tämä kuva oli tarkoitettu lähinnä kuvituskuvaksi VEKARAn erilaisia lastityyppejä kuvaamaan,ei niinkään tulevaan albumiin.olin siinä laivasta laivaan tapahtumassa työnjohtajana,ja tämä muisto mielessäni liitin kuvan mukaan.Toimin ennen eläkettä 40v ahtaustyönjohtajana,sitä ennen 3v ahtaajana.

Onpas hyvä kysymys, jota on aiemminkin pohdittu.
Äänimeressä julkaistaan luotettavinta ja uskottavinta tietoa. Tässä tapauksessa luotettavin tieto on kuvan mukana tullut teksti.
Ilolla aina päivitetään tietoja, jos tarvetta ilmenee.
Ilahduttavasti onkin joitakin laivoja tunnistettu toisiksi, kuin on alun perin luultu.
Joskus on kuvia poistettukin kuvaajan pyynnöstä, koska joku muu on lähettänyt luvatta.

Eipä tuossa kuvassa näy Vekaraa missään. Mistä edes tietää liittyykö kuvan lasti mitenkään Vekaraan?

Andres Bustamante, por favor contactame.

Marko A Roteesila löytynyt.

Kuvassa ei ole s/s PANKAKOSKI, vaan s/s HAMINA

Antero kiitos.
Vaihdoin kuvan oikeaan albumiin. Edellä sama kuva selkeämpänä ilman sanomalehtipainoa.

Kuvan teksti kertoo vuonna 1901 rakennetusta Equatorista (1). Kuva sen sijaan esittää vuonna 1911 rakennettua paattia, jonka ensimmäinen nimi Suomen lipun alla oli Atlanta (1), Se ei kuitenkaan saanut kauan pitää tätä nimeään. Ensin tästä Atlantasta tuli Equator (2), sitten Equatorista tuli Arator ja vielä kerran Aratorista tuli Tramontana. Ei ihme, että Equatorit menevät joskus sekaisin.

Kaksi pitkää törniä tuli tehtyä. Vähän päälle 700 vrk.yhteensä. Hyvä laiva ja hyvä porukka.
Kyllä siinä laivassa viihtyi.

Toki takuu mestari oli mukana Pelloksessa ensimmäisen matkan jäi pois Wilhelhafenissa kun Saksaan palattiin lossaamaan lasti ulos.Hänen roolinsa oli lähinnä esille tulleiden virheiden/ongelmien kirjaaminen takuu telakointia varten.Konehuoneen kokonaisuuden kunnossa pitäminen oli kone henkilökunnan varassa.Saabin tietokone teki ajoittain aave hälytyksiä mm pää koneen kampiakselin runko laakereiden lämpötiloista.Pari kone stoppia tehtiin ja takuu mestari kävi käsin kokeilemassa kaikki runko laakerit.Öljyä valui hänen päälleen oli öljystä märkä kun kömpi koneen sisältä turkki pelille vaikka voitelu öljy pumppu oli luonnollisesti stopattu.Ei ollut aikaa pitkiä kone stoppeja pitää oli oltava Persian lahdella määrättyyn aikaan,uuden laivan täytyi tuottaa rahaa omistamalle eli palkki yhtiölle.Osallistuin usean laivan merikoe ajoille kun olin Wärtsilä Hietalahden telakalla koneasentajana 1976-1986 jäänmurtajilla,loistoristeilijöillä sekä kaapeli aluksilla.Telakan spesialisti suorittivat värinä mittauksia ympäri laivaa oli antureita sekä potkuri akselissa kierrosluku anturit.Kun oli 100 prosentin eteen ja taakse ajot jokaisella asentajalla oli vastuu alue missä havainnointiin putkistojen, pumppujen petien sekä lämmön vaihtimien mahdolliset värinät/resonoinnit.Merkattiin vihkoon ongelmat sekä liidulla tarvittavien lisä tuennan tarpeet kohteisiin.Ensimmäinen koe ajo oli koneiden säätö ajo sekä esille tulleiden ongelmien listaukset.Toinen meri koeajo oli varsinainen aluksen toiminnan vastaan otto varustamolle sekä vakuutus yhtiölle.Tämä toiminta tapa eliminoi pääosan laitteistojen värinä ongelmista edelleen takuu korjaus tarpeista ja loi uskottavuutta/luottamusta varustamoiden ja vakuutus yhtiöiden kanssa toimiessa.Laadusta vastasi jokainen henkilökohtaisesti työssään,ei esimies lähtöisesti,laatu asiat olivat jokaisella selkäytimessä kuului vahvasti osana ammattitaitoon.Laatuun kuului koko alus resonoinnin /värinöiden aiheuttamat ongelmat olivat yksi oma kokonaisuutensa aluksen teknologialle esimerkkinä.