässäkin
vaiheessa kutsutaajuudella huomasivat, että nuo vanhukset
tulevat AM:llä. Kiteillähän niitä ajettiin. Jossain paateissa kun
halusi 12 Mc finskien juorubandille (CW) olikos se 12670 vai 12630,
piti aukaista radiohytissä löytyvästä junkboxista edellisten maiden
jäämistöstä lähellä oleva kide ja hioa se sopivalle taajuudelle. Melko
simppeli
homma tuolloin, kun kiteet oli vielä ruuveilla kiinnitetyissä rasioissa.
Muitten kuin Hesan kanssa piti puhelut sopia HF:llä etukäteen
cw:llä. Joskus piti Hesaradiotakin pyytää vaihtamaan lähetelaji
AM:lle kun laivan vastaanotin ryömi sen verran, että puhelun
aikana piti koko aika säätää taajuutta :-=
Hyvin tuo muutama sata wattia AM modella puski mm. Passad
kolmosesta Hesaan Kiinan mereltä.
Jari
"

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 16.08.2010 - 12:18

Millä perhanalla tiesitte mikä taajuus tuli kiteestä ulos. Eihän mitään
taajuuslaskimia ollut ? Kuuntelitteko omalla vastaanottimella ?
Mites modulaatiosyvyys ? Mistä tiesitte, että luuriin huutaessa lähti
riittävällä mod %:lla tavaraa taivaalle ? Paremmat soundit am:llä
varmaan oli kuin ssb:llä. Sehän mykisti sopivasti isomman alueen
taajuuskaistaa ;-) Jäi häiriötkin sinne alle.

Oliko suomalaisille laivoille annettu jotkin tietyt puhelähetintaajuudet
? Eli jos halusi puhelun jonkun ulkomaalaisen hf-aseman kautta, niin
sille piti antaa cw:llä tuo taajuus, jota kuunnella ? Vai oliko teillä
säkillinen kiteitä joka lähtöön ?

Ex-Oktaviuksessa eli Monsunissa oli paras vastaanotin Eddystonen 830 -
vuosimallia 65. Siinä oli jopa upper sideband ssb-mode, mutta aina kun
tangentin päästi lähettimestä offiin, niin vastaanottimen viritys meni
vituralleen. Konttoripuheluissa oli tekemistä. Ulos lähti hyvää kamaa -
kiitos Hagenukin syntikan, mutta kun siirryttiin vastaanottoon niin
Ojamiehen ääni meni akuankaksi ;-) kunnes kerkisin virittää pitchin
kohdalle. Vanha kansa laivassa motkotti, että on siinä kumma kipinä kun
valittaa, ettei oikein radiopuheluja kannattaisi ottaa - otettiinhan
sitä jo 50-luvullakin ;-) Siinä oli turha selittää, että silloin oli am,
nyt on ssb - only. Kun minun törni oli ohi, niin kollega sai SR51:n ja
radioteleksit Naantalissa. Näin jälkeenpäin ei yhtään harmita, että
minäkin kerkisin kokemaan vähän vanhaa meininkiä.

Qsoilitteko 70-luvun alkupuolella Portisheadin kanssa ? Siellähän ensin
otettiin qso GKB:n kanssa - ja saatiin qry 76 ;-) 3 tunnin päästä sitten
alkoi GKC yms kutsua ja tarjota sanomaa. GKC:n löytäminen oli helppoa
hommaa, jos oli tarkka vastaanotin. Eddystonella meni aina asemaa
etsiessä - piirtelinkin tussilla taajuuksien merkit naamatauluun haun
helpottamiseksi. Monsunissa oli se Hagenukin exciter, joka meni melkein
mille taajuudelle tahansa - sitä kun avainsi ilman päälähetintä
haluamalla taajuudella niin se tuli rx:stä läpi. Siihen sitten tussilla
viiva merkiksi.

t. Raimo

Joo, omalla vastaanottimella sai tsekattua hiomatuloksen.

Saihan niihin luureihin huutaa tosissaan. Oiskos niissä lähettimissä
ollut joku modulation-level mittari, en muista. Kun vastapuoli alkoi
kysellä "mitä..mitä" kehoitin aina soittajaa korottamaan ääntään :-)

Muistan aikoinaan Nilsun Sevillan paateissa, kun oltiin jossain
Atlantilla 12 megan cw juoruaikaan, niin huutelin suomalaisia
paatteja kutsumaan omilla cw jaksoillaan, jos heillä oli jotain
qsp tavaraa Hesaan. Aina sieltä joku Meksikon lahdelta
vastaili. Qsp sujui hyvin, joskus kun Tapsa oli OFJ:n puikoissa,
hän väänsi lähettimensä laivajaksoille....good service.

Sitten kun päästiin SSB lähettimiin, oli 12 megan paalutaajuus
kai 12424 tai jotain semmoista. Siellähän turistiin aina määräaikoina
istuttua.

Muistan yhden jenkkikipinän, jonka kanssa kerran viidelläsataa jostain
syystä pidin kuson. Hän oli US Armyn rahtauksessa olevan tankkerin kipinä.
Kerroin olevani aina silloin tällöin tuolla 12 megan SSB jaksolla äänessä.
Muutaman vuoden ajan hän eri laivoissa ollessaan
poikkesi jaksolle ja kertoi terveisiään. Hollannissa kerran olimme satamassa
yhtä aikaa ja hän poikkesi laivastovierailulla.

Jari

Patrician lähettimeen tuli keskellä Tyyntämerta semmoinen vika, ettei upissa rantaradiot kuulleet mitään. Kun vaikkapa oli jaappanilaiseen radioasemaan saanut jonkin vuoron montakymmentä ja sitten tuli oma vuoro, niin rantaradio ei kuullut mitään ja niinpä meni monen tunnin jonutus hukkaan.
Hoksasin, että lähetin ryömii ylöspäin ja vähitelleen kehitin systeemin, että kuuntelin rantaradiota Draken vastaanottimesta ja Mackayhin viritin oman lähittimeni uppitaajuudeen. Kun taas tuli rantaradiossa oma vuoroni, väänsin lähettimen taajuutta sopivasti alaspäin, että se kuului Mackayssa ja qsot qlkivat.
Seuraavassa satamassa kävi osaava huoltomies mikä keksi vian kideuunin lämmityksessä. Termostaatti oli rikki ja uuni vaan lämmitti ja lämmitti mikä aiheutti taajuuden nousun. Olikohan niissä masiinoissa tämä yksi kide, mitä käytettiin kaikkien lähetystaajuuksien perustana. Timo

Tässä Helsinkiradio, laivaradiopuhelut

Lähettänyt JariSavolainen

Tässä nostalgista kuunneltavaa. Tuli melkein tunne, että istui jonkun paatin radiohytissä :-)

Helsinkiradio äänityksiä

Anonymous (ei varmistettu)

To, 05.08.2010 - 17:46

Esko Tanskanen kertoi lukeneensa ääneen tuota "Tässä Helsinkiradio, laivaradiopuhelut", mikä sitten olisi siirretty äänilevylle. Muistelen Keimolassa jossakin nurkassa nähneeni LP-levyn kokoisen levyn, mistä Eskon ääni lähti taivalle ympäri maailman, kun asemalla ei ollut liikennettä menossa.
Todellakin palautui tunnelmat, kuin olisi entisissä hommissa. Ja vielä hyvä mieli, kun kuuluu noin hyvin. Erityisesti -70 luvun alkupuolella saattoi Helsinkiradio olla kuulumatta viikkotolkulla. Varsinkin Meksikonlahdella ja USAn itäkustilla. tv. Timo

Mepan tarjoilut

Lähettänyt JariSavolainen

Muistatteko milloin MEPA alkoi lähettää laivoihin äänikasetteja ja videokasetteja? Alussahan kai oli tuo muutamasivuinen kopiolehti viimeisimmistä uutisista. Sitten tulivat radiokasetit. Oliko tuo videofilmipalvelu myös mepan heiniä? Ainakin San Benitossa 80-83 me saatiin monissa satamissa arkullinen videokasetteja vaihdossa. Muistaakseni ne oli beta-systeemiä, ja porukat etsi satamissa epätoivoisesti kaupoista pornofilmejä, jotka olisi saanut pyöritettyä noilla beta-laitteilla, mutta harvoin löytyi sopivia. Oliko tuo beta silloin jo kuoleva systeemi, vai muistanko aivan väärin?
Jari

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 02.08.2010 - 11:03

Ei kyllä ole tarkkaa muistikuvaa. Kasetteja kyllä tuli, mutta vähän nihkeästi. Muistan, että vaihtoporukan mukana saattoi olla sixpakin kokoinen paketti. Taisi palvelu koskea enempi niitä, jotka seilasivat vakisatamiin.

Beta-nauhureita oli kyllä laivoissa ja silloin juuri käytiin skabaa siitä kumpi järjestelmä voittaa. Eikös beta ollut parempitasoinen? Yleensä laivan baarin tuotolla ostettiin kasetteja. Samanlainen muistikuva mullakin, että betakasetteja alkoi olla vaikea saada. Tämä taistelu käytiin varmaan 80-luvun alussa. Ainakin 85-86 vhs oli jo voittanut.

t. Raimo

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 02.08.2010 - 11:06

Kun nyt tarkemmin muistelen, tuo videofilmipalvelu taisi olla engelsmanniyhtiöltä. Siihen varat kerättiin kuukausittaisella perusmaksulla palkkakorteilta. Melkein joka satamassa sai filmiboxin vaihdettua, oltiin sitten missäpäin maailmaa tahansa. Jari

Mepan videoboxi

Mepa aloitti videopalvelun 1970-luvulla U-matic-kaseteilla. VHS veti pidemmän korren 1980-luvulla. Viimeisin beta-kasetteja katsova laiva oli ESL-Shippingin ms Arkadia, jonka nauhuri sanoi työsopimuksen irti 1991. Mepa kierrätti siinä vanhaa beta-varastoa.

VHS-palvelu loppui suomalaisilta laivoilta 2004, tosin Mepan varastossa on vielä nauhoja. DVD-palvelu alkoi vuosituhannen vaihteessa. Uusin muoto on Blu Ray. Tätä käyttäviä laivoja on Mepan piirissä vasta kymmenkunta, joten DVD säilynee vielä useita vuosia.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 21.11.2010 - 12:28

Olisiko San Bebniton systeemi ollut Walport, se oli maksullinen systreemi. Neste maksoi kyllä kulut, siinä oli hyvää sekin että pystyi vaihtamaan leffoja muiden "Walport"-laivojenkin kanssa. Enskerissä ja Tiiskerissä oli oikein leffateatterit ahterissa, Enskerissä Poosu käytti projektoria, leffailta taisi olla lauantai.

Vaihtomatka Gibraltariin

Lähettänyt OlliVuorisalo

Lähdin vikaeeraamaan sähkömestarikollegaa Fennicalle 20.9.2005. Lentoreitti oli Hki-Pariisi-Malaga. Malagasta pikku-bussilla La Lineaan hotelliin yöksi ja aamulla kävely Gibraltarin puolelle venevaihtoon, laiva oli redillä. Fennica oli matkalla välimereltä Skotlantiin.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta perinteisesti Pariisin kentällä oli noin viiden tunnin odotus. Siinä nesteytettiin koko porukalla. Pääsimme lopulta Malagaan ja bussiin. Tietenkin se nesteytys aiheutti omat ongelmansa, pysähdyimme iltamyöhällä moottoritien varrella olevan huoltamon pihaan ja tyhjensimme itseämme. Suurin osa porukasta suoritti tyhjennyksen siinä auton lähistöllä, mutta minä menin metsän reunaan vähän kauemmaksi. Läksin kävelemään bussille, eikä näkynyt enää kuin perävalot. Elikkä jäin ahteriin kyydistä.

Siinä sitten mietin mitä tehdä, arvelin, että kyllä ne kohta huomaavat puuttumiseni. Siihen tuli nuoripari tankkaamaan, ajattelin että pyydän niitä lähtemään takaa-ajoon. Mutta totesin, että parempi pysyä paikoillaan.

Minulla oli känny mukana, mutta ei kenenkään numeroa, joten herätin konttorin tytön ja pyysin ilmoittamaan, että olen jäänyt pois kyydistä. Hetken päästä känny soi ja joku kokin kaveri soitti Suomesta, että tulevat noutamaan. Kokki oli soittanut kaverilleen Suomeen ja pyytänyt etsimään numeroni ja soittamaan.

Siinä sitten odottelin ja näin kun bussi meni kohti Malagaa torvi soiden. Siellä ei ollut kovin tiheään liittymiä, missä pääsee kääntymään, joten siinä meni jonkun aikaa ennen kuin bussi pääsi kääntymään takaisin Malagan suuntaa ja uudelleen Gibraltarin suuntaan. Siinä sitten vaan odottelin ja kaikki päättyi onnellisesti, noutivat minut ja menimme hotelliin.

Jutun opetus oli se, että en ollut vakio vaihtoporukkaa, vaikka tunsinkin kaikki aiemmin. Mutta kulkuri pärjää, passi, kukkaro ja känny mukana niin ei ole mitään hätää.

Pegny

Lähettänyt JouniSaarenkylä

1979 marraskuun puolessa välissä menin ensikertaa rederiaktiebolaget Sallyn palvelukseen, Pegny laivaan. Minun piti mennä tutustumaan varustamon konttoriin Maarianhaminassa. Lento jenkkeihin Philadephiaan oli seuraavana päivänä joten jouduin yöpymään. Minut vietiin oppilasasuntolan majoitukseen. Se oli muistaakseni 4-kerroksinen asuntola, minun solukämppäni oli 3:ssa. Siinä oli kolme makuuhuonetta, yhteinen olohuone,keittiö ja yhteinen suihku-wc. Olin ainoa asukas solussa.

Otin yhden huoneen,aukaisin tuuletusikkunan ja päätin mennä suihkuun, riisuin vaatteet ja otin vain pyyhkeen mukaan. Olin jo melkein suihkussa kun kuulin huoneeni oven pamahtavan kiinni tietysti lukkoon ja avaimet sisällä! Siinä sitten ihmettelin mitä tehdä, ei ollut puhelinta soittaa, eikä ollut respaa ja ulos en uskaltanut mennä kylmänä marraskuun iltana pelkkä pyyhe ympärillä.

Yritin tiirikoida leipäveitsellä oven lukkoa mutta eihän se onnistunut. Sitten muistin että olin aukaissut ikkunan kämpässäni tuuletuksen takia. Viereisen huoneen ovi oli auki ja kurkistin sen tuuletusikkunasta. Vajaan parinmetrin päässä oli ikkunani auki, ikkunan pellit olivat melkein yhdessä ja vesikouru puolessa välissä. Mahduin juuri ja juuri ikkunasta ulos, pyyhe ympärillä keplottelin 3:ssa kerroksessa katujen yllä,ensi vesikourusta kiinni ja sitten huoneeseen sisään. Pikkusen tärisytti moinen akropatia.

Olisi se ollut noloa ottaa vastaan lenolle hakija pelkkä pyyhe asusteena.

Ensimmäisessä luokassa

Lähettänyt TimoSylvänne

Meitä oli isompi porukka matkalla laivaan Bahamalle. Onneksi myös kippari oli reissussa, joten vältyin matkanjohtajan rasitteilta.

Helsingistä lento vei Heathrowin kentällä, mistä piti jatkaa Bahamalle. Kuitenkin Lontoossa oli aste pari pakkasta ja kentällä kaaos. Jatkolentomme oli peruttu. Lentoasemalla makaili uupuneita matkustajia pitkin lattioita ja nurkkia.

Matkanjohtajana kippari sitten jonotti erinäisillä tiskeillä setvimässä, kuinka pääsisimme eteenpäin. Lopulta järjestyi jatkolento Torontoon ja sieltä toisella koneella Bahamalle.

Kippari tuli jakamaan uusia pilettejä ja samalla selosti, että ne päällystöstä, kenellä on kravatti, matkustavat ensimmäisessä luokassa. Muitten paikat löytyvät jostakin koneen perältä.

Minulla oli ollut joitakin vuosia tapana laittaa matkalle vanha ylioppilaspukuni takki ja jostakin alennusmyynnistä ostamani solmio. Niinpä sitten arvokkaasti astelin kipparin perässä Boeing 747 nokkaan. Paikkamme olivat aivan ensimmäiset, edessä oli vain vaatekaapin ovi. Sinne koitti mieslentoemäntä tunkea kitarapussiani arvokkaitten turkisten ja muunkarvaisten asusteitten sekaan. Aikansa runnoi ja lopuksi mulkaisi äkäisesti, kun koitti rutistaa vaatesäiliön haitariovea kiinni.

Vielä kentällä ollessamme alkoi tarjoilu: kristallilaseista samppanjaa. Kippari arveli, että otamme rauhallisesti, eikä kipata heti laseja tyhjiksi merimiestapaan. Lentoemännän tarjoillessa toista kierrosta oli muitten matkustajien lasit tyhjät ja heille kaadettiin täydennystä. Me jäimme ilman, koska lasimme olivat vielä puolillaan

Taivalle päästyämme ateriointi alkoi ruokalistojen jaolla. Oli valittavana alkupaloja ja pääruokia, viinejäkin eri vaihtoehtoja. Viiniähän sitten tilattiin, kun muutkin matkustavaiset näyttivät niin tekevän. Kesken aterian pyysin toisen viinilasillisen, toista merkkiä. Odotin lentoemännän kaatavan osoittamastani pullosta, mutta hän otti ja vei lasini pois. Hämmästelin, ettei yhdestä samppanjasta ja punaviinilasillisesta vielä pitäis tarjoilua lopettaa. Eikä tarjoilu loppunutkaan, vaan etiketin mukaan lasi piti käydä vaihtamassa, kun vaihtui viinikin.

Pitkän kaavan aterioinnin jälkeen alkoi elävät kuvat. Valkokankaan alareuna hipoi melkein nenääni, ja vaikka kuinka koitti niskaa taivutella ylöspäin, ei elokuvan juonesta jyvälle päässyt.

Oli jo pimeä, kun laskeuduttiin Torontoon ja majoituttiin hotelliin. Oli vielä pimeä, kun raahauduttiin lennolle kohti Bahamaa. Yhdellä ensimmäisen luokan tutustumisella ei vielä ollut ehtinyt niin tottua tavoille, etteikö olisi osannut matkustaa tavallisen rahvaan joukossa. Bahamalle saavuttiin aamusta. Laiva oli vielä bunkraamassa, mutta lähti jo muutaman tunnin kuluttua.