Pitää paikkansa, rauhallinen ja mukava kippari. Olin samaan aikaan ensimmäisessä Masterassa ja sieltähän mörkö-ville jäi eläkkeelle.

Ville oli paras kippari ikinä kenen kanssa olen seilannut, aina reilu ja tasapuolinen kaikille, ja myös tosi hauska mies, laivalla on taas kaikki hyvin kun Ville kipparina totesi yksi laivatoveri kun Ville palasi lomalta

nunnalahti ja minä n 10 vuotta myöhemmin, vieläkin muistan monia nunnalahden laivatovereita,laivassa oli hyvä henki ja mukava vakioporukka

<b>Antenneista</b> Minä sitten ihailen noita neukkupaattien vaijeriantenneja. Nehän olivat melkein aina tuota &quot;sausage&quot;-mallia. Meillä vedettiin vain yksi lanka. Joskus onneksi sentään kaksi rinnakkain. Veli-venäläinen suosi näitä makkara-malleja, joissa oli yleensä 3-lankaa eroteltuna tuollaisilla pyöreillä rinkuloilla. Sillä konstilla saatiin antenniin lisää pinta-alaa ja se merkitse lisää kapasitanssia. Lisäkapasitanssi taas tarkoitti sitä, että resonanssia varten tarvittiin lähettimen päässä vähemmän induktanssia eli kelaa. Mitä vähemmän kelaa sitä pienempi oli jännite lähettimen päässä - varsinkin siinä läpivientieristimen kohdalla - niinpä paskalla kelillä (suolaroiskeet) ei tullut läpilyöntejä niin helposti = viritys onnistui. Tämä varsinkin 500 kHz alueella. Venäläisillä oli ymmärrystä näissä radioasioissa enemmän kuin länsimailla.

Toinen kansakunta, joka ymmärsi kapasitanssin päälle oli Jaappani. Heillä oli torpan ympärillä joskus peräti 4 mastoa. Niiden välillä meni lankaa ristiinrastiin vaakatasossa. Tavoite oli sama. Enemmän kapasitanssia. Varsinkin 500 kHz alueella säteilijä (sähkökenttäkomponentti) oli se teoreettinen vertikaaliosa. Isolla kapasitanssilla se saatiin pidemmäksi eli tehollinen korkeus nousi. Nämä asiat kirkastuivat minulle valitettavasti vasta meriuran jälkeen kun asensin ilmailun pitkäaaltomajakoita (190-400kHz) vuosina 1990-1995.

<b>Marad</b> Tuo ST EMILION, kuten niin monet muutkin jenkkilipun
laivat, oli US Maritime Administration'n kirjoissa laivana,
joka otetaan kriisiaikana valtion käyttöön.

Niinpä sillä oli oma status card MARADin kortistossa.

http://www.marad.dot.gov/sh/ShipHistory/Detail/7364

Mielenkiintoinen on maininta romutustiedon yhteydessä &quot;Germany flag&quot;.

Olisiko mennyt lopulliseen romutukseen saksalaisen
scrap brokerin kautta? Tai jopa Saksan lipulla?

<b>Lisää linkkejä</b> [url=http://hogei.seesaa.net/article/399217245.html]Cities Service Miami ja suurennos nimestä[/url]

[url=http://www.worthpoint.com/worthopedia/s-oil-tanker-cities-service-miami-135513545]Toinen kuva[/url]

No vielä kun nettiä plarasin, niin tuli tällainen asiakirja esiin:

http://www.faqs.org/rulings/rulings1992HQ0111044.html

Eli on paatti ollut liikenteessä, korjailtu Singaporessa Keppelin telakalla ja saapunut New Yorkiin joulukuussa 1989. Sitkeästi on vanhusta pidetty hengissä.

Kuvausaikaan laivan ilmeisesti omisti Clayton Tankers, jonka muutaman välikäden kautta taas omisti Apex Oil.

Olisiko tuo romutusvuosi eri tietokannoissa virheellinen?
Vai lojuiko laiva jossain todella pitkään ennen romutusta?
Tällaisessa oikeuskäsittelyssä puidaan tuon yhtiöryppään
laivoja melko tarkasti, vaikka siinä välillä sekoillaan laivan nimien kanssa:

http://www.leagle.com/decision/19851875605FSupp1270_11694.xml/CREST%20TANKERS,%20INC.%20v.%20NAT.%20MARITIME%20UNION%20OF%20AMERICA

ja siinä mainitaan St. Emilionista (käyttäen BANNER nimeä) muunmuassa:

&quot;&quot;&quot;
13. Subsequent to its purchase by Clayton, the Banner was sailed on one voyage and then sold for scrap.
Thereafter, Clayton purchased the former &quot;Gulf Oil&quot; from Gulf Oil Company and renamed it the &quot;Chablis&quot;.

Mikko Pimiä. M/S Litassa 1978 Mikko oli väliperämiehenä ja eräällä ruokailulla loihe lausumaan "siskoni Ilta Pimiä on teillekkin myöntänyt opintoavustuksia kun oli töissä valtion opintotukikeskuksessa".1.mest M.Pasuri kysyi Mikolta onko toisen siskon nimi Aamu Pimiä,Mikon tulisieluinen vastaus vaatisi useamman sivun tilaa.............

Palvelin Nunnalahdessa 20.03.1967-13.07.1968 moottorioppilaana/-miehenä.Mukavia muistoja Nunnalahdesta.