Tuulettimen alla kapt. Liewendahl ja isäni konepääl. Niilo Vehmanen.

Oikealla Mikko Lusa?, takanaan Tikkasen Jussi

Tässähän on kyse vaan siitä, mistä satamista lastinantajat haluavat laivata jenkkilään menevät lastinsa, ja missä muodossa: konventionaalisesti vai konteissa, ja minkä sopivan kaluston omaavan varustamon valitsevat rahdinkuljettajaksi. Tämä kyseinen amerikanlinja on vaihdellut viime vuosina HaminaKotka Sataman sisällä siirtyen Haminasta Kotkaan viime talvena. Käsittämäni mukaan välillä on kuljettu pelkästään Raumalta kyseessä olevankin lastinantajan lastien suhteen. Eenokki taitaa esittää kommentissaan täyttä höpöhöpöä.

Uusien laivareittien suunnittelun peruslähtökohtana tulee olla maamme huoltovarmuuden turvaaminen mahdollisimman monissa erilaisissa kriisitilanteissa.
Näin ollen tärkeintä on, että mahdollisimman moni jäävahvistettu iso tankkeri pidetään Suomen lipun alla.
Kahvinpöönät ja erilaiset eksoottiset etelän hedelmät voidaan kyllä muillakin konsteilla kuskata Suomeen Länsi-Euroopan suurista tuontisatamista, jotenka niiden suorakuljetusta tuottajamaista Suomeen ei voitane luokitella nykyisessä maailmantilanteessa ykkösprioriteettiin kuuluvaksi.

Onko, ESL, niissä jäähdytettyä tilaa helmien kuljetusta varten? Toinen vaihtoehto; onko generaattoritehoa kylmäkontteja varten?
Hyvähän se olisi, että tuollaista pitkääkin linjaa ajettaisiin.
Säilyisi nuorellekin polvelle merimiestaito ilman kuvaruutuja.
Tän kertoi eräs "vanha kippari".

Hyvä ja tarpeellinen kohdevalinta. Harmi, että laivat purjehtivat Hollannin lipun alla. Myös suora reitti Suomesta Etelä-Amerikkaan olisi hyödyllinen jo pelkästään kahvi- ja hedelmäkuljetusten vuoksi. Tosin menomatkalla reitin pitäisi taloudellisten seikkojen vuoksi kiertää Pohjois-Amerikan kautta. Nykyisistä suomalaisvarustamoista ainakin
Etelä-Suomen Laiva Oy:llä olisi tarkoitukseen sopivaa laivakalustoa.

Toivottavasti merenkulun turvasäännökset nykyisin estävät vastaavanlaisen haverin kuin mikä koitui s/s Tirrenian kohtaloksi v. 1953.
M/s Rubyllahan on samantyyppinen lasti ja alus on jo pitkään ollut ankkurissa Englannin kanaalin lähistöllä eikä suinkaan matkalla Maltalle.

Oli myös Tramontanan viimeisellä reissulla.

Talvella taitaapi olla avattu reitti. Edeltävä yritys taisi olla ruotsalainen jo kuopattu Transatlantic-varustamo, joka oli F-Shipsin perillinen joskus 00-luvulla.

Antti Talgren myös minun aikana Tramontanassa poosuna -71-72.