Palva oli todellakin upea merilaiva; Muistan kuinka syyskesällä 1978 odotimme lastissa Davisin salmessa, että pääsisimme sisään Faeringhavniin Grönlantiin. Matalapaineet etelän suunnalla olivat saaneet meren todella "nousemaan". Vaikka taivas olikin jo kirkastunut vanha myräkkä puhalsi vapaasti eteläiseltä Atlantilta. Sieltä missä seuraava maa eli Etelämanner oli tuhansien merimailien päässä. Ajoimme eteläistä suuntaa käsiruorilla vastamereen niin, että Palva juuri totteli ruoria. Muistan hyvin kuinka meri kaatui pakan yli ja koko fööri oli välillä upoksissa.
Mukava kippari, Teppo Hyvärinen, myhäili vieressä: "Nouseeko, nouseeko...?" Nousi, enpä muutoin olisi tätä varmaankaan kirjoittamassa. Opin silloin ymmärtämään miten alukset uppoavat.
Ruoritörniä vaihdettaessa sekä kippari että vahtiperämies varoitelivat: "Älä vaan päästä poikittain tuuleen!" Kaikki me ruorijengarit olimme totisia ja tarkkoja sekä visusti noudatimme käskyä. Palva oli n.170m pitkä ja mahtui hyvin kahden aallon väliin. Muistelen aallon harjojen välillä nousseen lähes brygän siiven tasalle. Edelleen muistelen, että toinen paattitäkin pelastusveneistä olisi rytkähtänyt aallon harjan voimasta saaden vaurioita(?) Meri ei rauhoittunut yli vuorokauteen ja eskimotytöt saivat odotella Palvan poikia...
- tiistai 22. syyskuuta 2015 klo 18.42.55
Kehu! Upea merilaiva!
Timo Toivanen
- perjantai 11. syyskuuta 2015 klo 1.00.41
Muistoja. Olen saanut alkuni tässä laivassa vuonna 1975.
Mika Koskinen
- maanantai 7. syyskuuta 2015 klo 17.13.49
Kaarlo Koskinen. Isoisäni Kaarlo Koskinen työskenteli Josefina Thordenilla konemestarina. Hän jäi eloon, mutta joutui internoiduksi Isoon-Britanniaan.
Heikki Kaasalainen
- keskiviikko 2. syyskuuta 2015 klo 21.24.43
<b>Lunni</b> Tuollahan sitä oltiin. Noi vanat ulkosivuilla johtuivat siitä kun täkistä ja putkista ajttiin maalit pois korkeapainevesisuihkulla. Aika monta hydrauliputkea puhalsivat puhki. Siinähän tuli testattua putkien kunto samalla.
Kari Raula
- perjantai 28. elokuuta 2015 klo 16.58.03