Todellisella kunnioituksella? Purjelaivan päällikön ja varustajan suhteesta

Merikapteeni Frans Torkin kirjeitä laivanvarustaja Gabriel Granlundille 1895-1900

 


Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 07.05.2013 - 18:07

Kirjan voi tilata Rauman merimuseon verkkokaupasta, osoitteesta

http://www.rmm.fi/Products/3/56/Todellisella-kunnioituksella-Purjelaiva…

Irjala, Auli. Todellisella kunnioituksella? Purjelaivan päällikön ja varustajan suhteesta. Merikapteeni Frans Torkin kirjeitä laivanvarustaja Gabriel Granlundille 1895-1900. Rauman merimuseo, Rauma 2009.
Kirja kertoo raumalaisen merikapteeni Frans Torkin työstä laivanvarustaja Gabriel Granlundin palveluksessa 1890-luvulla, purjemerenkulun viimeisen huippukauden aikaan. Tuolloin Rauman kauppalaivasto oli vetoisuudeltaan Suomen suurin. Tork toimi vuosina 1895-1900 kahden Hoppet-nimisen laivan päällikkönä.
Purjelaivojen aikaan kirjeenvaihto oli lähes ainoa keino neuvotella työasioista laivan päällikön ja varustajan välillä. Tork kirjoittikin työnantajalleen säännöllisesti. Kirjan aineistona toimineiden 152 kirjeen kautta pääsemme perehtymään paitsi Torkin ajatuksiin päällikön asemasta, myös laivan rahtisopimuksiin ja kauppalaivan vaiheisiin valtamerillä. Minkälaista oli päällikön arki kauppalaivalla? Kuka päätti rahdista ja miten rahtaussopimus solmittiin? Kuinka kapteeni selvisi miehistön sairastapauksista ja karkaamisista? Yhden miehen - Torkin - tekemisistä ja ajatuksista avautuu yllättäen laaja horisontti suomalaiseen merihistoriaan.

Vaikka kirjan aineisto on löytynyt ulkohuussista, ei sisältö ole sitä ihtiään!

Kirjailija Auli Irjala kertoo:

"Kirjan materiaalina ovat raumalaisen merikapteeni Frans Torkin vuosina 1895 - 1898 kirjoittamat kirjeet laivanvarustaja Gabriel Granlundille. Kirjeet käsittelevät suurimmaksi osaksi rahtaussopimuksia, joten sopimusprosessi on valittu näkökulmaksi, jonka kautta päällikön ja varustajan suhdetta tarkastellaan."

Purjelaivakirjoissahan enimmäkseen meri hyökyy, purjeet repeilevät, mastot katkeilevat, porukka on jatkuvasti märkänä ja uuvuksissa, puutostaudit vaivaavat ja nälkään kuollaan. Tässä kirjassa noista asioista on lyhyet toteamukset, menikö matka nopeasti vai melko nopeasti.

Tämän kirjan kuvaamat vaikeudet ja ongelmat johtuvat tarjotuista rahdeista: saisiko kuljetettavaa jostain lähempää ja paremmasta satamasta ja paremmilla hinnoilla. Yli sata vuotta sitten purjelaivan päälliköllä oli hyvin hallussaan maailman eri satamien edut ja haitat kuin myös lastin purkamisen jälkeen tarjolla olevat mahdollisuudet.

Erittäin kiinnostavasti kirjoittaja on osannut kuivahkoista liikekirjeistä luoda elävää draamaa.

Merenkulkijoiden muistellessa menneitä enimmäkseen puhutaan laivoista ja satamista ja mitä niistä on jäänyt mieleen. Harvemmin kuivarahtiväki lasteja pähkäilee. Tässä kirjassa ollaan asian ytimessä, miksi laivoja rakennettiin ja miksi niihin väkeä tarvittiin: piti saada lasteja kuljetettavaksi kannattavalla hinnalla. Vaikka päällikkö tuskaileekin huonoista rahdeista, on silti tullut voittoa uusien laivojen hankintaan ja komeiden kauppakartanoiden rakentamiseen.

Lopulta tämäkin varustamo koki monen muun suomalaisen varustamon kohtalon: Redarin kuoltua ei toiminta kannattanut ja laivat kuin osin muukin omaisuus joutuivat vasaran alle.

Rauman merimuseo on kustantanut hienon kirjan, jossa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Merkittävä ja mielenkiintoinen opus kaikkien merenkulusta kiinnostuneiden luettavaksi.

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 26.06.2013 - 19:40

Tilasin kirjan, kiitos vinkistä.
Mielenkiintoista lukemista ja valaisevaa tarinaa, en olisi uskonut, etä yli sata vuotta sitten oli merimiehillä noin tarkat mönsträykset, palkat jne. Kirjanpitokin tarkempaa kuin tietokoneiden aikana. Kehittynyttä toimintaa, suunitelama taloutta.
Homma oli 1970 luvulla jopa väljempää, ainkin miehistön osalta.
Oli mukava lukea ja kiinnostavaa, vaikkakin oli silkkaa faktaa.
Kirjailija voisi hyvin tehdä kirjasta fiktio version, on tässä niin paljon faktaa, että melkein oppii tuntemaan Frans Torkin.
Mitä hän todella ajatteli? Minne hän halusi, oliko loppujen lopuksi viimeiset kirjeet osoitus "meriväsymyksestä". Jokainen tietä miten asiat päässä menee kun on liian kauan samalla laivalla.

Suosittelen kaikille historiasta ja henkilökuvista kiinnostuneille merimiehille.
Esiisä merimiehiä todella kunnioittaen.

Jaakko peltola