Koppalakki: Jaska se jaksoi pitää tuota koppalakkia. Kokardi vain on vaihtunut. 1967 lakissa oli FÅA:n ja Suomen liput ristissä.

Eikös tämä Sandviken ollut Vaasa Leader'n sisarlaiva, ainakin kovasti samaa näköä.

White Rosea kutsuttiin joskus Ruoste Ruusuksikin.

Tiedä sitten, kannattaako olla kateellinen. Ainakin Reedin rahtauksessa sahattiin melkein jatkuvasti Quebec-Purfleet paperilastissa ja tyhjänä takaisin. Ei tuo Kanadan reitti talvella niin mukavaa ole. Ainoa valopilkku oli melko harvoin tapahtuva Kolumbian reissu. Helmikuun lopulla 1980 Kanadasta UK:hon tullessa alkoi paatti ottaa vettä sisäänsä. Melko kallellaan (ei nyt ihan Costa Concordian malliin) päästiin sitten Southamptoniin korjailtavaksi. Näkyipä TV:n paikallisuutisissakin siellä Sandvikenin uljas sisääntulo. Totta puhuen, en surun kyyneleitä vuodattanut kun siirryin San Benitoon

kateellinen niille kaikille jotka ovat tuolla päässeet seilaamaan. ei tainnut villi linja käydä tylsäksi..

Mara on tarkkana kuin porkkana
Jollas

Tutunnäköisiä mööpeleitä 16-vuotta nuoremmasta WHITE ROSEsta. Keskellä ylhäällä oleva TX-antenninvaihtokytkin on samaa näköä,kuin myös oikealla oleva peltiboxi, samoin siitä oikealla ylhäällä oleva autoalarmi kuin myös oikealla alhaalla oleva vastaanotin. Olikohan näiden valmistaja Pedersen Tanskasta?

Vertaa WHITE ROSEn radioasemaa:
http://www.aanimeri.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=97

Saanana kulkuasento Kielin kanavassa oli sama

Sillä pöntöllä olisi pitänyt saada oikein yhteyksiäkin silloin kun tilanne olisi ollut se pahin mahdollinen. Antenni olisi pitänyt rigata maston pätkään, maadoituskaapeli mereen, ukko pytörittämään generaattorin kampea ja (toimintakuntoinen) kipinä yrittämään yhteyksiä. Tarinan mukaan homma on joskus onnistunutkin jossakin jenkki kustilla. Onko jollakin tarkempaa tietoa ?

Jorma

Yleensä työn tekemiseen tarvitaan kaksi kättä, joten aika ajoin köyttäminen oli käytännöllisempää. Kyllä minä tuossa kahvassakin aika ajoin roikuin, ei sen puoleen.

Jorma