Kokemus. Tässä vinkkeliisä näin ekan kerran oikeesti!Kun laiva swengaa,hungaa,keinuu?Ihan kuinka kukin haluaa sen ilmasta.Mutta vaikuttava kokemus Intianvaltamerellä.Vaikka sen oli niin monesti kuullut ja todettu,se kuuluu mennä niin.Kyllä se vaan pisti jännittämään.Kun sitä ei nähnyt,oli helpompi olla.

ku aihe. Ave oli Tosi pätevä Jungmanni. Hän opetti. Kuinka Torppaus päivänä tehdään kunnon vesipesu.

Terve Pekka,

Soittele 045-3570868 tai email raimo.makinen@saunalahti.fi

t. Raimo

Jobi. Olin aika pitkään Kai Berlinin kanssa hiekkapuhaltamassa ja skrapaamassa täkkiä ja putkia.Rulla on kyllä hyvä työvälinen maalaamisessa!

Eka Täkkärin jobi. Olin kaks kertaa tässä,ainakin silloin suomen suurin tankki.Historiaa jo siksikin.Olin suomen kauppalaivaston viimenen Jungmanni.2 viikkoa.Yksi puolimatruusi loukkaantu niin pahasti.Että jäi Kuwaittiin hoitoon.

Historia omalta kohdalta. Oli kova ylläri nähdä itsestä kuvia pari päivää sitten ekan kerran.Ekasta laivastani.

Muistoja. Kuvassa on sama Roope,joka sai nimen jostain "Roopelle" Tietämättömästä syystä.Se tupsu oli suuri piina muille ja mua painostettiin ajaan se pois.Hyviä muistoja ja Ekille rauhallista loppu matkaa.

T.Jussi

Mielestäni tuo oikeanpuoleinen on Lehtosen Harry.
Tukkalaite samanlainen ja kultakello vasemmassa ranteessa.
Vertaa Mistraalin kuvaan, jos Marja istuu hänen sylissään.

Tunnistus. Kallehan se siinä on Raimo. Siis Karl Johan Sjöstedt. Hangon poikia. Kallekin on siirtynyt jo yläasemalle. Itse seison tuossa vasemmalla.

<b>Emppu oli lätkämiehiä</b> Vielä vähän tarinaa Empusta. Hän oli mukava mies, terävä nupistaan ja lisäksi vielä kivenkova jääkiekkomies. Meillä oli Rauman merikoulussa kipparioppilas-kööri, joka tapasi käydä Lukon matseissa. Kuten Emppukin aina; talokin hänellä oli hallin kupeella. Kerran sitten mentiin taas ja matsin jälkeen kipinkapin Mustaan Kissaan. Ensinnäkin se tuli peli-iltana hetkessä täyteen ja toisekseen meillä oli aina pienet skabat, kumpi ehtii ennen, me vaiko Lukon silloinen tähtipelaaja Jouni Rinne. Yleensä hävisimme kyllä, vaikka jälkimmäisellä oli se varusteiden riisuminen ja suihkukin...

No, istuimme sitten Kissassa ja pöytään pyydettiin ilman muuta Emppukin, joka oli mukava tarinankertoja ja tykkäsi kovin istuskella &quot;omien poikien&quot; kanssa. Ilta vierähti valomerkkiin, sillä sitä juttua piisasi. Seuraavan viikon alussa meillä oli Empun tunti ja tunnin jälkeen kysäisin Empulta: &quot;Taisi hiukan vierähtää keskiviikkona&quot;? &quot;Joo&quot;, sanoi Emppu. Kysyttyäni, mitä rouva sanoi, hän vastasi:&quot; Ei ole puhunut sanaakaan ... (piiiitkä tauko)... vielä&quot;!!