Mikkolan Japi oikealla, pumppumies.

"Lähettäjä C. Bomberg (vieras) (ma 2. helmikuuta 2015 14.03.17)"

Olitko opiksena Sannyssa 1981, Loviisasta?

<b>Raadiopejlari</b> Ollako se raadiopejlari styybuuri puoli raadarin yllä?
Jos olla, ei olla hyvä paikka raadiopejlata.

Decca taita olla MK21? Se olla bra värkki. Toimia myös ukonilma.

<b>Vessat.</b> Järvillä myös vessat suljettiin jos jätteet menivät suoraan mereen ja tilalle tuotiin kemikaalivessat. Näin ainakin Polarlandissa 1973.

<b>Chieffi</b> Kiitos Pekka Oksa lämpimistä sanoista Kalle Miettisestä.Kalle oli enoni ja idolini.Itse en pystynyt samaan merimiesurallani kuin Kalle.Mutta tulipahan tehtyä 40-vuotinen ura &quot;skönönä giglaamassa.

<b>Kiitokset Kaarlolle</b> Minun aikanani Kaarlo oli cheffinä. Jo eläkkeellä ollessaan 1972 hän avuliaasti, kävi jopa Finnlinesin arkistossa tarkastamassa papereita, laati minulle työtodistuksen, mikä kelpasi todistukseksi teknilliseen opistoon siihen aikaan vaadittavan harjoitteluajan toteumisesta. Merimieskirjan merkintöjä eivät itä-suomen opistoissa ymmärtäneet, piti olla erittelyt työtehtävistä. Tavattiin silloin hänen kotonaan Helsigissä. Olen vieläkin kiitollinen hänelle vaivannäöstä ja ystävällisyydestä. Oppilasaikana sattui laivalla sattui pari tapausta, joiden perusteella hän ehkä mielessään luokitteli minut &quot;kehityskelpoiseksi&quot; kaveriksi.

<b>Chieffi</b> Kaarlo Miettinen toimi kyseisen aluksen ykkösenä ja sihvinä liki 10-vuotta.

Mukava laiva. Vahtiin pääs aina kuivin jaloin

Wirakel. Unelmieni tankkeri! Otin messipojan pestin 16-vuotiaana Kokkolan Ykspihlajasta 27.9.1957.
Rahdattiin bensiiniä ja polttoöljyä Mustanmeren satamista.
Sitten valmistui Naantalin öljynjalostamo ja alkoi raakaöljyn rahtaaminen. Tankkereihin piti asentaa lämmitysputkistot että jähmeän raakaöljyn pumppaaminen olisi mahdollista. Muistelen että Wirakel oli kolmisen viikkoa Kielissä kuivatelakalla?

<b>Hieno alus todella</b> Palvelin itse laivalla maaliskuusta 1968 loppuvuoteen 1969, armeijaan lähtööni saakka, ensin moottorioppilaana ja sen jälkeen moottorimiehenä.
Olin muutaman muun miehistön jäsenen kanssa pari kuukautta (1968) seuraamassa laivan jatkamista, ja vahtimassa ettei mitään varustamon tavaraa hävinnyt vääriin taskuihin.
Laiva katkaistiin kahtia, sitä jatkettiin ja muodostettiin kaksi konttiruumaa sekä varustettiin konttien nostoa varten isommilla puomeilla.Mielestäni ulkomuoto hiukan kärsi muutosten takia. Miehistö oli vakioitunut keskenään hyvin toimeentulevaksi vakioporukaksi, missä oli mukana vanhempia kokeneita &quot;opettajia&quot; ja nuorempia &quot;harjottelijoita&quot;.Lähes kaikki, jotka telakointiajaksi lähtivät kesä/vastike-lomilleen, palasivat takaisin hiukan ennen telakalta lähtöä.
Koneista kiinnostuneen nuoren kaverin kannalta laiva oli mitä parhain &quot;opetuslaboratio&quot;. Burmester&amp;Wine, &quot;Baarimestari Wiini&quot; kuten sanottin, 6-sylinterinen pääkone oli mulle ennestään tuntematon.
Ahterissa oli jäähdytetty ruuma (harvoin käytössä) ja lastiöljytankit (vieläkin harvemmin käytössä) ja niitä varten vastaavat koneistot konehuoneessa.
Kaikki konehuoneen toiminnot olivat käsin säädettäviä. Tarvitsi tietää mitä tekee ja ehkä siitä syystä kaikki olikin todella mielenkiintoista aloittelevalle konemiehelle.
Hieno laiva, riittävän vaihtelevat rahtireitit ja ETENKIN MIEHISTÖ mahdollistivat sen, että yhtäjaksoinen yli puolentoista vuoden työrupeama oli mahdollista.