Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

Bravaden - urheilulaivojen eliittiä

Lähettänyt PekkaKarppanen

Lisäsin tuonne Walki Paper (Finnlines) albumiin muutamia kuvia merimiesurheilun palkintojen jaosta. Vanhemmista kuvista näkee, että urheiltu on aikaisemminkin. Engshipin ja Boren aikana alus kunnostautui ja voitti useita kertoja laivojen yleisurheilumestaruuden.

   Mielenkiintoinen seikka on se, että Bravadenissa on seilannut peräti kuusi Vuoden merimiesurheilijaksi valittua merenkulkijaa. Konepäällikkö Hilding Sundberg oli hyvä kannustamaan ja opastamaan muita. Ensimmäinen naispuolinen Vuoden merimiesurheilija oli 1990-luvun lopulla yliperämies Elina Varmola. Kippari Paavo Rauhalalla oli jo Teboilin ajoilta mittava urheilu-ura. Yliperämies Jyrki Stenman on myös pitkän linjan urheilumies. Tapio Lehto seilasi aikaisemmin kipinänä ja kouluttautui sitten perämieheksi. Vuoden 2012 merimiesurheilija Kai Korhonen seilasi Bravadenissa kokkina 2000-luvun puolivälissä.

Kotkan koulu - tarua ja totta

Lähettänyt HANK

Tämä silloin, kun merenkulun opetusta ei vielä oltu lopullisesti uhrattu aluepolitiikan ja yksityistämisen alttarilla. Silloin, kun koulu vielä sijaitsi "Kiven" päällä, ja AMK-haihatus oli tukevasti jalat ilmassa seisovien opetusbyrokraattien ja politiikkojen märissä unissa. Aluepoliittiset miljoonat mahtoivat jo kuitenkin kilahdella provinsseihin, ja rehtorit saattoivat tilailla - toisiltaan salaa - jo vanhentuneita simulaattoreita. Niin aina. Mutta ei hätää, kyllähän niitä mahtuu merenkulun suurvaltaan missä on peräti 5 miljoonaa asukasta ja noin 100 "kauppa-alusta", eli yli 500brt.

Mutta, nythän kaikki on hyvin. Koulu - anteeksi Ammatikorkeakoulu - on tiettävästi siirretty Metsolaan, perinteisen "päreveistämön" yhteyteen. Kai tässä haetaan sitä opetuksen "monimuotoisuutta"? AMK-Merikapteeni-Päreveistäjä voisi olla tulevaisuuden ammatti. EU kun tulee, vihervasureiden esityksestä, kieltämään muut kuin pärekatot. Tällöin työttömille AMK-merikapteeneille ei tarvitse maksaa työttömyyskorvauksia, koska heillä on valmiiksi "toinen ammatti". Tämä on siis päättäjien hieno tavoite ja samalla tulee lipaistua Bryssälää. Ainakin joku saa "neuvoksen" arvonimen, ja toinen saa Hakaniemessä ammattiliiton solmioon, siihen entisestään sinapin sotkemaan, lisätahran jatkojen jälkeen...Niin sitä pitää!

RAI

Koulualus RAI 1979

Mutta mitä on tapahtunut "Kiven" päällä, Pookinakin tunnetussa paikassa? Kerrotaan, että sinne olisi muuttanut sairaanhoito-oppilaitos. Kuten tiedämme, "Kiven" oppilailla on ollut perinteiset suhteet hoitsuihin. Sagan oppitunneilla saatuja anatomian tietoja ja taitoja on ahkerasti harjoiteltu käytännön demonstraatioissa. Allekirjoittanutkin muistaa aikanaan suorittaneensa peräti yksitoista demonstraatiota hoitsuoppilaan kanssa. Puistolan suviyössä, Meriniemen valomerkin jälkeen ja silti aamulla koulussa! Tämä on toki kaukana erään alan kulttihenkilön, sittemmin myös oikean(ei AMK) merkapteenin, "Heppi-H":n kuuluisista suoritteista. Niitä toki tuki hänen ylivertainen mieskuntonsa ja -kykynsä. Mutta se olisi toinen tarina. Asianomainen saattaa - monen toivoessa - joskus ehkä itse muistella niitä suoritteita vaikkapa Äänimeressä. Mikäli niin kävisi, veikkaan että saitin klikkaus/kävijämäärä ylittäisi Loton jättipotin osallistujamäärän!

Näistä asioista uskaltaa nyky-Suomessa kirjoittaa vain menneessä muodossa, koska Ruotsin tavoin heteroseksuaaliset suhteet tullaan varmasti lähitulevaisuudessa kieltämään meilläkin. Menneen muistelukin tullee tekona rangaistavaksi. Eletään siis hienoissa muistoissa, edes kerran ja toivotaan lisää muisteluita, myös vanhasta koulustamme.

Vielä "Kiven" päälle; planetaario saa varmasti uusiokäyttöä. Hoitsujen koulutusohjelmaan kun todennäköisesti kuuluu astrologia. He voivat pöksyt märkinä ihailla Jousimiestä ja Melamiestä (uusi löydetty tähtikuvio) haaveillen... Samoissa mukavissa lepotuoleissa, joissa heidän takavuosien ihanteensa, tai vihanteensa - miten vaan - ovat rentoutuneet makeasti...Hätkähtäen P-Penan yllättäviin kysymyksiin: "Kröh, voisikohan oppilas sejase kertoa mikä on tämä planeetta"? Sehän on toki Venus!

Mennyttä haikaili ja muisteli,
Hank

Anonymous (ei varmistettu)

To, 14.02.2013 - 15:14

Kyllä AMK-järjestelmä on nyt osoittanut ylivertaisuutensa. Siitä esimerkkinä varsinainen innovaatio, kun hoitsujen opetus on siirretty merenkulkuoppilaitoksen tiloihin Pookinmäelle.
Kyllä vanhempi hoitsu on kateudesta vihreä, kun nuorempi AMK-kollegansa voi kertoa uusista opetuskokemuksista. Poskia ja vähän muutakin kuumottavista hetkistä planetaariossa...Saatikka, että on saanut hoitoalan koulutusta "nykymetodein"; eli ajanut kauppa-aluksella 20:tä solmua 0-näkyvyydessä Englannin Kanaalissa. On se hyvä, että Suomeen on hankittu riittävästi simulaattoreita!
T:Sailor

Pookinmäen ja Karoliinan muistoissa elää - de facto - moni "grande navigator". Ne olivat wanhoja hywiä aikoja ne! Silloin, kun Karoliinan kabinettiin saattoi mennä sa... siis saunomaan. Silloin, kun ahdasmielinen alkoholi-, kirjanpito-, saatikka mikään direktiivilainsäädäntö ei estänyt, jopa "luotollisia" ravintolapalveluita. Silloin kun portsarinkin - jos sattui olemaan paikalla kirjoitettiin jo ruotsalaisella å:lla. Aikaan "Olgien"; heikompienkien libidojen pärjätessä.., Muttei vähiten, kun miestä mitattiin aikansa mitoilla eli, senttimetreinä(tai O,6m). Aikaan MASAi -miesten... Silloin kun "Kiven" pääsykokeissa prepanneet päätyivät sentään lentokippareiksi tai paskakuskeiksi, mutteivat kuitenkaaan Kotiliesi-lehden avustajaksi tai SETAn toimistosihteereiksi, kuten nykyään...Silloin, kun ei lihaa syövä ja viinaa juova heteromies ei vielä ollut katoava luonnonvara...

83&84 -Iwas doing my time in Pookinmäki. Ruotsinsalmi sunnuntaisin, kun palasi Kotkaan ja Karoliinassa piikki auki viikolla, jos oli huono rahatilanne. Tuulia huolehti vesiopiston pojista kiitettävästi!
Ja tulihan ne muutkin paikalliset kierrettyä, sportti oli ainakin suosiossa. Ei taida nykykipparit tajuta minkälainen oli suksee silloin, styyriluokilla jo.

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 19.04.2013 - 11:13

Tutkiva journalisti kuuli eräässä kaupungissa - siellä, minne Jope Ruonansuu "Siirsi paperinsa kuitenkin...", että paikallinen ehjä ja sinänsä hyväkuntoinen merikoulu puretaan! Sieltä kun oli löytynyt harvinaista ainetta, asbestia. Sitähän ei Suomessa ole aiemmin tavattu, eikä tavata. Tämähän on hyvä indisio rakennuksen purkamiseen, kun liito-oravia ei ole lähimailla... Mikähän lienee alkuperäinen asemakaavoitusmerkintä. Ettei vain olisi kaavoitettu oppilaitoskäyttöön. Nyttemmin kaava on "lipsahtanut" asuinkayttöön. Merkillistä. Miten kaavoittaja voi grynderin ohella erehtyä näin pahasti, ja rakennuttaa 8-kerroksisen asuintalon huonoon positioon. No, kaippa siitä tehdään pakolaisten vastaanottokeskus. Talon asukkaat voivat tuntevat olonsa kotoisaksi, kun puolivälistä siintää Kongo. Ylimmän kerroksen asukkaat voivat sitten valitella - ulkomaalaisvaltuutetulle - kun yöaikaan Tukkisaaren valot häiritsevät horisontissa. No, siinähän on uusi aihe saada traumahoitoa! Mietti; "Journalisti"

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 22.04.2013 - 13:02

Panenpa kommentin meneen, kun oli tuo RAIn kuva tuossa. Satuin nimittäin - perämiesluokalla ollessani - olemaan RAIn "ensimmäinen perämies". Koulupaatti tuli juuri sinä vuonna palvelukseen ja Kotkaan. Ja lähti ensimmäiselle komennukselleen Turun merikoulun poikien käyttöön pariksi viikoksi ja töijättiin Linnan laituriin. Siirtopurjehdukselle merenkulunopettaja (se sittemmin rehtori; en muista nimeä, oliko Laakso?) "arpoi" (valehteli tietysti, vaan olihan se kunnia tulla valituksi ja tietysti muutosta päivärutiiniin) kolme kundia merikapteeniluokalta kippareiksi ja kolme samoin perämiesluokalta perämiehiksi. 4-8 -vahtia ajettiin Kotka - Turku ja bussilla valtion laskuun takaisin.
Kippareita en muista (oliko opp.kunnan puhj.joht. Salojärvi yksi, en muista tarkkaan; jaa, Tom Widenes taisi olla oma "kipparini"). Mutta perämiehiä olivat allekirj., Pekka Pohjonen (terveiset vaan Pekalle siltä sen talven edessäistuneelta!)ja Jukka(?) Kantola. Olihan karsea matka; en koskaan ole ollut niin merikipeä. Sehän kalapaatin oloinen pikkuinen keksintö rullasi Suomenlahdella kuin mieletön myöhäissyksyn ilmoilla. Jalat useimmiten ilmassa mentiin. RAIn omaa henkilökuntaa (päällikkönä muistaakseni Saukko-veteraani, merikapt. Suominen; se vanhempi) ei matkalla näkynyt. Olivat bunkanpohjilla joka iikka! Merikapt. I. Laaksonen, Sevilla

Liisa ja Liisan mies

Lähettänyt ArjaMakkonen

Kerran kun meriä seilattiin...

Joka laivaan kuuluu omat värikkäät persoonansa.Tässä tarinassa ei viitata mihinkään laivaan, vaikka varsin tosipohjainen tarina onkin kyseessä. (sanotaan että  asian arkaluontoisuuden vuoksi, vaikka aikaa onkin kulunut vuosikymmeniä tapahtuneesta)

Tämän laivan ehdoton värikäspersoona oli messityttö Liisa (nimi keksitty). Liisa oli ensimmäistä kertaa laivan päälle, ja kuten asiaan kuuluikin, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Mainittakoon myös että Liisa oli hyvin kaunis ja hän sen itsekin myönsi...

Liisalle kävi kuten kauniille Veeralle Saimaalla. Muistattehan laulun alkusanat : Veeraa tanssitti kippari vaan...

Ja sekös kirvelsi poikien mieltä, ja kuten arvata saattaa, Liisaa kiusattiin asiasta. - Miksi sinä vaan yläkerrassa oleilet, tulisit tänne jätkäsakkiin alakongille myös, kyllä täälläkin löytyy kaikkea maallista hyvää.

Liisa oli ehkä vähän ykstotinen (vaikka olikin kaunis) ja hyvin ylpeänä hän pojille tokaisi: Voi pojat, ennemmin vaikka aasin kanssa kun teidän.

Ja siihen ei muuta tarvittu. Laiva saapui Kreikkaan (maa keksitty) ja suuri oli yllätys kun reippaan merimiesillan päätteeksi oli laakonkiin kiinnitetty aasi. Aasilla oli lappu kaulassa jossa luki LIISAN MIES!!!

Liisa jos asian vielä jotenkin käsitteli mielessään (sillä hänhän oli kaunis), niin laivan kipparin ajatuksia ei kukaan uskaltanut edes arvata. Kippari kun ei ollut tietoinen aikaisemmasta "aasi" keskustelusta.

Näin peräkaneetiksi vielä, että suuri oli erään mummon kiitollisuus kun pojat häneltä ostamansa  aasin lahjoittivat takaisin. Pojat eivät olleet yhtä tyytyväisiä kun koko porukka oli viinakiellossa kuukauden.

 

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 05.02.2013 - 06:40

Liisan toiminnassa - kipparin bunkan lämmittäjänä - ei ollut mitään uutta, saatikka ihmeteltävää. Yksilahkeiset ovat aina viihtyneet paremmin hyteissä, jotka ovat vertikaalisesti mahdollisimman kaukana köliraudasta. Miksikö? Sotiemme aikainen kuuluisa ja originelli os. Mustan Nuolen päällikkö, Majuri Nikke Pärmi, kiteytti saman asian hyvin. Joku kun oli udellut häneltä kuinka pienikokoinen ja vaatimattoman näköinen Pärmi oli saanut niin hyvän näköisen vaimon. Kysyttäessä asiaa Pärmiltä, hän oli todennut: "Limaskid sen dekeväd!" Hank

Sanoivat pihiksi Hangetessa

Lähettänyt ArjaMakkonen

Lähes kaikki seilorit ovat jossakin elämänvaiheessa joutuneet (vai päässeet) Meksikonlahden satamiin. Omakohtaisesti pääsin Vera Crutziin nuorena täkkikolmosena. Huomautettakoon että oma aviomies oli samassa laivassa (siihen aikaan myös nuorena) konekolmosena.

Försti hoiti kansityöt rutiinilla, ja siinä samassa näytti kolmoselle mallia. Siihen aikaan 1979 satamissa viivyttiin pitempään, joten satamaporukkakin tuli jossakin määrin tutuksi.

Yksi lastipomoista alkoi förstin suureksi hämmästykseksi aamuisin kysellä: -Officer number three, need officer number three. Kolmonen tietenkin tunsi itsensä hyvin tärkeäksi, kun sai sen myötä hoidella joitakin asioita förstin puolesta.

Tuli taas uusi aamu ja ja yövahti sanoi: -meinasin herättää sinut yöllä. - Jaa, oliko jotakin ihmeellistä?

- No ei sen kummempaa, mutta se lastipomo tuli yöllä ja lupasi järjestää naiset jokaiselle laivassa, jos se "officer number three" lähtee hänen mukaansa. Yövahti olisi vielä saanut rahallisen bonuksen välityskeikasta.

Mainittakoon että se "officer number three" leimattiin pihiksi, kun ei laivakavereilleen moista iloa suonut. Ei auttanut selitykset että kyllähän se muuten, mutta kun se tarjous olisi takuulla koskenut myös konekolmosta, ja sitä hänelle ei kyllä suoda!

Arja Makkonen

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 29.01.2013 - 19:08

Moi,olihan ne Hangeten reissut mieleen jääviä,joskus hampaat selässä ja joskus poijaat baarissa,terveisiä Aimolle :)

Muistan hyvin, kun olimme Finnoceaniksen kanssa kahteenkin otteeseen Veracruzissa samaan aikaan Hangeten kanssa. Vain kapeahko laituri oli välissä. Arjankin kanssa juttelin kaijalla monta kertaa, kun olin lastivahinkoja taljaamassa. Katsopa Arja tuolta Finnoceaniksen albumista, onko tuttuja naamoja.

- Toisella kerralla meiltä jäi stuju ahteriin. Hän oli mennyt Hangeteen, kun ei omaa laivaa ollutkaan kaijassa. Poliisit olivat hänet hakeneet ja pidättäneet. Kesti melkein kuukauden, ennen kuin mies saatiin takaisin laivaan.

Nyt kun mainitsit, muistan hämärästi sen stuju jutun. Muistaakseni kerran Hangeten stuju, Riskin Tarmo toimitti hernosoppaa ämpärillisen Finnoceanikseen, liekö siellä kokki ollut "väsynyt" :) Taidettiin saada ruisleipää tilalle :)
Arja M.

PekkaKarppanen

Ti, 19.02.2013 - 17:48

In reply to by Anonymous (ei varmistettu)

Finnoceaniksen stuju ja kokki tekivät Atlantilla ruokaa pakkaseen, jotta voisivat Verassa keskittyä ”kulttuuririentoihin”. Paikallinen tulli pani pakkaset sikeliin, ja valmiit rokat jäivät lukkojen taakse. Olisikohan Tarmon tarjoama soppa tullut tuolloin.
- Kas kun en Tarmoa Hangetesta muistanut. Häneen törmäsin myöhemmin Engshipin Passadenissa ja Gardenissa (?)

Törmäsin juuri Fuengirolasa Johanssonin Jussiin joka pitää siellä Thelma nimistä pullapuotia talvisin.
Jussi oli reissun Oceaniksessa 1981 Jouluna.

Anonymous (ei varmistettu)

La, 09.03.2013 - 20:49

oli muistaakseni 1980 uddevalassa ,oli grillijuhlat "kumussa" jossain välissä tuli hangeten poikii meille "grillamaan" mutta jossain välissä tuli tappelu,outokummun täkki kolmonen huito minkä kerkes vieraita päähä iskien, vain Eero jos nyt oikein muista oli poosuna Hangeetessa ja minä katseltiin, riehumista , meidän kemin pimu lens mereen ja sieltä se noitu ja puhkui intoa.ja kiipesi takas laivaan, mutta sitten se kaikki loppu kuin oli alkanut
loppu meni hienosti ,lauantaina mentiin jo hangeteen kylään :)

MIRRABOOKAn matkoja

Lähettänyt TimoSylvänne

Esko Paukku on kirjannut satamia ylös säkän ja villen jobinsa aikana:

M/s Mirrabooka 1980Lento Helsinki-Copenhagen Tanska bussimatka Ruotsi Helsingborg

Lähtö Ruotsi Helsingborg klo n.18.00 10.11Tulo Saksa Hamburg klo n.21.00 11.11Lähtö Saksa Hamburg klo n.17.00 12.11Tulo Hollanti Rotterdam klo n.14.00 13.11Lähtö Hollanti Rotterdam klo n. ? illalla 15.11Tulo Belgia Antverpen yöllä 16.11Lähtö Belgia Antverpen klo n. 21.00 18.11Tulo Ranska Rouen aamuyöllä 19.11Lähtö Ranska Rouen klo n.17.00 20.11Tulo Sierraleone Freetown redille klo n.07.00 28.11 15 kruupoikaa kyytiin Lähtö rediltä klo n.11.00 28.11Tulo Angola capinda aamulla 6.12Lähtö Angola Capinda klo n.10.00 6.12Tulo Zaire Matadi klo n.16.00 6.12Lähtö Zaire Matadi klo n.07.00 9.12Tulo Angola Lobito klo n.11.30 redille 10.12Tulo Angola Lobito klo n.15.00 11.12Lähtö Lobito klo n. 16.30 13.12Tulo Angola Luanda redille klo n. 09.00 14.12Tulo Luanda klo n.09.00 15.12Takaisin redille illalla 16.12Takaisin satamaan klo n.13.30 24.1  1981Lähtö  Angola Luanda klo n.19.00 11.2Tulo Sierraleone Freetown redille klo n.07.30 17.2 15 kruupoikaa lomille Lähtö rediltä 12.00 17.2Tulo Ruotsi Helsingborg klo. n 08.00 27.2Lähtö Ruotsi Helsingborg klo n.14.00 28.2Tulo Saksa Hamburg klo n.17.00 1.3Lähtö Saksa Hamburg klo n.22.30 2.3Tulo Hollanti Rotterdam klo n.01.00 4.3Lähtö Hollanti Rotterdam klo n.20.15 4.3Tulo Belgia Antwerpen klo n.04.00 5.3Lähtö Belgia Antwerpen klo n.14.00 6.3Tulo Ranska Rouen klo n.18.00 7.3Lähtö Ranska Rouen klo n.20.00 11.3Tulo Sierraleon Freetown redille klo n.07.00 20.3 15 Kruupoikaa kyytiin Lähtö rediltä klo n.10.30 20.3Tulo Angola Luanda redille klo n.07.00 26.3 Lähtö rediltä klo n.18.00 26.3Tulo Zaire Soyo redille klo n. 07.30 27.3Lähtö Soyo rediltä klo n,15.00 30.3Tulo Zaire Malongo redille klo n.18.00 30.3Lähtö Malongo rediltä klo n.15.00 4.4Tulo Zaire Soyo redille klo n.18.00 4.4Lähtö Soyo rediltä klo n.06.00 5.4Tulo Zaire Boma klo n.13.00 5.4Lähtö Boma klo n. 16.00 5.4Tulo Zaire Matadi klo n.18.00 5.4Lähtö Zaire Matadi klo n.06.30 11.4 Tulo Angola Luanda redille klo n.04.30 12.4Lähtö rediltä klo n,16.30 14.4Tulo Angola Lobito redille klo n.06.30 15.4Tulo Angola Lobito klo n.06.30 16.4Lähtö Lobito klo n.16.15 17.4Tulo Angola Luanda redille klo n. 07.30 18.4Lähtö Angola Luanda rediltä klo n.18.40 26.5Tulo Sierraleone redille klo n.11.00 1.6 Kruupojat pois lähtö rediltä klo n.18.30 1.6Tulo Ruotsi Göteborg klo n.14.00 12.6 kuivatelakkaan

Lähtö lomille aamulla aikaisin. Tällainen kokemus oli Mirrabookassa kehitysapu lasteja Angolaan

Freetownissa tulleilla kruupojilla oli omakokki ja ne asuivat kahdessa kontissa missä oli kerrossängyt. Niillä oli tynnyri makeeta vettä josta ne sai juoda ja kokki sai ruokaveden meidän täkkärit täytti tynnyrin joka aamu. Ahterissa niillä oli vessa ja suihku. Kaksi niistä asui meidän kanssa niiden föörmanni ja pyykkäri jonka jopi oli pestä kaikki laivan pyykit ja sen kanssa pystyi tekemään sopimuksen että se pesi kaikki sun pyykit se maksoi kolme kartonkia tupakkaa. Aamulla oli pyykit silitettynä hytin ulkopuolella. Muut hakkas ruostetta ja maalas täkillä seitsemästä aamulla seitsemään iltaan oli niiden työaika. Se oli Nedloidin bisnes tuntui orja hommalta. Kaikki ovenkahvat kerättiin pois euroopasta lähdettyä ja jokaisella oli kahva taskussa se oli kruuavain. Kokki haki joka aamu elintarvikkeet byssasta ne oli punnittu semmosiin nyssäköihin siinä oli riisiä pataattia ja lampaan lihaa ja vahvoja mausteita. Olihan muutama kruupoika mukana maissa Matadissa. Paikalliset kauppiaat ei silloin kusettanut valkoihoista kun oli tumma mukana joka tiesi metkut. Niilt ei mennyt yhtään omia rahoja kun ne oli meidän kanssa maissa. Angolassa meille kyllä huudeltiin RASISTA !

 

BORGÖn matkoja 1983 - 84

Lähettänyt TimoSylvänne

Esko Paukku on kirjannut satamia ylös kolmannen BORGÖ jobinsa aikana:

M/S Borgö OICL Kolmas ja viimeinen törni 1983

Lento Helsinki - Bryssel koneen vaihto Bryssel - Conakry- Abidijan Tulo laivalle klo n,23.00 3.10

Lähtö Norsunluurannikko Abidijan klo n.19.00 6.10Tulo Cameron Douala klo n.18,00 9.10 redilleTulo Douala klo n.09.30 10,10Lähtö Douala klo n.16.00 13.10Tulo Brasilia Rio Grande redille klo10.30 27.10 (bunkraus )Lähtö rediltä 17.30 27.10Tulo Argentiina Puerto Madryn redille klo n,04.00 31.10 ja lähtö rediltä klo n,07.55 31.10Tulo Argentiina Puerto Madryn klo n.09.05 31.10 ( Täällä tapahtui että kipparimme Jukka Leo ryöstetiin ja hänelläalkoi pitkä sairas loma )Lähtö Puerto Madryn klo n.08,05 4.11 Tulimme ilman kipparia Försti toimi kipparinaTulo Espanija Canarian saaret Teneriffa klo n.07.15 22.11 Dalfors tuli kippariksiLähtö klo n. 14.30 22.11Tulo Espanija Vigo 15.20 25.11Lähtö Vigo klo n.10.30 2.12Tulo Pohjois Irlanti Foynes redille klo n.02.00 5.12 ja lähtö klo n.10,00 5.12Tulo Foynes klo n.13.00 5.12Lähtö Pohjois Irlanti Foynes  klo n.19.00 9.12Tulo Algeria Annaban redille klo n. 20.30 15.12 ja tulo Algeria Annaba klo n.04.00 16.12Lähtö Annaba klo n,22.00 21.12Tulo Egypti Aleksandria redille 14.00  25.12 ja lähtö rediltä klo n.10.00 26.12Tulo Egypti Aleksandria klo n.10.40 26.12Lähtö Egypti Aleksandria klo n.07.25 29.12Tulo Englanti Shoreham klo n.01.30 9.1 1984Lähtö Englanti Shoreham klo n.12.40 11.1Tulo Pohjois Irlanti Warrenpoint klo n.17.00 14.1 ( Täällä Stuju sai kenkää se oli Salosta ja Mulleiski ensimmäinen stujun jopi ja piti viellä tehdä rästiin jäänyt muonaraportti onneksikippari puhui Polakki riifferin stuju naisen auttamaan.)Lähtö Pohjois Irlanti Warrenpoint klo n.19.50 18.1Tulo Englanti Shoreham klo n.14.00 20.1 vaki stuju Tarmo Riski tuli lomilta Salosta Lähtö Englanti Shoreham klo n.16.50 27.1Tulo Algeria Alger klo n.10.00 1.2Lähtö Algeria Alger klo n.15.50 5.2Tulo Algeria Oran klo n. 10,10 6.2Lähtö Algeria Oran klo n.19.05 11.2 ja tulo takaisin Oranin redille klo n.19,30 11.2Lähtö Oranin rediltä klo n.19.30 15.2Tulo Egyptin Aleksandrian redille klo n,14.30 21.2Tulo Aleksandria klo n.12.00 22.2Lähtö Aleksandria klo n.08.30 25.2Tulo englanti Newhaven klo n.02.00 7.3Lähtö Englanti Newhaven klo n.14.30 8.3Tulo Mauretania Nouadhibou redille klo n. 17.00 15.3Tulo Mauretania Nouadhibou klo n.11.30 16.3 (Elämäni ensimmäinen Putka reissuJa sakko 20 taalaa syy alkoholin alaisena julkisellapaikalla)Lähtö Mauretania Nouadhubou klo n.19.10 20.3Tulo Algeria Alger redille klo n,06.30 ja satamaan klo n.09.30 26.3Lähtö Algeria Alger klo n.18.00  31.3Tulo Gibraltar Atlannin puolelle ankkuriin klo n.07.30 3.4Lähtö  klo n, 18.00 6.4Tulo Belgia Gent klo n. 18.15 11.4Lähtö Belgia Gent klo n.21.30 17.4Tulo Algeria Alger klo n. 16.30 24.4Takaisin Redille klo n.18.00 29.4 Kovan tuulen takiaTulo takaisin satamaan klo n.17.10 30.4Lähtö Algeria Alger 14.30 3.5Tulo Algeria oran redille klo n.08.30 4.5 ja Tulo Oran klo n,16.00 4.5Lähtö Algeria Oran klo n.12.40 9.5Tulo Espanija Mallorca Alcudia redille klo n.18.30 10.5Lähtö rediltä klo n.13.30 11.5  ja tulo Alcudia klo n.14.05 11.5Lähtö Espanija Mallorca Alcudia klo n.02.30 15.5Tulo Englanti Newhaven redille klo n. 11.00 21.5Tulo Englanti Newhaven klo n.03.00 22.5

Lähtö lomalle bussimatka Newhaven- Lontoo ja lento   Lontoo- Helsinki 22.5 1984 Borgö ajoi kolarin Välimerellä Ja romutettiin Maltalla Tieto lomautuksesta 29.10 ja Hangöshipowners  teki konkurssin. Tämä on minunkokemukseni riifferistä.

BORGÖn matkoja 1983

Lähettänyt TimoSylvänne

Esko Paukku on kirjannut satamia ylös toisen BORGÖ jobinsa aikana:

Toinen Borgön reissu 1983 Lento Helsinki - Bryssel Belgia ja taksimatka Ranskaan Bologne-sur-mer

31.1 1983 Lähtö Ranska klo n,15.25 4.2 Tulo Englanti Grimsby klo n,11.30 5.2Lähtö 13.45 8.2Tulo Hollanti Vlissingen klo n.12.00 9.2Lähtö klo n.19.11 11.2Tulo Tunisia Tunis klo n.14.30 18.2Lähtö klo n.19.23 26.2Tulo Hollanti Scheveningen klo n.24.00 6.3Lähtö klo n, 22.00 9.3Tulo Nigeria Lagos klo n.13.00 22.3Lähtö Lagos klo n.15.10 27.3Tulo Etelä-Afrikka Capetown klo n.08.30 7.4Lähtö Klo n.14.00 12.4Tulo Las Palmas klo n.10.45 27.4 ja lähtö klo n. 20.09 27.4Tulo Portugal Aveiro klo n. 17.30 1.5lähtö klo n, 19.20 6.5Tulo Las Palmas klo n.07.10 10.5 ja lähtö klon ,22.33 10.5Tulo Libya Bengasi redille 19.00 17.5 ja lähtö rediltä klo n,09.00 18.5Tulo Bengasi klo n.10.00 18.5Lähtö klo n.16.17 25.5Tulo Espinija Cartagena klo n.08.00 30.5

Lähtö lomille Taksimatka Cartagena- Alikantte yö hotellissa aamulla lento Alikante- Bryssel koneen vaihto ja lentoBryssel -Helsinki 31.5          

BORGÖn matkoja 1982

Lähettänyt TimoSylvänne

Esko Paukku on kirjannut satamia ylös ensimmäisen BORGÖ jobinsa aikana:

M/S Borgö 1982

Lento Helsinki- Hollanti Amsterdam 27.04 82

Lähtö klo n. 20,15 28.4Tulo Espanija Canarian saaret Las Palmas redille klo n.16.30 4.5Lähtö rediltä 19.00 4.5Tulo Nigeria Lagos redille klo n,15.00 12.5Tulo Nigeria Lagos klo n,17.00 14.5Lähtö klo n,8.30 23.5Tulo Senegal Dakar klo n,9.00 28.5Lähtö klo n.7.30 30.5Tulo takaisin Senegal Dakar klo n,10.00 31.5Lähtö Dakar klo n,19.15 13.6Tulo Cap Verde Mindelo redille klo n,12.30 15.6Tulo Cap Verde Mindelo klo n.18.30 21.6Lähtö Mindelo klo n.15.30 26.6Tulo Nigeria Koko redille klo n,17.00 3.7Lähtö rediltä klo n.14.30 5.7Tulo Nigeria Sapele klo n,17.00 5.7Lähtö klo n,15.55 17.7tulo Koko redille klo n, 17.30 17.7Lähtö klo n.07.00 18.7Tulo Norsunluurannikko ulko redille klo n,08.00 20.7 ja lähtö klo n.12.10 20.7Siirtyminen sisäredille klo n.13.00 20.7 Lähtö rediltä klo n.23.40 17.8  ja paluu ulko redille klo n.24.00 17.8Lähtö rediltä klo n.9.45 18.8Tulo Etelä -Afrikka Cape Town klo n.00.45 30.8Lähtö klo n.16.10 6.9Tulo Laspalmas klo,n 07.30 20.9Lähtö klo n,02.00 21.9Tulo Portugal Aveiro klo n, 20.00 23.9Lähtö Aveiro klo n,15.10 8.10Tulo Hollanti Rotterdam klo n,10.03 11,10Lähtö klo n 00.30 14.10Tulo Portugal Lissabon redille klo n.11.00 19.10 ja lähtö rediltä klo n.12.30 19.10Tulo Bulgaria Burgas redille klo n, 17,30 28.10 ja lähtö rediltä klo n.22.30 30.10Tulo Burgas klo n, 23.30 30.10 Lähtö klo n.19.50 2.11Tulo Scotland Ullapool redille klo n.09.30 15.11 Jossa lastasivat Venäläisestä kalatehdaslaivastaLastin Kanadaan

Minä lähdin lomille klo n,12.30 15.11 Lento Glasgow- Lontoo yö hotellissa ja aamulla lento klo n.15.45 Lontoo - Helsinki  16.11 Tällainen oli ensi kokemus pienessä jäälaivassa              

m/s SAARA AARNIOn matkat II

Lähettänyt TimoSylvänne

Kirjoitin m/s Saara Aarnion seilaukseni tyttärelleni ja hänen lapsilleen tähän tekstiversioon.

Terveisin Matti Peltonen

Osa II

Laiva tuli sopivasti Ruotsin Luulajaan 3 pv syyskuuta, jonne lensimme Helsingistä. Laivalle oli tullut malmilastia pitkää kuljetushihnaa pitkin jonkun aikaa. Laivasta ei oltu saatu pumpattua painolastivesiä pois samaa vauhtia, kun malmilastia tuli ruumaan ja perämiehet näkivät kun tulin lomalta laivalle ja tulivat heti hoputtamaan painolastin pumppaukseen, kun olin tehnyt sitä ennenkin vastaavissa tilanteissa. Asian jälkiselvittelyissä konepäällikkö Esko Lehessalo lähetettiin Suomeen eikä enää näkynyt laivalla.

Purimme malmilastin Antwerpenissä 9 pv syyskuuta. Lähdimme tyhjänä yli Atlantin, ihan tyynellä säällä. USA:n itärannikko Newport kivihiilen lastaukseen, joka valmistui 23 pv syyskuuta. purkauspaikka Rio de Janeiro, jonne tulimme 12 lokakuuta. Purkauspaikka Riossa oli taas Armazen satamakadulla ja kivihiiltä purettiin laivasta junavaunuihin, jotka välillä loppuivat, jolloin meidät siirrettiin Guanabaran lahdelle ankkuriin odottamaan, kun toinen laiva tuli tilalle purkamaan lastiaan ja junanvaunuja saatiin lisää. Ankkuripaikalla oli laivan laakongi alhaalla ja sen läheisyydessä melkein aina joku paikallinen vene odottamassa olisiko laivaporukasta joku menossa maihin.

Lähdimme donkeyman Lauri Hämäläisen kanssa yhdellä veneistä liikkeelle, kun ensin sovimme hinnasta. Vene oli kulkenut matkastaan yli puolet, kun koneen käynti loppui. Veneessä olleet kaksi brassia alkoivat touhuta koneen kanssa ja veivasivat sitä käyntiin kahden miehen voimalla. Kovan käynnistysveivauksen tuloksena kone häipyi veneen pohjan läpi mereen ja vesi tuli reijästä veneeseen. Lähdimme Laurin ”Laten” kanssa uimaan loppumatkaa laiturille, jonne oli muutama sata metriä, eikä ongelmia uintimatkassa. Saavuttuamme laiturille Late nopeampana ensin, kun hän nosti kädet aika korkealla vedestä olevalle laiturille tuli heti pikkupoika ja irrotti Laten kädestä rannekellon ja juoksi tiehensä.

Nyt vietimme laulun mukaisia Rion öitä melkein seitsemän viikkoa ja nyt heti Rioon tulon alkupäivinä tapasin tyttöystävän Marian, jonka kanssa seurustelin niin kauan kun laiva kävi Riossa, joulukuulle 1971. Hänen kanssa opettelin paikallista portugalin kieltä, ja Marialla oli yhteisasunto parin tytön kanssa Copacabanalla, jossa yövyin välillä. Enemmän Maria oli laivalla , välillä viikonkin, kun sataman vartijoille täytyi maksaa, aina kun Maria poistui laivasta, tai tuli sinne.

Lähdimme Riosta marraskuun lopussa malmilastissa kohti Eurooppaa. tulimme Antwerpeniin 17 pv joulukuuta ja malmilasti purettiin. Uudeksi lastiksi saimme leikkuupuimureita ja traktoreita kaikkien yhdeksän lastiruuman pohjat täyteen. Otimme myös epävirallista lastia, whiskyn salakuljetus jatkui ja isompi määrä kuin edellisellä kerralla, koko tankkitila täyteen. Tämän leikkuupuimuri ja traktorilastin veimme etelä Brasiliaan. Jouluna olimme Kanarian saarten korkeudella ja sää oli tasainen, sekä lämmin peräkannen ulkojuhlille. Tulimme Brasilian ja Argentiinan rajajoen varrella olevaan Porto Alegreen 9 pv tammikuuta 1971, siihen vuodenaikaan siellä on kesä. Puimurit ja traktorit nostettiin junavaunuihin parissa päivässä.

Porto Alegresta matka jatkui Rio de Janeiroon ja kesti pari päivää. Riossa puolet whisky laatikoista siirrettiin troolareihin, en tiedä miksei kaikkia. kun tulimme sataman laituripaikalle oli siellä armeijan osasto meitä vastassa. Sotilaita tuli peräkannelle ja peräsinkonehuoneeseen, kerrosta alemmaksi. Sotilailla oli tiedossa missä whisky oli, mutta tankin luukun sijainti ei ollut nähtävissä, kun se oli naamioitu ympäristöön. Kun sotilaat toivat paikalle polttoleikkauslaitteet meni konepäällikkö Vilho Luttinen ja näytti missä luukun sijainti on. Sotilaat kantoivat whiskyn armeijan kuorma-autoihin, eikä asiasta kuulunut mitään, sakotustakaan. Saimme whiskyn osamyynnistäkin enemmän rahaa kun Euroopassa maksoimme ja rahat tulivat US dollareina, eikä kovan inflaation paikallisina gruseroina. Oli Riossa enemmän käyttörahaa, kaikki kuitenkin jäi sinne.

Saimme malmilastin tammikuun loppuun mennessä ja lähdimme Eurooppaan. Tulimme Rotterdamiin 18 pv helmikuuta ja malmilasti purettiin. Nyt teimme kolme malmilastin hakumatkaa, tyhjällä laivalla Rioon ja malmilastissa takaisin Antwerpeniin ja Rotterdamiin, sekä kolmas Saksan Emdeniin, jossa olimme 29 pv kesäkuuta.

Nyt lähdimme hakemaan malmilastia Ruotsin Luulajasta, lastaus 7 pv heinäkuuta ja purkaus 12 pv Antwerpenissa. Seuraavan malmilastin lastauspaikka olikin erikoisempi. Lähdimme nytkin Brasiliaan, mutta Amazonjoen suistoon. Siellä ei ollut laivaan luotsia, vaan ohjeet tulivat laivan radistin vehkeillä USA:sta. Viivyttelimme Atlantilla aamuyön ja heti kun päivä valkeni aamulla ajoimme Amazonjoelle ja radistin saamien ohjeiden mukaan matka jatkui ongelmitta. Iltapäivällä olimme jo lastauslaiturin vieressä, mutta keula maihin päin, kun keulan pitäisi olla joelle, niin päästäisiin lastissa lähtemään. Hinaajankaan apua ei ollut, joten laiva piti kääntää omin avuin. Tässä vaiheessa meitä lähti neljä moottorimiestä maihin ja ”täkkärit” jäivät operoimaan laivan kanssa.

Ainoat rahavarat olivat minun taskussa oleva sadan US dollarin seteli, salakuljetusrahaa whiskystä. Malmisataman portilta löytyi taksi ja tunnin ajelun jälkeen tulimme Santanan kaupunkiin, viidakon keskellä oleva alkeellinen kylänen. Taksikuski ei huolinut dollariani maksuksi, mutta maksun voisi maksaa kun tulemme samalla autolla takaisin. Seuraavaksi menimme kapakkaan, mutta sielläkään ei huolittu rahaa joten jatkoimme pankkiin. Kun löysimme pankin ja menin luukulle vaihtamaan, virkailija otti setelin ja häipyi jonnekin, odottelimme jonkun aikaa, mutta palattuaan virkailija ilmoitti, että seteli oli väärennetty. Paikallinen brasilian portugalin kieli ei ollut ongelma, koska olin tyttöystävän Marian kanssa opetellut sitä reilun vuoden ja silloin vielä oppikin jotain. Pyysin virkailijaa soittamaan poliisit, mutta, hän käski pankin aseistetut turvamiehet saattelemaan meidät ulos pankista. Nyt olimme kaupunkipahasessa keskellä Amazonasin viidakkoa ilman rahaa.

Lähdimme etsimään taksia, joka löytyi kapakan edestä, mutta paikan tytöt tulivat innolla seuraksi ja tilanne karkasi käsistä, kun emme menneet kapakkaan niin tytöt tulivat meidän mukaan, joten kaksi taksia lähti laivalle molemmissa kaksi pariskuntaa. Jossain kohtaa viidakkotiellä oli alkeellinen pystybaari ja tytöt määräsivät taksit pysähtymään, että saamme juotavaa. Tässä vaiheessa paikallisille selvisi, ettei merimiehillä ollut minkään valtakunnan rahaa. Meitä jo laivalta kaupunkiin ajanut kuski kyseli missä US dollarit ovat ja ihmetteli kun sanoin, että väittivät sitä pankissa väärennetyksi. Kaupungista mukaan tullut kuski raivostui ja lähti penkomaan takaluukkua ja tuli rengasavaimen kanssa, mutta toinen kuski otti sen pois ja vei takaisin paikoilleen.

Viidakkobaarista emme saaneet muuta kun he soittivat paikalle poliisit, en tiedä millä laitteella. Ennen poliisien tuloa tytöt häipyivät kaupungista otetulla taksilla. Poliisit saapuivat ja satamasta lähtenyt taksikuski selitti tilanteen, sitten poliisit kysyivät paikallisen portugalin kielitaitoa, joten selitin heille oman versioni. Seuraus oli, että jos ei rahaa ollut taksin maksuun, lähdemme poliisien mukana asemalle, taksin maksu perillä laivassa ei käynyt. Poliisiasemalla katsottiin taskut ja otettiin vyöt pois ja sitten kalterioven taakse. Selli oli pienehkö tila, ainakin neljälle, sen yhdellä seinällä oli pisuaariränni, joka haisi ja jossa rotat juoksivat yöllä. Vietimme sellissä loppuillan ja yön. Seuraavana aamuna tuli poliisiaseman päällikkö ja otti minut toimistoonsa ja aloimme käydä läpi tilannetta. Päällikön ja taksikuskin kanssa sovimme, että ajamme satamaan taksilla, kuski tulee laivaan kävellen sataman portilta ja saatuaan laivassa haluamansa rahamäärän, hän palaa autollensa ja hakee vielä loppuporukankin poliisiasemalta laivalle. Kerroin poliisipäällikölle sadan US dollarin häviämisestä pankissa ja hän lupasi kysellä asiasta. Kun muutaman päivän päästä tulimme laivan porukan kanssa kylälle kapakkaan tuli yksi paikallinen mies sanomaan, että poliisi odottaa minua ulkona, en lähtenyt ulos niin poliisi tuli sisään, kun päällikkö marssi pöytämme viereen sanomaan, että US dollari oli väärennetty ja mistä olin sen saanut. Sanoin saaneeni rahan Rio de Janeirosta hän tyytyi siihen ja marssi ulos.

Kylällä oli tarjolla kaikenlaista viidakosta kiinni saatua villieläintä. Yhtenä aamuna kun nojailimmme laivan reelinkiin aukaistiin alapuolella olevan hytin pyöreä ikkuna ja heitettiin käärme jokeen, joka uimataitoisena ui rantaan. Yksi ”täkkäri” oli tuonut sen yöllä laivaan olkapäällä, mutta kun aamulla heräsi se ei enää ollutkaan kiva. Laivassa oli pieniä marakatteja ja kilpikonnia ja kun tulimme Rotterdamiin merimiespappi hoiti ne jonnekin klinikalle. Loppupäivinä kävimme paikallisten asukkaiden kanooteilla jokiristeilyillä, he hoitivat kanootin, me vain istuimme ja maksoimme. Ikimuistoinen kokemus. Malmilasti kesti tulla kymmenkunta päivää ja lähdimme Santanasta 5 pv elokuuta. Koska laiturista lähtö tapahtui illalla ajoimme vain muutaman tunnin ja jäimme pimeän ajaksi ankkuriin ja peräkannelle kerääntyi porukkaa katselemaan ja kuuntelemaan pimeän viidakon ääniä. Pääsimme hyvin Atlantille ja lähdimme kohti Eurooppaa. Toimme malmilastin Rotterdamiin, jossa purkaus 17 pv elokuuta.

Seuraavaksi oli vuorossa traktori- ja leikkuupuimurilasti ruumien pohjalle, lastaus Belgian Zeebrugge:ssä 20 pv elokuuta. Suunta kohti etelää ja Brasilian Porto Alegre, jonne saavuimme 13 pv syyskuuta. Laitteiden purkaus junavaunuihin muutamassa päivässä ja vaihto Rio de Janeiroon, jonne tulimme 18 pv syyskuuta. Riossakin malmilasti tuli muutamassa päivässä ja paikallisten ihmisten kanssa yhdessäolo jäi lyhyeksi. Tulimme Hollantiin Gentiin 7 pv lokakuuta, jossa malmilasti purettiin.

Nyt suunta pohjoiseen Norjan Narvikista malmilasti 13 pv lokakuuta, sekä purkaus Antwerpenissa 18 pv lokakuuta. Vuorossa etelän suunta ja Brasilian Victorian kaupungin lähelle Tubaraon malmisatama. Tyttöystävä Maria kävi sopivin välein Riossa laiva-agentin toimistossa katsomassa missä laivamme menee ja sai sieltä tiedon milloin tulemme Victoriaan ja matkusti sinne bussilla. Kun olimme laiturissa tuli satama- palvelija laivaan sanomaan, että minua odotetaan portilla. Tiesin kuka odotti, kun osattiin hakea nimellä. Jouduin livahtamaan kesken pääkoneen ”männänhaalauksen” maihin ja häivyimme tytön kanssa satamasta. Vietimme yhteistä aikaa koko laivan lastauksen ajan pari päivää ja selvittelin laivatyöt kun lähdettiin satamasta. Lähdimme 5 pv marraskuuta kohti Eurooppaa ja tulimme Saksan Emdeniin 24 pv marraskuuta, jossa lastin purkaus.

Lähdimme tyhjällä laivalla kohti Rio de Janeiroa ja olimmme perillä 15 pv jolukuuta. Tämä oli viimeinen käynti Riossa, saimme tiedon lastauksen aikana, joka ”onneksi” kesti yhdeksän päivää, joten sen ajan vietimme Rion öitä jäähyväistunnelmissa. Maria pyyteli minua jäämään Rioon ja jäi murheellisena ja silmät vetisenä laiturille, kun en uskaltanut tehdä sellaista ratkaisua. Hän kirjoitteli minulle kesään 1972 asti, mutta lopetti kun en vastaillut kyseisen kesän aikana.

Tulimme Rotterdamiin 8 pv tammikuuta 1972 ja malmi- lasti purettiin. Laivan liikenne olisi jatkossa viljalasteja USA:sta Neuvostoliittoon. Harkitsin Suomeen lähtöä, mutta kun siellä olisi kylmin vuodenaika talvi, jota en ollut kokenut muutamaan vuoteen, joten odottelin ilmojen lämpenemistä. Laiva suuntasi yli talvisen pohjois-altantin, mutta ei isompaa myrskyä tähän suuntaan. Meksikon lahdelle ja New Orleans, joka USA:n kaupunkien mukavimpia. Tulimme perille 29 pv tammikuuta 1972 ja rahtaajan edustajat tarkastivat ruumat, sekä tekivät joitain korjauksia. Koko lastaus- tapahtuma tarkastuksineen ja korjauksineen kesti viikon. Tullessamme Meksikonlahdelta USA:n itärannikkoa ylemmäksi Atlantille talvimyrsky puhalsi siellä voimalla ja laiva keinui sen mukaisesti. Pääsimme kuitenkin rannikkoa pikku hiljaa ylemmäksi pohjoiseen ja sitten kauemmaksi Atlantille ”isoa ympyrää” Englannin pohjoiskärjen ohi Tanskan salmiin. Atlantin ylitys oli todella myrskyisää ja laivan peräosa oli kaikki ulkosivujen turvaluukut lukittuna, kun vesimassat iskivät laivaan joka puolelta. Atlantin ylitys kestikin kymmenen päivän sijasta viisitoista. Tanskan salmista Itämerelle ja Riikaan, jossa olimme 1 pv maaliskuuta.

Laakongin alapäässä oli neuvostosotilas kivääri olalla ja pulpetti vieressä, jonne jätettiin passi ja saatiin ”roopuska”, aika älytöntä. Kun lähti maihin, sieltä piti olla takaisin laivalla kello 24 mennessä. Sehän meni pitkäksi heti ensimmäisellä kerralla. Koko porukka vietiin laakonkisotilaan vierestä, armeijan kuorma-autolla, johonkin vartio- asemalle, jossa meidät kuulusteltiin yksitellen englannin kielellä ja tuotiin takaisin laivaan, mutta maihin ei ollut asiaa. Viljalastin loput lakaistiin pois ruumien pohjilta varpuluudilla ja laiva oli tyhjä 12 pv maaliskuuta. Lähdimme Itämeren toiselle puolelle Ruotsin Oxelösundiin ja saimme sieltä malmilastin parissa päivässä. Kävin kysymässä pääseekö Suomeen, mutta varustamolta ei löytynyt vaihtomiehiä näin pian. Malmilasti purettiin Rotterdamissa 18 pv maaliskuuta.

Atlantin ylitykseen sää oli tällä kertaa hyvä ja tulimme Meksikonlahdelle ja New Orleans 5 pv huhtikuuta, jossa viljalastaus parissa päivässä. Suunta Neuvostoliittoon ja Mustan meren satamaan Novorossisk, jonne tulimme 6 pv toukokuuta. Saapumistamme seuraavana päivänä laivan kaikki järjestelmät ja koneet pysäytettiin ja koko laivan henkilökunta muutti muutamaksi päiväksi hotelliin, kun paikalliset viranomaiset myrkyttivät laivasta jotakin, ehkä kapitalismia. Kun tulimme takaisin laivaan emme havainneet mitään tapahtuneen, eikä mikään tuoksunut, eikä laivassa ollut ketään. Maissakäynti käytäntö oli tietysti samanlainen kuin Riiassa, mutta nyt pidin huolta, että olin laivassa kello 24. Pelasimme laivan porukalla jalkapallo ottelun Norjalaisen laivan porukkaa vastaan, peli päättyi tasapeliin, jatkopeli kapakassa oli kova, mutta ehdimme ajoissa laivaan.

Kaupungissa oli paljon vihreitä ja hoidettuja puistoja ja vuosisadan alussa rakennettuja ja hyvin pidettyjä taloja. Paikalliset ihmiset tunnistivat meidät länsimaalaisiksi ja uskalsivat tulla puhumaan jollakin kielellä, yleensä saksaksi. Viljalasti oli imuroitu pois 20 pv toukokuuta ja lähdimme ajamaan Mustaa merta Välimerelle. Laivan polttoaine oli vähissä ja otimme sitä Italian eteläkärjessä olevasta Augusta:sta. Sinne saimme tiedon, että laivan miehistönvaihto tehdään Gibralttarissa ja kaikki edelliskesänä tai sitä ennen tulleet pääsevät lomille.

Tulimme Gibralttarille toukokuun viimeisen päivän iltana. Vaihtoporukka odotteli laiturilla, niin kuin bussikin. Kannoimme tavaramme bussiin, joka lähti heti lentokentälle, jossa olimme pian, kun etäisyydet ovat lyhyitä. Ehdimme sopivasti Lontoon koneeseen ja perillä oltiin puolen- yön paikkeilla. Marssimme hotelliin ja porukka jakautui kahtia, osa alkoi nukkumaan, kuten itsekin, toiset lähtivät Sohoon seikkailemaan. Aamulla sanoivat respassa, että bussi tulee hakemaan meitä lentokentälle ja antoivat lentoliputkin valmiiksi Helsinkiin. Aamiaisen jälkeen lähdin bussia odottelemaan, sinne ei montaa laivaporukan miestä ilmaantunut ja niistäkin yksi hyppäsi paikallisbussiin. Lentokentällä Finnairin koneeseen ilmaantui kahdeksan laivan miehistöstä, kun laivasta lähti yli kaksikymmentä.

Yksi ajanjakso ”nuorena aikuisena” oli ohi.

m/s SAARA AARNIOn loppumatkat

Laiva jatkoi viljanrahtausta USA:n New Orleansin viljanlastaus satamista Neuvostoliiton Mustalle merelle lokakuulle 1972. Silloin laiva oli tulossa viljalastissa USA:sta ja seilasi jossain kohtaa Välimerta, kun laivan pääkone rikkoutui pahoin ja se pääsi hiljalleen ajellen Mustan meren satamaan. Pääkoneen sylinterikohtaiset pakokaasuluistit olivat äännelleet pahoin jo jonkun aikaa ja jonkun sylinterin pakokaasuluisti oli äkkinäisesti lakannut pyörimästä, kun laakerit olivat loppu. Pakokaasuluistin pysähtyminen oli niin raju, että pääkoneen keskellä olevat hammaspyörät eri akselien välillä murtuivat ja kaikki akselien pyörimisajoitukset menivät vääriksi.

Laivan viljalastin purkauksen aikana varustamo myi laivan Neuvostoliittolaisille ja sen Suomalainen henkilöstö tuli kotiin. Sain tiedon varustamosta. Tulijoissa oli kymmenkunta tuttua ja tapailimme Katajanokan MEPAN toimistossa jonkun kerran. On merimiespalvelupaikka.

Lue osa yksi

 

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 30.12.2012 - 14:51

Eteläameriikan naiset oli tiukkoja, että jos jonkun kanssa olit, et sitten muihin vaihtanut. Seuraavalla satamakäynnillä jos koitti vaihtaa paikkaa ja naista, oli kohta tämä ensimmäinen emäntä vesurin kanssa opastamassa takaisin kotisijoille

Tulisia ne oli naiset satamissa ympäri maailmaa jos toiseen vaihdoit. Kyllähän siinä enemmän tienistin menetys ja kasvojen menetys oli käämien palamisen syynä kuin silkka rakkaus meripoikaan. Kaukoidäsä oli vakiona tuo tyttöjen höpötys "no butterfly, remember no butterfly". Eli et saa lentää kukasta kukkaan kuin perhonen, vaan pitää olla sen yhden kanssa. Useinhan siellä neitsykät sitten toistensa tukkaa repivät ja tappelivat, kun joku oli erehtynyt tuohon perhosteluun. Taisi siinä joku epäonninen perhostelijakin joskus joutua nujakoinnin osapuoleksi. Jari

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 02.01.2013 - 12:11

Olin Annukka Aarniossa samoihin aikoihin puolikkaana, lastasimme just ennen Saaraa maissia New Orleansista Riigaan, ja purimme myös ensin. Jostain kuulin juttua, että Annukan väki töppäili sen verran raskaasti, ettei Saaran jengi päässytr lainkaan maihin. Tämä tarina todistaa, että huhut tulisi aina ottaa ihan vaan huhuina. Mukava historiikki hienosta laivasta!" Kiitos :)