<b>Reilu mies kuitenkin</b> Ei Jensenissä mitään vikaa ollut. Silloin laivaelämä oli erilaista kuin nyt. Lossattiin ja lastattiin useampia päiviä, varsinkin Afrikassa. Aikaa oli käydä maissa ja vähän otella. Ja paljon Jensen katseli sormien läpi meidän hommia. Ja mistä pitää nostaa hattua Jensenille on se, että asia käsiteltiin &quot;tässä ja nyt&quot;, eikä siitä sen jälkeen keskusteltu. &quot;Case closed&quot;.

Nyt on hyvä, jos ehtii edes ajattelemaan maissa käyntiä.

Paloöljyä. Muistan kun käytiin Miken kanssa hotellin alakerran baarissa oluella, niin tarjosivat joko vahingossa tai tahallaan Mikelle paloöljyä olutpullossa. Metelihän siitä nousi ja uhattiin kutsua poliisi paikalle. Mike sai uuden oluen ja asia oli loppuunkäsitelty.

onko kaksin aina kauniimpi? Kolmisormi satutti kätensä Luandassa ja käytiin paikallisessa sairaalassa hoidattamssa sitä. Oli jäänyt yksi "ehjistä" sormista puristuksiin. Kuulin jälkeenpäin, että joutuivat amputoimaan senkin sormen. Eikä ihme, ei ollut Luandan sairaala mikään paras mahdollinen paikka saada hoitoa. Alkeelliset olivat tilat ja välineet siihen aikaan. Olisiko kannattanut lähettää johonkin paikalla olleeseen venäläiseen laivaan saamaan hoitoa?

Päivähuoneessa tietenkin. Allu kuului Mirrabookan varustukseen ihan yhtä tärkeäna osana kuin pääkone. Ja ihan yhtä kovaa meteliä pitivät molemmat. Ainakin jos voitelu oli kohdillaan. Päivähuoneessahan kaikki tärkeät asiat hoideltiin. Parturointi ja huutopussin pelaaminen.

<b>Ritiläpuomit</b> Ritiläpuomien pääetuna on kai kevyt rakenne, millä saavutetaan tarvittava lujuus. Tämä etu kasvaa mitä raskaampia taakkoja nostetaan. Katsotaanpa niitä maalla liikkuvia satojen tonnien mobiilinostureita, joiden puomit ovat vaijereiden varassa kuten puomit topreepin varassa laivoissa. Ne ovat kaikki ritilärakenteita.
Lisäetu on, että ne voidaan jakaa paloihin kuljetusta varten. Puomien keveys olisi tietysti ainakin teoreettinen etu myös laivoissa paitsi aluksen kokonaispainon, myös aluksen painopisteen kannalta.

International Maritime Dictionary (René Kerchove, D. van Nostrand Company, Inc.) mainitsee ritiläpuomeja käytettävän heavy lifteissä noin 20 tonnista ylöspäin. Miksi näitä ei(enää) näy laivoissa? Yksi syy lienee herkkyys vaurioille. Lujuusominaisuudet muuttuvat pienenkin vääntymän seurauksena. Toinen on meriolosuhteissa rakenteen ruostumisalttius ja kunnossapitomaalauksen hankaluus. (Toisaalta, onkohan kukaan suunnittelija koskaan välittänyt täkkäreiden ongelmista erilaisten puomi-, luukku-, ramppi- ym. viritysten parissa). Mahdollisia hintaeroja en tiedä, mutta lieneekö sillä olleen ratkaisevaa merkitystä.

SS Somerin viimeinen satama. Sinne se jätettiin Joulukuun lopussa 1971.
Suurin osa porukasta siirtyi SS Markukseen myös laivakoira Antsu.

<b>Arkadia</b> Moro kaikille! Olipa mukavaa tavata Timo Sylvänne Kallioniemessä Päätaloviikolla. Ja joitain viikkoja aiemmin toistakymmentä muuta kipinää Rauman luokkakokouksessa. Siellähän jo kuulin tästä Äänimerestä ja nyt Timon opastamana osasin tänne. Sori Timo kun en kerenny sinne Lorsakerhon tapaamiseen Jalavaan. Teen kolmea työtä niin tahtoo mennä illat pitkiksi.
Ollin kanssa vuoroteltiin Arkadialla. Menin sinne maaliskuussa 1984 ja viimeisen kerran taisin olla Arkadialla vuonna 1989, kun oli sitten yt-neuvottelut jossa kipinä sai kenkää. Vielä olin Eirassa ja Kontulassa sen jälkeen ja jobit loppui sitten. Hyvä niin, olis jäänyt lapset tekemättä, jos vielä kauemmin oisin merellä viipynyt.
t. Aini Vääräniemi Taivalkoskelta

Aloitteleva kipinä kuittaa. Terve Markku
Ikimuistoinen Lita!
(kipinä Ossi)

<b>Olin mukana</b> Terve vaan
Tulin Litaan suoraa kipinäkoilun penkiltä 1973, heti Vapun jälkeen.
Meitä tuli Suomesta muistaakseni 11 henkilöä. Kari Husgafvel oli jo poistunut laivalta, ja olin kipinähytissä todella yksin, ja vielä ensimmäinen merimatkani. Kaikki oli uudelleen opeteltava, sillä kipinäkoilun Lauttasaaressa ei antanut käytännön valmiuksia. Kippari Sundströn, ja sitten myöhemmin Antti Koiranen auttoivat 22-vuotiasta nöösiä paljon. Olin näissä, kuvassa olevissa kastajaisissa mukana. Eka laiva on aina opettelua, mutta kun homman alkoi snaijata, niin kivalta tuntui.

Opiksena olin Sannyssä henäkuusta-81 Tammikuuhun-82.Maatöhin jäin syyskuussa-99 kone1 pestistä.Loviisassa asun edelleen. Mutta mikä oli tuon sorvin nimi oli,asia kiinostaa lähinnä siksi että hän valokuvasi paljon.