Tuo oli Suomen lipulla oleva Bore Way.

Muisto vain ajoilta, joina merenkulussa vaikutti kipinäin ammattikunta; good old days...! Hienoja kuvia. Parahin radioterveisin eläkevaari ynnä radioamatööri Ile, OH7TI.

kiva nähdä vanhoja laivakvereita hytti kaverini harri kylliäisen kuva vain puuttuu

Muistaako joku matruusi Keijo Rönkön, syntyisin Vieremältä? Hän jäi eläkkeelle ehkä FinnJetistä. Nyt oli kuolinilmoitus SavonSanomissa.

Kirjatietona olen ymmärtänyt, että ne slagipytsit olivat aika painavia.

Jos olikin öljyllä? En muista pitikö siihen olla koneoppilaana. Ei noissa pienemmissä niitä useinkaan ollut. Siihen aikaan taisi olla pula lämmittäjistä, koska alle 18v. ei päässyt trimmariksi.
Tiedän kokemuksesta, koska kesä aikana siiffi sanoi; pääset, ellei myllystä tule. Jälkeen päin ajateltuna voin olla kiitollinen, että tuli. Yksi trimmari, pitkät boksit, käsinveivattava slagi vinssi ja nostettava kannelle ja reelingin yli slagit mereen. Konepuolen messikallen hommat. s.s. Sisukas

Hyppäsitkö ohi trimmarin jobin?

Huikea nousu arvoasteikossa ja erityisesti palkoissa. Messsikallena 1.7. - 31.12.1960, jungmannina 1.1. - 15.6.1960, puolikkaana 16.6. - 15.7.1960, lämmittäjänä 16.7. - 20.9.1960. Ikäni 17 - 18 v.

Monen vanhan merimiehen mielestä m/s Granvik oli aikanaan Suomen kauppalaivaston vaarallisin alus - yksipohjainen irtosementtitankkeri - joka vuodon saatuaan olisi uponnut muutamassa minuutissa. Varsinkin joka syksyinen nonstop-liikenne pimeällä merellä kilpaa Pohjanlahden ja Perämeren jäätymisen kanssa oli ongelmalliseksi koettua aikaa yhdelle jos toiselle, sillä ennen meren jäätymistä oli saatava sekä Oulun että Raahen irtosementtivarastot täyteen.
Raahe lienee ollut helpompi kohde kuin Oulu, jonka rannikkoväylä, ainakin matalan veden aikaan ja pimeällä lienee ollut jokseenkin hankala ajoreitti, mutta nopeampi kuin pääväylä.

Olen ollut töissä ko laivassa 60-luvulla.